Kriisejä ja erilaisten kriisien tunnuspiirteitä jäsentäviä käsitteitä on ilmestynyt viime aikoina sekä tieteelliseen käyttöön että muuhun julkiseen keskusteluun. Näistä kriisikäsitteistä osa on aivan uusia, osa on puolestaan päässyt uuteen käyttöön taí kukoistukseen kriisipuheen määrän kasvun myötä.

Tässä blogissa luon katsauksen kolmeen tieteellisessä kirjallisuudessa ja muissa populaareissa ja mediateksteissä suosiotaan kasvattaneeseen kriisikäsitteeseen: todennäköisesti tunnetuimpaan monikriisiin sekä hieman harvemmin käytettyihin permakriisiin ja metakriisiin (kuvio 1). Aloitan määrittelemällä käsitteet lyhyesti. Tämän jälkeen esittelen käsitteitä ja niiden käyttöä kohtaan esitettyä kritiikkiä sekä pohdintoja siitä, miksi käsitteet ovat muodostuneet niin suosituiksi.

Monikriisillä (engl. polycrisis, välillä suomeksi myös polykriisi) viitataan siihen, kuinka (viimeaikaiset) laajat kriisit esiintyvät usein samanaikaisesti ja vaikuttavat toisiinsa. Eri kriisien vuorovaikutus toistensa kanssa luo taas uusia kriisejä (esim. Henig & Knight 2023; Rakowski ym. 2025). Monikriisi on todennäköisesti näistä käsitteistä yleisimmin käytetty. Tieteellisessä kirjallisuudessa onkin ollut pyrkimyksiä kehittää polykriisiä käsitteeksi, jonka ympärille voitaisiin koota tutkimusta yhteenkietoutuneista kriiseistä, joiden vuorovaikutus luo uusia kriisejä (Lawrence ym. 2024). Lawrencen ja muiden (2024) artikkelia muokaillen polykriisi olisi näin käsite, jonka ympärille voitaisiin jäsentää systeeminen tai kompleksisuustietoinen lähestymistapa kriiseihin. Näin monikriisit eivät olisi vain yksittäisiä tapahtumia, vaan lopputulosta useiden eri kriisien ja niiden syiden vaikutusketjuista (kuva 2) – sekä usein toisiaan vahvistavia (Smith 2022). Hyvän suomenkielisen katsauksen käsitteeseen, sen määritelmiin ja taustaan tarjoaa Ville Lähde (2023).

Permakriisillä (permacrisis) tarkoitetaan sitä, kuinka kriisit vaikuttavat enenevissä määrin pysyvältä tai pitkittyneeltä asiantilalta. Näin kriisit eivät ole erillisiä, toisiaan seuraavia tapahtumia, jossa yksi kriisi päättyy ennen toisen alkamista, vaan päällekkäisiä ja jatkuvia (ks. esim. Bevitori & Russo 2024; kuva 3). Kun yksi kriisi hellittää, toinen on jo ollut hyvän tovin käynnissä, eikä kriisitöntä aikaa ole. Vaikka brittiläinen Collins Dictionary -sanakirja valitsi permakriisin vuoden 2022 sanaksi, sen tieteellinen käyttö näyttää jääneen toistaiseksi vaisuksi polykriisiin verrattuna. Ehkä tämä johtuu siitä, että käsite on osin päällekkäinen monikriisin kanssa (Bevitori & Russo 2024): molemmat viittaavat nykyaikana vallitsevaan tunteeseen jatkuvista, päällekkäisistä ja yhteenkietotuneista, vuorovaikutteisista kriiseistä.

