Pieniä ympäristötekoja on ainakin periaatteessa helppo tehdä: sammuttaa turhaan palavat lamput ja valmiustilassa olevat sähkölaitteet, irrottaa käyttämätön kännykän laturi pistokkeesta, käyttää portaita hissin sijasta, välttää tarpeetonta tulostamista – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Moni ajattelee, että pienistä puroista kasvaa suuri virta: jos kaikki tekisivät pieniä ympäristötekoja, niistä kertyisi suuri hyöty.
Huolestuttavan ympäristökehityksen kääntämiseksi tarvitaan kuitenkin suuria tekoja. Energiapäästöjen kannalta merkittävimmät yksilöiden tekemät valinnat koskevat ruokavaliota, asunnon lämmitystapaa ja energiatehokkuutta, auton hankintaa ja polttoaineen kulutusta sekä lentomatkoja. Ainakin viimeksi mainittu on aiheellinen kysymys myös yliopistotyössä.
Pienten ympäristötekojen korostamiseen liittyy helposti mittakaavavirhe. On arvioitu esimerkiksi, että kännykän laturin irrottaminen latauksen jälkeen vähentää noin prosentin sadasosan henkilön päivittäisistä energiapäästöistä. Jos kaikki irrottaisivat kännykän laturin latauksen jälkeen, kaikkien päästöt vähenisivät prosentin sadasosan verran.
Ovatko siis pienet ympäristöteot viherpesua, pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka jättää suuret ongelmat ratkaisematta? Vaikka kuinka houkuttelevaa, tällainen ajattelu lankeaa ”ainoan sallitun pelin virheeseen”. Sen mukaan ympäristösuojelulla on merkitystä vain, jos se tuottaa riittävästi laskennallista hyötyä (mitä ikinä se onkaan).
Ympäristönsuojelussa vedotaan usein siihen, että luonto on itsessään arvokasta eli arvokasta saatavasta hyödystä riippumatta. Luonnon pitäminen itsessään arvokkaana voi kuitenkin (paradoksaalisesti) olla myös hyödyllistä, koska silloin pienillekin ympäristöteoille on olemassa normatiivinen perustelu – se, että hyvää on tehtävä ja pahaa vältettävä, saatavasta hyödystä riippumatta.
Pienet ympäristöteot saattavat olla myös välttämättömiä, jotta suuriinkin osattaisiin ryhtyä. Pienillä teoilla voi olla esimerkkiä ja mallia luovaa, moraalista ja asenteita muuttavaa voimaa, joka ulottuu perheistä, työpaikoista, kunnista ja maista aina kansainväliselle tasolle.
Suurten ympäristötekojen tekijät tekevät todennäköisesti myös pieniä ympäristötekoja, kun taas päinvastainen ei välttämättä pidä paikkaansa.
