Näkökulma on kohteen ääripisteistä silmään piirrettyjen suorien välinen kulma. Tämä on näkökulman (eng. visual angle, saks. Blickwinkel, ruots. synvinkel) kirjaimellinen, optiikassa ja geometriassa määritelty merkitys.

Kuvaannollisesti näkökulma tarkoittaa suhtautumis- tai tarkastelutapaa. Kun jonkin tieteen sanotaan tarkastelevan todellisuutta tietystä näkökulmasta, tarkoitetaan kyseiselle tieteelle ominaista tarkastelutapaa ja kysymyksenasettelua.

Näkökulman englanninkielinen vastine point of view (saks. Blickpunkt, ruots. synpunkt) tarkoittaa kirjaimellisesti näköpistettä eli paikkaa, josta nähdään tai katsotaan jotakin. Se voidaan suomentaa myös näkökannaksi ja perspektiiviksi.

Näiden huomioiden perusteella näkökulman käsitteeseen sisältyy osatekijöinä 1) katsojan positio (”paikka”) eli lähtökohta ja 2) siitä avautuva näköala (”sektori”) sekä 3) katsomisen eli tarkastelun tapa ja välineet. Tieteellisen tutkimuksen välineisiin kuuluvat muun muassa käsitteet, teoriat ja menetelmät, jotka ohjaavat tutkimusaiheen käsittelyä.

Jos siis halutaan selittää jonkin tieteen erityisnäkökulmaa todellisuuteen, tulee vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä alan tutkijan tulee ainakin tietää ollakseen pätevä työssään ja mitkä ovat tieteenalan lähtökohdat ja perusoletukset? 2) Mikä tutkijoita kiinnostaa omassa alassaan ja millaisiin asioihin tai todellisuuden piirteisiin he kiinnittävät huomiota? 3) Mitä käsitevälineitä, teorioita ja tutkimusmenetelmiä tieteenalalla käytetään yleisesti?

Näihin kysymyksiin vastaamalla tullaan samalla kuvanneeksi tieteenalan paradigmaa eli yleisesti hyväksyttyä oppirakennelmaa. Tässä esitetyn analyysin perusteella paradigman muutos (eli Kuhnin sanoin ”tieteellinen vallankumous”) tarkoittaa tieteenalan lähtökohtien, rajojen ja tarkastelutapojen mullistusta.