Osallistuin Tampereen Tieteen päiville 28.1.2023 Luovan idean alku -paneelikeskustelun vetäjänä. Panelisteina olivat sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen, kirjailija ja uutisankkuri Matti Rönkä sekä Film Tampereen kehitysjohtaja Antti Toivainen. Keskustelua käytiin ideoiden syntymisestä ja hyvän idean tunnistamisesta. Mielestäni monet paneelikeskustelussa esitetyt ajatukset sopivat hyvin myös tutkimustyöhön.
Emmi Niemisen mukaan luovuus on kuin eläin, jolle pitää syöttää tietoa siitä, mitä ollaan tekemässä. Ideaan pitää luottaa ja tekemisen keskinkertaisuutta pitää sietää. Tämä kuulostaa kovin arkiselta puuhalta, luova työ ei olekaan mystiikkaa vaan arkista puurtamista. Prosessiin vaikuttaa myös käytettävissä oleva aika, jokin työ pyydetään tekemään muutamassa päivässä, kun taas esimerkiksi näyttelyä voi työstää vaikka kahdeksan kuukautta.
Matti Röngän mukaan luovuus on ongelman ratkaisua, tai tehtävän ratkaisua. Kaikki esiin tulevat ongelmat pitää ratkaista yksi kerrallaan. Matti ei myöskään koe saavansa jumalaista ideaa: ”Ei ollenkaan jumalallinen juttu, jotka annetaan ja puhutaan minun kauttani. Perustyö, että mistä kirjoitan, on mulle suunnaton tuska.” Aiheen valinnan jälkeen helpottaa ja edessä on ongelman ratkaisua: ”Kun mulla on suunnitelma olemassa, alkaa nähdä asioita, että tämähän sopii tuonne.” Matti Rönkä kirjoittaa kirjan kahden vuoden syklissä, johon on muotoutunut melko vakiintunut rakenne.
Antti Toiviaisen työnä on houkutella luovia tuotantoja Tampereelle sekä kotimaasta että ulkomailta. Työ on tavallaan lobbaustyötä, jossa tuottajille kerrotaan Tampereen hyvistä puolista tuotannon kohteena, joita ovat mm. alueen ammattilaiset sekä mahdollinen rahoitusapu. Myös Toiviainen näkee työnsä ongelman ratkaisuna, joskin yleensä yhdessä muiden kanssa: ” Noin 80 % omista luovista ideoista tulee aina siinä yhdessä ihmisten kanssa keskustelussa”.
Millainen sitten on hyvä idea? Ja mistä sen tietää? Antin työssä kriteerinä on se, että alkuperäiselle idealle löydetään sopiva kohderyhmä. Miten tavoittaa mahdollisimman suuri tai merkittävä kohdeyleisö? ”Se on fiilisjuttu, suurempi asia kuin vaan pienen porukan idea. Idean pitää puhutella isompaa porukkaa.” Kiinnostavaa oli, miten idean jakaminen vahvistaa sitä. Antin sanoin: ”mitä enemmän ideaa avaa useamman tahon kanssa, sitä enemmän vahvistuu näkemys siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä.” Mitä enemmän idea tuntuu hyvältä myös muista, sitä helpompi sitä on käytännössä tehdä. Elokuvassa saattaa olla 200-300 tekijää, joiden pitää uskoa siihen tekemiseen. Sen aistii aika nopeasti, jos näin ei ole. Epäusko näkyy myös lopputuloksessa.
Emmi Niemisen mukaan ei voi tietää, onko idea hyvä. ”Mutta siihen voi yrittää luottaa. Isoissa produktioissa todella monen pitää pystyä luottamaan.” Vaikeinta on keskinkertaisuuden kestäminen ja lopullisuuden kestäminen, kun teoksesta pitää luopua sen tullessa valmiiksi. Matti Rönkä puhuu taiteen ihmeestä, siitä, että joku muu näkee asian samoin kuin minä. Minua liikauttavat asiat koskettavat muitakin. Luovuus sisältää hänen mukaansa rohkeusvaatimuksen luottaa siihen, että muut ihmiset ymmärtävät sen, mitä minä koen ja yritän sanoa.
Näistä ajatuksista on apua myös tieteentekijälle. Omaan ideaan pitää luottaa, sitä pitää ravita ja siitä pitää kertoa muillekin, jotta se vahvistuisi. Oman tekemisen keskinkertaisuutta tulee sietää kuin myös sitä, että valmis kirja tai artikkeli on lopullinen tuotos, joka valmistumisen jälkeen elää omaa elämäänsä. Jumalaista inspiraatiota on turha odotella, vaan luoda itselleen rakenne, jonka avulla pääsee liikkeelle ja pystyy etenemään. Yksin puurtamisen sijaan ideasta kannattaa jutella muiden kanssa, tämä auttaa hahmottamaan, mihin suuntaan ideaa kannattaa viedä.
Paneelikeskustelu on katsottavissa alla olevasta linkistä kohdasta 4:55 11.2.2023 asti.
https://event.prospectumlive.com/tieteen-paivat-2023/room/4895
Ohjelma löytyy täältä:
https://events.tuni.fi/tieteenpaivat/
