Työilmapiirillä on suuri vaikutus siihen, kuinka mielekkäänä työyhteisön jäsenet pitävät työskentelyä. Jokaisella on vastuu yhteisen hyvinvoinnin ja hyvän tunnelman ylläpitämiseen, mutta kuinka suuri rooli esimiehellä on tässä kaikessa? Tarkastellaan asiaa esimerkkitapauksemme avulla.
Pepe Pomottaja astelee raskain askelin toimistolle. Herätyskello on soinut liian myöhään ja nyt on jo kiire ehtiä aamupalaveriin. Hissiin astuessaan Pepe törmää uuteen työntekijäänsä, joka on juuri aloittanut työssään. Se, että uusi työntekijä on voitu ylipäänsä palkata, on tässä maailman ajassa yhdenlainen ihme. Kiirettä pitää, kotona Pepe Pomottaja ehtii käydä lähinnä nukkumassa ja vastuu painaa välillä liiankin raskaasti.
Aamupalaverissa on tarkoitus käydä läpi tulevan viikon tavoitteet sekä kuluneella viikolla saavutettuja asioita. Palaverin aloitus suistuu heti väärälle raiteelle, kun joku on keittänyt aivan liian laihaa kahvia Pepe Pomottajan mielestä. Tuhahtaen hän toivottaa osallistujat tervetulleiksi ja muistuttaa oikeista toimintatavoista myös kahvihuoneen puolella. Tunnelma on luotu. Jokainen tuntee painostavan pilven laskeutuvan huoneen ylle. Menneeltä viikolta ei tahdo löytyä mitään positiivista, Pepe keskittyy luettelemaan lähinnä epäonnistumisia. Työnsä vasta aloittanut Aila Ahertaja rohkenee kysäistä omasta perehdytyksestään – tai pikemminkin sen puutteesta ja se on viimeinen niitti – Pepe nousee ylös ja kilahtaa totaalisesti kaikkien edessä. Kuka tässä nyt ketään ehtii kädestä pitäen neuvomaan, kun pitäisi saada oikeitakin asioita eteenpäin. Kokous päättyy ja Pepe poistuu paikalta. Hämmentyneet työntekijät jäävät keräilemään kansioitaan ja kahvikuppejaan.
Pepe Pomottajaa on jo pidempään vaivannut epävarmuus siitä, onko hän ylipäänsäkään pidetty henkilö toimistolla. Hänen edeltäjänsä ehti toimia työssään pitkään ja ainakin puheiden perusteella hänellä oli sujunut kaikki niin taidokkaasti. Pepe itse ei ole saanut kovin usein kiitosta. Ovatko hänen omat esimiestaitonsa riittävät? Millainen edes olisi unelmien esimies? Pepe uskoo ainakin markkinointipuolen Marjan pitävän hänestä, sillä joka perjantai Pepe on tuonut tälle pullat päiväkahvin kanssa. Siitä on vain muodostunut tapa ja onhan Marja paljon miellyttävämpikin kuin esimerkiksi IT-puolen Ilkka.
Miten esimies vaikuttaa työilmapiiriin?
Näitä miettii nyt myös varmasti esimerkkitapauksemme Pepe Pomottaja ja hänen työntekijänsä. Suuri kysymys onkin, kuinka tällaisessa yrityksessä menestys säilyy. Onko yrityksellä varaa pitää esimiestä, jolta ei löydy inhimillistä pääomaa? Tiedetään, että 50 – 90 % yrityksen arvosta muodostuu työntekijöistä ja organisaation kulttuurista, osaamisesta sekä vuorovaikutuksesta. Tuloksellisessa työssä onkin siirrytty esimiestyöskentelyssä valmentamisen tapaiseen vastavuoroisuuteen ja työntekijöissä itseohjautuvuuteen.