Metakriisillä (metacrisis) voidaan viitata esimerkiksi siihen, kuinka monet nykyajan kriiseistä ovat syvästä, pinnan alla kuplivasta ”metatason” kriisistä johtuvia: ihmiskunnan kulutuskulttuuri ja tapa hyödyntää maapallon resursseja ja luontoa ovat metatason kriisi, joka on muiden globaalien kriisien keskeinen aiheuttaja (Irwin & Woolorton 2025). Tähän ymmärrykseen metakriisistä viittaa osin myös osa monikriisi-käsitettä kohtaan esitetystä kritiikistä, jonka mukaan monikriisistä puhuessa tulisi myös huomioida monikriisin syvät juuret monin tavoin epäoikeudenmukaisessa ja luonnonvarojen ylikäyttöön johtavassa globaalissa talous- ja yhteiskuntajärjestelmässä (ks. esim. Bieler 2026; Jayasuriya 2023).

Metakriisin käsite on näistä kolmesta käsitteestä harvimmin tieteellisessä kirjallisuudessa käytetty, mutta käsitettä käyttävien tieteellisten tekstien lukumäärä näyttäisi olevan vuoden 2025 perusteella kasvussa.

Vaikka edelle kokoamani lyhyet määritelmät käsitteille tarjoavat yleistä kuvaa ymmärryksistä, joita näihin kolmeen käsitteeseen on liitetty, on kuitenkin hyvä muistaa, että käsitteillä ei useinkaan ole lopullisia määritelmiä.

Kuten Lähde (2023) muistuttaa, esimerkiksi monikriisin käsite pyrkii kuvaamaan tuntemuksia ja tulkintoja merkittäväksi koetusta ilmiöstä – tämän vuoksi määritelmät olisivat myös usein kiisteltyjä, häilyviä ja kontekstisidonnaisia. Lähteen mukaan määritelmien moninaisuus ja kiistanalaisuus on jopa toivottavaa, koska tietty omaksuttu määritelmä vaikuttaa myös siihen, kuinka ilmiöihin reagoidaan. Toisin sanoen, ilmiöiden nimeäminen ja määrittely vaikuttavat siihen, kuinka ilmiötä pyritään selvittämään. Siksi tarvitaan myös kriittistä keskustelua siitä, kuinka kriisit määritellään.

Monikriisi, permakriisi ja metakriisi – hyötyjä ja kritiikkiä

Yhteistä näille kolmelle käsitteelle on se, että ne viittaavat laajoihin, kaikenkattaviin ja pitkäkestoisiin kriiseihin eri ominaisuuksia painottaen. Monikriisi korostaa sitä, että kriisit esiintyvät usein yhdessä ja vaikuttavat toisiinsa. Permakriisi viittaa kriisien pysyvään ja hankalaisti ratkaistavaan luonteeseen. Metakriisi painottaa sitä, kuinka monet kriiseistä ovat tulosta ihmiskunnan juurtuneista tavoista olla ja elää maapallolla.

Näisen kolmen käsitteen suosiota selittää todennäköisesti se, että ne kykenevät kuvaamaan monien kokemuksia viime vuosista tehokkaasti yksittäisillä käsitteillä. Esimerkiksi Callum Cant (2025) huomioi, että ”’Polykriisin’ käsite on viestinnällisesti tehokas” ja että se ensi silmäyksellä selittää kaiken. Koen itsekin samoin. Monet, joiden kanssa olen puhunut tästä ajasta ja sen kriiseistä, pitävät esimerkiksi monikriisiä mielenkiintoisena linssinä nykyaikaan. Uskon, että tämä johtuu siitä, että monet kokevat sen sopivan ajanhengen kuvaamiseen, mutta myös siitä, että monikriisin kuvaama äärimmäisen tiivis kriisien aikakausi luo tunteen erityisestä hetkestä historiassa (vrt. Henig & Knight 2023).

Vaikka näitä käsitteitä pidetään hyödyllisinä nykyajan kuvaamisessa, ne ovat suhteellisen tuoreina tulokaskäsitteinä kohdanneet myös kritiikkiä (Lawrence ja muut 2024). Esittelen seuraavassa kolme kriittistä argumenttia, jotka koen kirjallisuuteen tuntustumisen perusteella keskeisiksi.

