Itsensä plagiointi

blog
Plagiointi eli luvaton lainaaminen rämettää tieteellistä tutkimusta ja itsensä plagiointi on yksi tieteellisen vilpin muodoista. Miten omaa voi lainata luvatta?

Haaga-Helia -ammattikorkeakoulun lehtori Kari Silpiö selvittää plagioinnin käsitteen sisältöä ja sitä koskevaa keskustelua ammattikasvatuksen pro gradu -tutkielmassaanOpiskeluvilppi ja plagiointi korkeakoulujen opintosuorituksissa (Tampereen yliopisto 2012). Hän erottaa plagioinnin päämuodoiksi suoran kopioinnin, itsensä plagioinnin, yhteistoiminnallisen plagioinnin ja yksittäiseen lainaukseen liittyvän plagioinnin (s. 71-73). Vaikka Silpiön tutkielma keskittyy opiskeluvilppiin, plagiointia esiintyy myös tieteenharjoituksessa, jossa autoplagiarismi eli omien aikaisempien töiden esittäminen ikään kuin uusina on yleisin plagioinnin muoto.

Lukijat olettavat, että tieteellisessä julkaisussa esitettävät ideat ja tulokset ovat kirjoittajan, ellei toisin mainita tai yleisesti tiedetä. Luvattomasta lainaamisesta on kyse, kun kirjoittaja jättää kertomatta, mitä lähdettä hän käyttää ja kuka on tarkasteltavan idean tai tutkimustuloksen alkuperäinen esittäjä. Plagiointia on myös se, että jättää merkitsemättä suorat lainaukset lainausmerkkeihin. Näihin syyllistyessään plagioija luo lukijalle kuvan, että hän on juuri käsillä olevassa julkaisussa kyseisen tekstin alkuperäinen kirjoittaja, idean esittäjä tai tutkimuksen tekijä. Tämä on lukijan harhaanjohtamista ja voi myös rikkoa kustantajan oikeuksia.

Omaan tekstiin voi viitata ja omia aiemmin julkaistuja ideoita voi käyttää samoilla ehdoilla kuin toistenkin tutkijoiden tuloksia. Perussääntö on avoimuus ja rehellisyys. Lukijalle tulee ilmaista viitteessä tai päätekstissä, että tekijä on jo aikaisemmin esittänyt puheena olevat tulokset tai on käyttänyt samaa tutkimusaineistoa nimeltä mainitussa toisessa julkaisussa. Jos teksti tai idea on ennestään julkaisematon ja sisältyy esimerkiksi julkaisemattomaan opetusmonisteeseen, tekijä voi käyttää sitä viittaamatta.

Tutkimusjulkaisujen määrällä kilpaillaan muun muassa erilaisten vakanssien ja rahoitusten hauissa. Tutkijalla voi olla siksi kiusaus julkaista samoja tuloksia näennäisesti uusina, koska varsinkin parhaat tiedelehdet hylkivät artikkeleja, jotka keskittyvät ”vanhojen” tulosten toistamiseen.

On aivan oikein ja suotavaa, että tutkijat erikoistuvat johonkin aihepiiriin sekä kehittävät ja täydentävät omaa näkemystään samoista kysymyksistä eri tutkimuksissa. Omien tieteellisten ideoiden työstäminen ja siihen liittyvien tulosten julkaiseminen eri foorumeilla ei ole itsensä plagiointia, jos vain tutkija viittaa asiaankuuluvasti aiempiin tuloksiinsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.