Englantilaisen fyysikon Peter Higgsin mukaan nimetty hiukkanen on olennainen osa hiukkasfysiikan niin sanottua standardimallia. Higgsin hiukkanen eli bosoni selittää, miten muut alkeishiukkaset kuten elektroni, protoni ja neutroni saavat massansa. Samalla se määrittelee luonnon perusvoimien vuorovaikutussuhteet ja luo edellytykset koko maailmankaikkeuden olemassaololle. Melkoinen tehtävä alkeishiukkasella!

Higgsin bosonia on etsitty jo lähes puoli vuosisataa ja nyt CERNissä löydetyn hiukkasen ominaisuudet vastaavat tutkijoiden ennakkokäsityksiä. Lisätietoja kuitenkin tarvitaan ennen kuin hiukkanen voidaan varmistaa Higgsiksi.

Akatemiaprofessori Kari Enqvistin mukaan Higgsin hiukkasen löytymistä voidaan verrata dna:n löytymiseen: samaan tapaan kuin dna-molekyyli on elämän koodaava perusta, Higgsin hiukkanen on viimeinen ja tärkein maailmankaikkeuden perusrakenteen osa.

Enqvistin mukaan Higgsin hiukkasen löytyminen antaa entistä varmemman käsityksen siitä, mikä on ihmisen paikka maailmankaikkeudessa, mitä aine on, ja millaisessa todellisuudessa elämme. Joku voi myös väittää, että löytö vahvistaa naturalistista ja materialistista maailmankuvaa sekä fysikalismia, jonka mukaan fysiikka on tieteistä perustavin.

Higgsin hiukkasen löytymistä on kuitenkin arvioitu myös vaisummin: löytö on merkittävä, mutta se vain vahvistaa jo olemassa olevaa teoriaa eikä välttämättä anna uusia ideoita. Näin Higgs on esimerkki siitä, miten teoria voi olla tieteen kehityksen kannalta eräässä mielessä tärkeämpi kuin empiiriset tulokset: tutkimuksen tekemistä ohjaavat teoreettiset oletukset, joita kokemusperäiset havainnot voivat vahvistaa tai kumota.

Eri tieteenalat ovat kohteiltaan, käsitteiltään ja teorioiltaan niin eriytyneitä ja toisistaan riippumattomia, että Higgsin hiukkasen löytymisellä ei välttämättä ole suoraa vaikutusta edes fysiikan lähitieteisiin kemiaan ja biologiaan, puhumattakaan vaikutuksesta esimerkiksi kielikylpytutkimukseen tai osakekurssien kehityksen ennustamiseen. Higgsin hiukkasen löytyminen on kuitenkin yksi alkeishiukkasfysiikan huomattavimmista saavutuksista.