Monikriisin, permakriisin ja metakriisin käsitteitä vaivaa aikalaisvinouma – mutta ne kuvaavat hyvin tätä aikaa

Kaikki kolme käsitettä pitävät sisällään ajatuksen siitä, että elämme juuri nyt erityisen hankalien ja vaikeasti selvitettävien kriisien aikaa. Tätä on myös kritisoitu.

Yksi kritiikki koskee käsitteiden kronosentrismiä (chronocentrism) tai aikalaisvinoumaa, eli sitä, että nykyaika olisi jolllakin tapaa erityinen ja ennennäkemätön verrattuna aiempiin aikoihin. Henig ja Knight (2023, s. 2) kysyvät, eikö epätavallisempaa ole ennemminkin se, että mitään suuria muutoksia yhteiskunnassa ei tapahtuisi? Bruno Latour (1993, s. 46-47) on todennut kuuluisasti, että ”emme ole koskaan olleet moderneja”, eli ihmisen ja yhteiskunnan kyky eristäytyä luonnonlaeista ja todellisuuden kompleksisuudesta on ollut aina illuusiota, emmekä todellisuudessa ole koskaan kyenneet hallitsemaan luontoa. Näistä näkökulmista kriisi olisi siis ennemminkin yhteiskuntien perustila, ei nykyhetken erityinen ominaisuus.

Hoyer ja muut (2023) osoittavatkin katsauksessaan, että polykriisit ovat olleet historiallisesti varsin yleisiä. Keskittyessään ensisijaisesti ympäristömuutosten aiheuttamiin systeemisiin vaikutuksiin kirjoittajat osoitavat, että ekologisilla ja ilmastoon liittyvillä muutoksilla on usein laajempia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, ja että nämä usein heikentävät yhteiskuntien kykyä vastata tuleviin muutoksiin.

Toisaalta olemme heränneet äskettäin erityisellä tavalla siihen, kuinka ihmiskunta on muokannut maapalloa ja elonkehää, ja kuinka modernin yhteiskunnan olemassaolo on johtanut toinen toistaan seuraaviin kriiseihin (Irwin & Woolorton 2025). Irwinin ja Woolortonin mukaan esimerkiksi metakriisin käsite voisikin auttaa ymmärtämään, kuinka ”moderni yhteiskunta tuottaa polykriisien monia elementtejä.” (ibid. s. 1046).

Monikriisin, permakriisin ja metakriisin innokas käyttö tieteellisessä keskustelussa, mediassa ja muissa laajemmalle yleisölle tarkoitetuissa teksteissä osoittaa, että ne kykenevät tavoittamaan ihmisten kokemuksia nykyajasta ja tästä hetkestä. Lawrence ja muut (2024, s. 2) näkevät, että ”polykriisin käsite – mikäli se määritellään selkeästi” voi parhaimmillaan auttaa kriisien ymmärtämisessä ja selvittämisessä.

Hyödyllisiä kriisikäsitteitä on jo olemassa ja näitä tulisi käyttää ensisijaisesti

Toinen kritiikki koskee sitä, kuinka jotkin muut jo olemssa olevat eri tyyppisiä kriisejä kuvaavat käsitteet voisivat monikriisin, permakriisin tai metakriisin kaltaisia uusia käsitteitä parempia.

Esimerkiksi Lawrence ja muut (2024) muistuttavat katsauksessaan, että kriisiin ja riskiin liittyviä käsitteitä, määritelmiä ja näitä käyttävää tutkimusta on jo olemassa. Tästä voidaan johtaa argumentti sille, että uusia kriisikäsitteitä käyttävien ei tulisi unohtaa vanhempia käsitteitä käyttävää tutkimusta tai kriisejä yleisesti käsittelevää tutkimusta. Esimerkiksi monikriisille, permakriisille ja erityisesti metakriisille (ks. Irwin & Woolorton 2025) läheinen käsite on antroposeeni, jota on käytetty pitkään erityisesti ympäristö- ja ilmastotutkimuksen piirissä (vastaavan huomion teki myös Lähde, 2023). Antroposeeni viittaa siihen, kuinka ihminen on aiheuttanut niin suuria muutoksia maapallolla, että nykyinen geologinen aikakausi tulisi nimetä ihmisen mukaan (ks. Lewis & Maslin 2015). Monikriisin, permakriisin ja metakriisin tavoin myös antroposeeni tavoittaa ihmistoiminnan aiheuttamien ongelmien yhteenkietoutuneita syitä ja seurauksia.