On selvää, että Pepe Pomottaja tarvitsee apua johtamistyön inhimillisen pääoman kuntoon laittamiseksi. Miten apua hänelle sitten voisi järjestää? Esimiehellä usein on myös johtaja ja työpaikalla on työsuojelu, jonka kautta asiaa voisi viedä alaisena eteenpäin. Tilanne on myös herkkä, koska esimiestä itseään asia on vaivannut jo pitkään. Tässä tilanteessa avainasemassa ovat erilaiset työpaikkaselvitykset, kyselyt ja työhyvinvointikoulutukset. Selvityksissä nimettömillä kyselyillä saadaan tietoa muun muassa työpaikan ajankohtaisista kipukohdista. Tämän jälkeen pystytään tarjoamaan koulutusta ja muita työkaluja kipukohtien käsittelemiseen sekä uusiin menettelytapoihin.
Uusi työntekijä näkee epäkohdat selkeämmin, kun työpaikassa pidempään olleet. He ovat kukin keksineet omat selviytymiskeinot asiasta eteenpäin pääsemiseen tai toisilla keinoja ei ole löytynyt ja asiat ovat kiristyneet entisestään. Varhaisen tuen ja reagoinnin toimintatapa auttaisi niin esimiestä kuin alaista. Jos muu ei auta, voidaan työpaikalle hankkia ulkopuolinen asiantuntija käsittelemään ja auttamaan ongelmassa sekä löytämään toimintatapoja tulevaisuuteen.
Tärkeää olisi, että esimiehen tulisi huolehtia hyvinvoinnistaan. Lisäämällä esimiehelle laadukasta vapaa-aikaa, liikuntaa, mielekkäitä sosiaalisia kontakteja sekä lepoa, tilanne työssä jaksamiseen myös muuttuisi. Paikallaan olisi myös koulutus elämänhallintaan ja valmentavaan johtamistyyliin. Valmentavalla otteella johtamista arvostetaan. Se on osallistavaa, vastuuta antavaa ja tavoitteellista. Esimiehen negatiivinen suhtautuminen työhönsä välittyy ei pelkästään kilahtamisena työpaikalla, vaan myös epätoivoisuutena ja sekasortona sekä syyttelynä. Tunnetila välittyy työntekijöihin ja tällöin työilmapiiri on aikaansaamaton ja latistunut. Pelon ilmapiirissä työntekijä ei ole tuottava eikä opi tai ideoi uutta. Työn motivoiminen tukemaan miellyttävää oloa vaatii esimieheltä aitoutta, avoimuutta, läsnäoloa ja myötätuntoa. Toivottavasti uusi työntekijä, Aila Ahertaja, saa apua uuden työn hankalaan aloitukseen esimerkiksi työkavereilta.
Pomo: aivan kuten lentokoneessa. Aseta happinaamari ensin itsellesi ja sitten vasta vierustoverille. Happivajeessa on vaikea auttaa toista. Tämä neuvo on sovellettavissa myös esimiestyössä ilmapiirin luomisessa. Pidä huoli, että henkilökohtaiset asiat ovat kunnossa, tällöin on helpompi keskittyä yhteisön yhteisiin ongelmiin.
Kirjoittajat: Kirsi Haapa-aho ja Mikaela Halmetniemi
#työilmapiiri #esimies #univaasa #blogijohtajuudesta #suuntavilkku
Lähteet:
Marja-Liisa Manka: Hyvän esimiestyön merkitys
Joensuu Hanna ja Pesonen Sanna. Työelämän muutos haastaa työkykyä ja työterveysyhteistyötä – ammatillisen kuntoutuksen merkitys. 7. – 8.2.2018 Seinäjoen työhyvinvointiseminaari. KEVA.
Lehto Kirsi & Koski Anne. Esimies ja johtajuus- luennot syksy 2020
Mitä esimiehet voivat oppia hevosilta? – ”Ole aito, läsnä ja myötätuntoinen”. Yle Areena.
Kankainen Saara. Blogi Miksi Valmentava johtaminen kannattaa? Helsingin yliopisto.
Kuvat: Keskiluokkajuttuja. Instagram
