Eettinen johtaja julkishallinnossa

Opiskelijoiden kynästä

Kirjoittaja: Outi Lepistö

Eettisyys on nykyään trendikäs termi, mutta onko sillä vastinetta käytännössä?

Eettisyyden perustan muodostavat arvot, jotka ohjaavat niin päivittäistä toimintaa, valintoja, päätöksentekoa kuin käyttäytymistäkin. Mutta mitä tämä tarkoittaa julkishallinnossa? Minkä arvojen mukaan johtajan tulisi toimia?

Yleinen etu ykköseksi

Julkisen hallintotoiminnan ytimessä on kolme tärkeää arvoa.

Ensimmäinen ja tärkein on niin kutsuttu yleinen etu. Se on kaiken julkisen toiminnan lähtökohta, perustus ja päämäärä. Mitä vaan julkisella sektorilla tehdään, tavoitteena ei voi eikä saa olla mikään muu kuin yleinen etu. Parhaiten asiaan pääsee kiinni lukemalla oman toimialansa lakien ensimmäiset pykälät. Niissä kerrotaan kuinkin lain tarkoitus eli ratio, joka pitää sisällään myös suojeltavan edun määritelmän.

Tämä on myös eettisen toiminnan kulmakivi: arkisen perustyön lisäksi erilaisissa ristiriitatilanteissa, kuten hankalissa ja vaikeissa päätöksissä tai vahingollista, lainvastaista ja jopa rikollista toimintaa kohdatessaan johtajan päätöksen tulee aina perustua yleisen edun suojelemiseen. Ääritapauksessa tälle jäävät toiseksi jopa hierarkiasuhteet tai organisaatiossa annetut määräykset.

KHO:n entinen presidentti Pekka Vihervuori on sanonut:

”Missä laki loppuu, siinä etiikka alkaa”

Eettisyys hallinnossa ei ole pelkkä synonyymi laillisuudelle tai lainmukaisuudelle vaan pitää sisällään myös epäeettisen toiminnan tai välinpitämättömyyden välttämisen ja tarvittaessa oikaisemisen. Hankaluutena on, että tämä on usein kaikkea muuta kuin helppoa.

Nyky-yhteiskuntamme tuo tähän oman lisänsä: postmoderni, totuudenjälkeinen aikakausi on pilkkonut totuuden lukemattomiin osiin, joista jokainen voi valita oman, itseään miellyttävän arvosetin, jota puolustaa. Politiikka sekoittuu hallintoon ja yksittäisen ihmisen kohdalla työelämä ja -rooli voivat valua vapaa-ajalle ja osaksi omaa identiteettiä ja jopa ihmisarvon määrittymistä.

Tässä viidakossa seikkailevaa johtajaa auttaa kuitenkin kompassi, joka on yleinen etu ja sen priorisointi tärkeimmäksi puolustettavaksi arvoksi. Virkavastuu ja tilivelvollisuus kohdentuvat tällöin myös ensisijaisesti juuri tähän ydinarvoon.

Julkista vai salaista?

Toinen merkittävä arvo on julkisuus. Alkuvuodesta mediassa keskusteltiin ns Koskelan murhasta ja tapauksen käsittelyn julkisuudesta. Viranomaiset kieltäytyivät kommentoimasta asiaa tai omaa toimintaansa vedoten salassapitosäännöksiin.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. HS analyysissä (28.1.2021) julkisuuslain asiantuntija, hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää totesi: ”Julkisuuslain perusteella on tulkinnanvaraista, onko kiusaaminen yksityiselämää. Mitään yksiselitteistä salassapitoperustetta ei ole.”, hän jatkaa. ”Joka tapauksessa julkista tietoa on, miten yksittäisessä koulussa hanskataan kiusaamisasioita.”

Julkisuus on perustuslaissa säädetty perusoikeus, jonka tavoitteena on mahdollistaa viranomaisten toiminnan valvonta. Sen takia kaikki viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti julkista. Juuri julkisuuden avulla toiminnan todelliset rahoittajat eli veronmaksajat, voivat oikeutetusti arvioida, ovatko virkamiehet toimineet eettisesti, lainmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Tämä mahdollisuus avoimeen arviointiin onkin alussa mainittu kolmas julkista toimintaa määrittävä tärkeä arvo.

Eettinen identiteetti vahvaksi

Hallinnon etiikan teoriassa esitetään helppo tapa arvioida omaa toimintaansa johtajana: mieti jokaisen päätöksesi kohdalla, miten suhtautuisit itseesi päätöksesi jälkeen ja miten perustelisit tekemisesi tai tekemättä jättämisesi julkisesti? Tämä on erinomainen ohje lähes mihin vaan eteen tulevaan valintatilanteeseen.

Omaa eettistä identiteettiään on myös mahdollista kehittää ja vahvistaa pysähtymällä pohtimaan, toteutuvatko julkisen toiminnan tärkeimmät arvot omalla kohdallani.

Itse olen usein käyttänyt tosielämän tilannetta esimerkkinä: varaudu siihen, että milloin vaan voit saada mikrofonin eteesi ja joutua suorassa lähetyksessä perustelemaan toimintasi koko Suomen kansalle. Tämä mielessä pitäen moni päätöstilanne oikenee kuin itsestään.

Jari Autioniemi Vaasan yliopiston julkisjohtamisen laitokselta on todennut: ”Vaikka julkista toimintaa on viime vuosikymmeninä arvioitu ennen kaikkea tehokkuuden (efficiency), taloudellisuuden (economy) ja vaikuttavuuden (effectiveness) kautta, voidaan näiden tehokkuusarvojen ohella puhua neljännen e:n eli etiikan (ethics) merkityksestä. Aikaisemmin etiikan kysymyksenasetteluihin ei ole kiinnitetty riittävää huomiota hallintoa arvioitaessa. Julkisen hallinnon toimijoiden kuitenkin tulisi tehokkuuden lisäksi osoittaa eettisyyttä.   Eettisyys ilmenee ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden, puolueettomuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimuksina.”

Neljäs e eli eettinen toiminta julkisessa hallinnossa edellyttää sen tietoista vahvistamista niin johtajan kuin koko organisaationkin osalta.

Tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan yhä enemmän rohkeita, autenttisia ja eettisiä johtajia.

Oletko sinä yksi heistä?

 

Kirjoittaja: Outi Lepistö

Kuva: Shutterstock

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Suuntavilkku - Blogi tulevaisuuden johtajuudesta