Tieteilijät kritisoivat nousevia käsitteitä ja teorioita ajoin siitä, että ne olisivat aidosti hyödyllisten uusien paradigmojen sijasta vain hetkellisiä muotivillityksiä. Esimerkiksi B. Guy Peters (2017, s. 386) on kirjoittanut viheliäisten ongelmien (wicked problems) käsitteestä, että ”politiikkaongelmien kuvaaminen viheliäisinä ongelmina on muodostunut villitykseksi akateemisessa kirjallisuudessa. Lähestulkoon mitä tahansa ongelmia, joita on vaikea ratkaista, tai jolla on useita vaihtoehtoisia syitä tai vaihtoehtoisia poliittisia kehystyksiä, on kutsuttu viheliäisiksi ongelmiksi.” Viheliäisten ongelmien käsitteen itsensä kriittisen käsittelyn lisäksi Peters kritisoi näin myös käsitteen höveliä käyttöä minkä tahansa ongelman kuvauksessa sen sijasta, että viheliäisten ongelmien piirteitä oikeasti täyttäviä ongelmia kutsuttaisiin viheliäisiksi.

Vastaavasti monikriisin käsitteen osalta jotkin tutkijat ja kirjoittajat ovat korostaneet, että on tärkeää tunnistaa, mitkä kriisit todella käyttävät monikriisien tunnuspiirteet (esim. Lawrence ym. 2024; Smith 2022). Vain osa kriiseistä olisi siten monikriisejä. Esimerkiksi Lawrence ja muut (2024) korostavat monikriisien olevan kriisejä, joiden välillä on syy-seuraussuhde.

Aiempien kriiseihin liittyvien käsitteiden olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain vanhoja hyväksi havaittuja käsitteitä saisi käyttää kriiseistä puhuttaessa. Ehkä nykyiset kriisit tarvitsevat uusia käsitteitä, jotka kuvaavat niiden nyansseja, kompleksisuutta ja vuorovaikutteista luonnetta tavalla johon aiemmat käsitteet eivät ole pystyneet. Kun ongelmat ymmärretään uusien, tarkempien käsitteiden kautta, voivat nämä käsitteet tukea myös uusien ratkaisujen löytämistä kompleksisiin ongelmiin (vrt. Lawrence ja muut 2024; Rakowski ym. 2025).

Haasteena uusille käsitteille on kuitenkin selkeyttää, mitä juuri ne tarkoittavat maailman ja sen ilmiöiden havainnoinnille ja ymmärtämiselle (vrt. Lawrence ja muut 2024) ja kuinka ne suhteutuvat aiempiin käsitteisiin. Toisaalta, uudet käsitteet ovat täyttäneet tehtävänsä mikäli ne kykenevät sanoittamaan ilmiöitä, joita aiemmat käsitteet eivät saavuta (vrt. Gerring 1999). Näin myös uudet käsitteet voivat olla hyödyllisiä, mikäli ne määritellään tietoisena muista rinnakkaisista käsitteistä sekä siitä, että määritelmiä voi olla monia rinnakkaisia (vrt. Lähde 2023). Olenkin myös omassa tutkimuksessani muistuttanut siitä, että yhtä ilmiötä voidaan tutkia ja kutsua monella eri käsitteellä (ks. Niskanen 2025). Kun samaa asiaa kutsutaan monella eri nimellä, tutkijan ja lukijan haasteena on löytää ja tunnistaa samaa ilmiötä kuvaavat eri käsitteet ja sanat sekä näiden moninaiset merkitykset.

