Tieteellisestä kirjoittamisesta

blog
Tieteelliset tekstit ovat harvoin kielellisesti loistokkaita. Tutkijan ei tarvitsekaan olla taidoiltaan kaunokirjailija. Riittää, että tuottaa uutta tietoa, argumentoi pätevästi ja että teksti on ymmärrettävää.

Monet opiskelijat sanovat, että heidän pitää saada valmistautua rauhassa ja suunnitella tarkkaan, mitä kirjoittavat ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä. Monien mielestä myös kirjoittamisen jatkaminen tauon jälkeen vaatii käynnistysaikaa. Ongelmaksi muodostuu helposti se, että kiireisen on vaikea löytää päivästään riittävän pitkää jaksoa, jolloin voisi keskittyä vain kirjoittamiseen.

Itse olen antanut opiskelijoille seuraavan ohjeen: yritä päästä mahdollisimman nopeasti kirjoittamaan, kun suunnittelet graduasi ja luet sitä varten kirjallisuutta. Kirjoittaminen kehittää ajattelua. Olen myös yrittänyt todistella, että vaikka aikaa olisi vain kymmenen minuuttia, gradutiedosto kannattaa avata ja muuttaa tekstiä edes vähän. Pienikin edistys on edistystä ja yhteys tekstiin säilyy. Jos tutkijana ehtii kirjoittaa päivässä puolikin tuntia, voi jo onnitella itseään, sillä siitä kertyy monta tuntia kuukaudessa.

Pikkuhiljaa olen alkanut kuitenkin uskoa, että kirjoittajatemperamentit ovat pohjimmaltaan synnynnäisiä, vaikka työskentelytavat ovat opittuja. Jotkut kirjoittavat ”maanisesti”, paljon ja nopeasti. Useammille taas kirjoittamisen kynnys on korkealla. Kynnystä voi kuitenkin yrittää madaltaa. Mieleeni on jäänyt ohje, että päivän kirjoitustyö kannattaa jättää hieman kesken: älä kirjoita viimeisintä lausetta tai kappaletta loppuun. Ohjeen idea on se, että seuraavan kerran kun tiedoston avaa, kirjoittaminen lähtee helposti käyntiin kesken jääneestä kohdasta.

Itselleni tärkein kirjoittamista koskeva neuvo on ollut se, että omia tekstejä kannattaa luetuttaa toisilla. Rouvani on saanut kärsiä tästä neuvosta. Ilmaisu hioutuu ja sisältö kirkastuu, kun kriittinen lukija antaa palautetta.

Tieteellisten tekstien helmasyntejä ovat kömpelyys ja vaikeatajuisuus. Vaikeatajuisuus johtuu usein siitä, että keskeisiä taustaoletuksia on jätetty lausumatta julki tai vieraita käsitteitä jätetty selittämättä. Tekstiin liittyviä kielellisiä ongelmia voi yrittää paljastaa lukemalla tekstejään ääneen. Myös yön yli nukkuminen auttaa: aamun ”tuoreilla silmillä” tekstiä osaa taas kummasti kohentaa.

Tekstien hiomista voisi jatkaa loputtomiin. Lopulta on vain luotettava intuitioonsa ja päätettävä, että valmista tuli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.