Näin Sokrates suosittaa Platonin Valtio-teoksessa. Sokrateen mukaan hallitsijaksi ei pitäisi ryhtyä rahasta eikä kunnian vuoksi vaan rangaistuksen pelosta.
Sokrateen käsitys on arvoituksellinen. Miksi muka rangaistuksen pelon pitäisi motivoida johtopaikoille pyrkiviä?
Sokrateen mukaan on inhimillisesti ymmärrettävää, että hallitsijan tehtävää vältellään. Rangaistus uhkaa kuitenkin sellaisia välttelijöitä, jotka kykenisivät hallitsemaan. Rangaistus on siinä, että joutuu itseään kehnomman hallittavaksi.
”Luulenkin, että milloin kunnon miehet ryhtyvät hallitsemaan, he tekevät sen juuri tämän rangaistuksen pelosta, eivätkä he astu hallitustoimeensa minkään hyvän ja miellyttävän toivossa, vaan koska heidän on pakko ja koska ei ole ketään parempaakaan eikä edes samanvertaista, joille he voisivat uskoa tämän tehtävän” (347c-d).
Tämä lainaus oletettavasti vastaa historiallisen Sokrateen käsitystä. Hän oli pettynyt Ateenan hallintoon ja politiikkaan. Platonin Valtion taustalla on lisäksi se, että demokraattinen kansankokous oli tuominnut Sokrateen kuolemaan.
Sokrateen käsitys hallitsijaksi ryhtymisestä kuulostaa silti ylimieliseltä. Johtotehtävään pyrkivän, joka jakaa Sokrateen käsityksen, on siksi syytä pitää se omana tietonaan.
Sokrateen mukaan todelliselle hallitsijalle on luontaista hallittavansa edun etsiminen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisää, että ”jokainen ajatteleva antaisi mieluummin toisen hyödyttää itseään kuin ottaisi itse vaivoikseen toisen hyödyttämisen” (347d-e). Tällaista näkemystä voidaan moittia muusta mutta ei ylioptimistisesta ihmiskuvasta.
Platonin maalaa eteemme hallitsemisen dilemman: tarvitaan hallitsijaa, mutta sellaiseksi ryhdytään vain itsekkäistä syistä – joko palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa. Sokrates pitää jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana.
Demokratia tarvitsee toimiakseen vaaleissa ehdokkaaksi asettuvia. Oman poliittisen linjan rakentaminen ja ryhmäpäätösten takia siitä poikkeaminen vaativat edustajiksi valittavilta henkistä kanttia. Jos vaaliehdokkaaksi asettumisen syynä on Sokrateen suosittama rangaistuksen pelko, sen on siksi syytä olla kovempi kuin esimerkiksi nolatuksi tulemisen tai arvosteltavaksi joutumisen pelko.