Muutamia muita kritiikkejä uusille kriisikäsitteille

Erityisesti monikriisin käsitteen laaja käyttö on innostanut tutkijoita ja muita yhteiskunnallisia kirjoittajia kriittisempään pohdintaan käsitteeseen sisältyvistä olettamuksista sekä siitä, mikäli käsite todella kuvaa todellisuutta riittävän hyvin.

Olen koonnut seuraavaan lyhyesti edellä kuvaamani kahden keskeisimmän kritiikin ohelle muutaman muun kiinnostavamman kriittisen ajatuksen uusista kriisikäsitteistä. Nämä kritiikit on kohdistettu alun perin monikriisille, mutta ne on yleistettävissä mielestäni myös permakriisin ja metakriisin käsitteille.

Callum Cant (2025) näkee hyvin kriittisessä analyysissään, että monikriisin käsite jättää hämäräksi, kuka polykriisin kohtaa ja kenen intressejä polykriisin selvittäminen palvelee. Hänen mukaansa polykriisin käsitteeseen sisältyy implisiittisesti ajatus valtion ja kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen takaamisesta. Kun ”me” kohtaamme polykriisin, sen kohtaisi Callumin mukaan implisiittisesti porvarillinen valtio ja kapitalismiin pohjaavat yhteiskuntasuhteet. Viittaamalla ”meihin” polykriisin kohtaajina, sisältyy polykriisin käsitteeseen myös pohjimmiltaan ajatus siitä, että kaikkien on osallistuttava yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen ilman, että kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen oikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa kyseenalaistetaan.

Bloggari Noah Smith (2022) kyseenalaistaa monikriisin käsitteen pohjalla olevan ajatuksen siitä, että kaikki nykyajan kriisit olisivat lopputulosta useiden samanaikaisten kriisien vuorovaikutuksesta. Samanaikaiset tapahtumat eivät välttämättä liity toisiinsa – eli korrelaatio ei yksin tarkoita syy-seuraussuhdetta. Kriisien väliset syy-seuraussuhteet edellyttäisivät näin vahvempaa analyysiä niiden vuorovaikutuksesta, ei pelkkää kahden tai useamman kriisin samansaikaista esiintymistä. Smith (2022) jopa näkee, että monikriisin sijasta käsillä ennemminkin moniratkaisu (polysolution), kun eri kriisit kannustavat päättäjiä ja talousjärjestelmiä vastaamaan ja etsimään ratkaisuja erilaisiin kriiseihin ja ongelmiin.

Yhteenveto

Monikriisin, metakriisin ja permakriisin käsitteet ovat mukaansatempaavia käsitteitä, jotka tuntuvat kuvaavan kriisien täplittämää nykyaikaa varsin hyvin. Parhaimmillaan niitä käyttävä tutkija kykenee keskittämään huomiotaan kriisien mahdollisiin toisiaan vahvistaviin kausaalisiin yhteisvaikutuksiin (monikriisi), tarkastelemaan tunnetta jatkuvasta kriisin tilasta (permakriisi) tai käsittelemään kriisejä tuottavia olosuhteita kriittisesti (metakriisi).

Silti käsitteitä hyödyntävältä tutkijalta vaaditaan myös malttia ja harkintaa. Onko tarkasteltava oikean maailman tapaus, tapahtuma tai ilmiö todella monikriisin, permakriisin tai metakriisin ilmentymä? Miksi se on sellainen? Käytänkö käsitettä vain siksi, että se on muodissa ja tieteellinen villitys?

Muun muassa näiden kysymysten pohtiminen auttaa kriiseistä kirjoittavia käyttämään käsitteitä harkiten, välttämään uusiin kriisikäsitteisiin kohdistettua kritiikkiä sekä myös tukemaan näiden kriisikäsitteiden ympärille rakentuvia teorioita eri tyyppisten kriisien luonteesta.

