Kuvan piikikäs lumisydän osui silmiini keväisessä metsässä ja mielessäni alkoi pyöriä Kirsi Kunnaksen tunnettu runo Tunteellinen siili. Usein sanotaan, että johtajan ja esimiehenkin on kasvatettava haarniska tai teflonpinta, jotta asiat eivät tule ns. iholle ja lopulta uuvuta.
Voiko haarniska päällä olla onnellinen vai onko vaarana käydä kuten runon siilille? Tutkimusten mukaan onnelliset johtajat nimittäin johtavat paremmin. He suhtautuvat avoimemmin tulevaisuuteen, ovat kiinnostuneita uusista ideoista ja heillä on myönteisempi ihmiskuva. Tämä johtaa siihen, että heidän odotuksensa työntekijöitä kohtaan ovat positiivisempia ja he uskaltavat luottaa työntekijöihinsä, mikä taas saa työntekijät tekemään parhaansa. Johtajan kannattaa siis tavoitella onnellisuutta.
Metsäretki tai loma aurinkorannalla auttavat palautumaan työstä ja tuovat välitöntä nautintoa. Ne eivät kuitenkaan ole ratkaisu johtajan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden saavuttamiseen, johon yksi vastaus löytyy tuhansien vuosien takaa antiikin Kreikasta. Aristoteleen mukaan eudaimonian (suom. onnellisuus, kukoistus) voi nimittäin saavuttaa ainoastaan harjoittamalla ja kehittämällä hyveitä. Tällöin ihminen kukoistaa ja toteuttaa itseään ja on siten onnellinen.
“Klassiset hyveet ovat samat kuin tuhansia vuosia sitten: käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus/itsehillintä.”
Alexandre Havard (s. 1962) on kehittänyt hyveisiin perustuvan johtajuusmallin, joka tukee johtajia ammatillisessa ja henkilökohtaisessa kasvussa. Klassiset hyveet ovat samat kuin tuhansia vuosia sitten: käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus/itsehillintä. Näitä yhdessä voidaan pitää johtajuuden perustana: viisaus auttaa tekemään hyviä päätöksiä, rohkeus kestämään paineita ja puuttumaan hankaliinkin asioihin, oikeamielisyys antamaan jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu ja itsehillintä asettamaan tunteet järjen hallintaan.
Tein lähipiirissäni pikaisen kyselyn esimiestoiminnasta ja havaitsin, että jokainen minulle kerrottu tilanne on liitettävissä johonkin klassiseen hyveeseen. Esimiehen, jolla on suosikkeja, on kehitettävä oikeamielisyyden hyvettä. Eräs esimies ei ota selkeää kantaa asioihin, vaan antaa ympäripyöreitä vastauksia. Hänellä voi olla kehitettävää joko käytännön viisauden tai rohkeuden hyveessä. Työntekijänsä raskautta kauhistelleen tai työntekijänsä julkisesti käytävällä ripittäneen esimiehen tulisi taas kehittää itsehillintää.
Esimies (tai kukaan muukaan töissä) ei voi puolustella kiukkukohtauksiaan tai muuta epäasiallista käytöstään luonteenpiirteillään tai temperamentilla, vaan jokaiselta aikuiselta ihmiseltä voidaan vaatia ammatillista käyttäytymistä. Aina kun työpaikalla on ihmisten välinen konfliktitilanne, joku ei ole käyttäytynyt ammatillisesti.
Hyvejohtajuuden malli on itse asiassa aika toiveikas: peli on harvoin menetetty. Koska hyve vahvistuu harjoittelemalla, toimintaansa voi aina korjata ja kehittyä siten paremmaksi johtajaksi. Se haarniskan kasvattaminen tarkoittaa pikemminkin kokemuksen ja hyveiden harjoittamisen tuomaa sietokykyä kuin varsinaista kovaa kuorta.
Niin, pomollakin toki voi olla huono päivä. Hyvän johtajan työntekijät eivät vain huomaa sitä.
Kirjoittaja: Marika Riekki
Valokuva lumisydämestä: Marika Riekki
Lähteet:
Lehto, K. (2017). Johda rohkeasti! Oivalluksia esimiestyöstä ja johtajuudesta. Vaasan yliopiston raportteja, 6. Vaasan yliopisto.
Niemi, R. Eudaimonia, onnellisuus
Järvinen, P.: Aikuiselta ihmiseltä täytyy voida vaatia ammatillista käyttäytymistä.
Kiitos paljon kiinnostavasta kirjoituksestasi, Marika! Onnellisuus on mutkikas ja monitahoinen käsite. Antiikin onnellisuuskäsitys oli toisella tavalla virittynyt kuin oman aikamme käsitys. Aristoteles korosti eudaimonian liittyvän siihen, että ihminen pääsee toteuttamaan sitä, mikä hänessä on korkeinta. Aristoteleen mukaan korkeinta ihmisessä on järki, ja kun sitä pääsee käyttämään ja toteuttamaan, elää onnellisesti eli hyvin. Tällä onnellisuudella ei välttämättä ole emotionaalista vastinetta – järjen käyttö ei siis takaa onnen tunnetta. Paljon onkin keskusteltu siitä, miten eudaimonia pitäisi kääntää. Se on tapana kääntää onnellisuudeksi, mutta samalla on syytä pitää mielessä merkityksen monitahoisuus. Kun nykyisin kuulemme puhuttavan onnellisuudesta, saatamme ajatella erityisesti onnen tunnetta. Kukaan ei kuitenkaan koko ajan tunne onnen tunteita – ei edes johtaja. Jos siis tutkimustulosten mukaan onnelliset johtajat johtavat paremmin kuin muunlaiset, herää kysymys, mitä onnellisuudella oikeastaan tarkoitetaan: onnen tunnetta, tyytyväisyyttä, yleistä ”kukoistusta”, järjen ohjauksessa olemista vai jotain muuta?