Opettaa vieraalla kielellä

blog
Vieraalla kielellä opettava saa tuta, mitä ilmaisukyvyn rajallisuus on.

Kokeilin englannin sanastoni laajuutta nettitestillä. Ensimmäisellä kerralla sain tulokseksi noin 10 000 sanaa, toisella kerralla parin viikon päästä 15 900 sanaa (olinkohan toisella kerralla ihan rehellinen?).

Useimpien englantia äidinkielenään puhuvien sanavarasto on testin mukaan 20 000-35 000 sanaa. Englantia vieraana kielenä puhuvien sanasto on puolestaan keskimäärin 2 500-9 000 sanaa. Sanavarastoni näyttäisi siis ylittävän englantia vieraana kielenä puhuvien keskiarvon, mutta olevan vain kolmasosa tai korkeintaan puolet englantia äidinkielenään puhuvien sanastosta. Seuraavassa on esimerkki siitä, miksi tulos tuntuu optimistiselta.

Istuin vuoden ikäisen tyttärenpoikani vieressä nepalilaisessa ravintolassa Helsingissä. Jälkeemme jäi hirveä sotku, syöttötuolin alla oli puolet annoksesta. Seurueemme maksoi laskun ja poistuimme ravintolasta noloina, koska tarjoilijalle jäi paljon siivottavaa. Parin tunnin kuluttua havaitsin, että olin hukannut hanskani. Päätin käydä tarkistamassa äskeisestä ravintolasta, olisivatko ne jääneet sinne. Henkilökunta puhui vain englantia ja siksi muistelin ravintolan ovea avatessani, mitä ’hanskat’ ovat englanniksi. Syystä tai toisesta mieleeni tuli vain saksan Handschuh. Tarjoilija riensi ovelle kysymään, mikä on hätänä. Hätäpäissäni vastasin: ”I’ve have lost my handkerchief”. Tarjoilija oli selvästi ulalla. Näin, että hanskat eivät olleet naulakossa. Anteeksipyydellen ja itseni urpoksi tuntien poistuin paikalta. Ulkona mieleeni nousi kirkkaana: gloves. Että tällainen nenäliinansa kadottanut sottapytty opettaa sitten englanniksi filosofiaa!

Jos oman alan kysymyksistä onkin suhteellisen vaivatonta keskustella englanniksi, monista muista asioista kuten pukeutumisesta tai ruoanlaitosta keskustelu on vaikeampaa. Sanat loppuvat helposti kesken eivätkä tule mieleen riittävän nopeasti.

Joskus käy kyllä suomenkieliselläkin luennolla, että sanat ovat kadoksissa. Kiertoilmauksia on kuitenkin helppo löytää.

Pitäisikö siis opettaa vain omalla äidinkielellään? Näin ei ole kuitenkaan syytä ajatella. Ensinnäkin moni luentokurssi jäisi pitämättä ja keskustelu käymättä, koska natiiviopettajia ei riitä joka tilanteeseen. Toiseksi opettajien ja opiskelijoiden kielitaito jäisi harjoituksen puutteessa kehittymättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.