Tämän blogin kirjoittamisen tukena on paikoin käytetty Microsoft Copilot -tekoälytyökalua tekstin muotoilussa. Teksti perustuu kirjoittajan omaan pohdintaan ja kirjoittaja on tarkistanut sekä vastaa tekstin sisällöstä.

Lähteet

Bevitori, C., & Russo, K. E. (2025). ‘Because Climate Change Is the Crisis That Will Stay With Us’: Crisis, Polycrisis, and Permacrisis in the EU Discursive Space. In T. Parnell, T. Van Hout, & D. Del Vente (toim.), Critical Approaches to Polycrisis: Discourses of Conflict, Migration, Risk, and Climate (pp. 283-308).  Springer Nature. https://doi.org/10.1007/978-3-031-76966-5_11

Bieler, A. (2026). Dissecting the Polycrisis, Charting the Conceptual Terrain of Enquiry. Journal of Balkan and Near Eastern Studies, 28(4), 510–527. https://doi.org/10.1080/19448953.2026.2612669

Cant, C. (2025). The mirage of polycrisis: A symptomatic reading of Tooze. Capital & Class, 49(4), 551–560. https://doi.org/10.1177/03098168251342949

Gerring, J. (1999). What makes a concept good? A criterial framework for understanding concept formation in the social sciences. Polity, 31(3), 357–393. https://doi.org/10.2307/3235246

Henig, D., & Knight, D. M. (2023). Polycrisis: Prompts for an emerging worldview. Anthropology Today, 39(2), 3–6. https://doi.org/10.1111/1467-8322.12793

Hoyer, D., Bennett, J. S., Reddish, J., Holder, S., Howard, R., Benam, M., Levine, J., Ludlow, F., Feinman, G., & Turchin, P. (2023). Navigating polycrisis: Long-run socio-cultural factors shape response to changing climate. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 378(1889), 20220402. https://doi.org/10.1098/rstb.2022.0402

Irwin, R., & Wooltorton, S. (2025). Beyond the Metacrisis: Educating for the Future World to Come. Australian Journal of Environmental Education, 41(5), 1043–1060. https://doi.org/10.1017/aee.2026.10144

Jayasuriya, K. (2023). Polycrisis or crises of capitalist social reproduction. Global Social Challenges Journal, 2(2), 203–211. https://doi.org/10.1332/KNJY6381

Latour, B. (1993). We Have Never Been Modern. Harvard University Press.

Lewis, S. L., & Maslin, M. A. (2015). Defining the anthropocene. Nature, 519(7542), 171–180. https://doi.org/10.1038/nature14258

Lawrence, M., Homer-Dixon, T., Janzwood, S., Rockström, J., Renn, O., & Donges, J. F. (2024). Global polycrisis: the causal mechanisms of crisis entanglement. Global Sustainability, 7, e6. https://doi.org/10.1017/sus.2024.1

Niskanen, V.-P. (2025). Käsitteet kriisissä? Katsauksessa kriisinhallinnan eräät suomenkieliset käsitteet, määritelmät, niiden suhteet ja kansainväliset vastineet. Kosmopolis, 55(4), 43–60. https://doi.org/10.70483/kp.161868

Peters, B. G. (2017). What is so wicked about wicked problems? A conceptual analysis and a research program. Policy and society, 36(3), 385–396.

Rakowski, J. J., Schaan, L. N., van Klink, R., Herzon, I., Arth, A., Hagedorn, G., Rode, J., Creutzig, F., & Pe’er, G. (2025). Characterizing the global polycrisis: A systematic review of recent literature. Annual Review of Environment and Resources, 50(1), 159–183. https://doi.org/10.1146/annurev-environ-111523-102238

Smith, N. (2022). Against ”polycrisis”. Noahpinion.blog. 14.11.2022. https://www.noahpinion.blog/p/against-polycrisis