Varastosta vanhainkotiin: Miten kova managerialismi siirtyi prosessiteollisuudesta julkissektorille?

Yleinen
Tapaukset Esperi ja Attendo ovat nyt räjäyttäneet tajuntaamme, miten pahasti asiat voivat mennä pieleen, kun perustoimintalogiikat hämärtyvät. Kun bisneslogiikka työntyy joka elämän alueelle, valtiota johdetaan kuin yritystä ja lastentarhoillakin on sodankäyntioppiin perustuva strategia. Kun tehokkuus, just-on-time ja löysät pois -periaate on viety niin pitkälle, että moni organisaatio toimii kuin tehdas, tai pikemminkin iso logistiikkakeskus, toimialasta riippumatta. Kun julkista sektoria on mätkitty riittävän kauan ja systemaattisesti haukuttu tehottomaksi, runsaasta päinvastaisesta tutkimusevidenssistä (terveydenhuolto, peruskoulu, yliopistot) huolimatta, me alamme vähitellen uskoa siihen itsekin.

Vyyhti on perin sotkuinen. Miten tähän oikein päädyttiin?

Tulin miettineeksi samanlaisia asioita 11 vuotta sitten. Alla vuoden 2008 Sosiologiapäiville lähettämäni abstrakti täysin alkuperäisessä muodossaan:

Varastosta vanhainkotiin: Miten kova managerialismi siirtyi prosessiteollisuudesta julkissektorille?

Abstrakti Sosiologiapäivät 2008, Talouden henki, Lapin yliopisto
Työryhmä New Public Management ja yhteiskunnalliset käytännöt,
koordinaattorit Leena Eräsaari, Eeva Jokinen ja Merja Kinnunen

 

Tämän paperin tarkoituksena on kuvata muutamien tutkimusesimerkkien sekä organisaatiotutkimuskirjallisuuden avulla, miten managerialismin kovat arvot siirtyivät ja ovat siirtyneet alkuperäisestä kontekstistaan (varastonhallintajärjestelmät prosessiteollisuudessa) uudenlaisiin ympäristöihin (hyvinvointivaltion julkinen sektori). Edelleen paperin tarkoituksena ja tavoitteena on avata ja edistää keskustelua ja vuoropuhelua yhteiskuntatieteiden ja liiketaloustieteiden välillä.

Liiketaloustieteiden eri oppiaineista, kuten markkinointi, laskentatoimi ja rahoitus, talousoikeus ja organisaatiot ja johtaminen, erityisesti viimeksi mainittu eli organisaatiotutkimus on yhdistelmä sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, psykologiaa ja työn sosiologiaa. Kiinnostuksen kohteena ja kontekstina ovat erilaiset organisaatiot ja usein liiketoimintaa harjoittavat yritykset. Julkisen ja yksityisen sektorin rajojen edelleen hämärtyessä monet liiketaloustieteen tutkijat tutkivat myös julkisen sektorin organisaatioiden toimintaa.

Tutkimusesimerkkeinä käytetään Richard Windischhoferin tutkimusta Suomen vesisektorin privatisoitumispyrkimyksistä (Windischhofer, 2007), Timo Hyvösen ja Janne Järvisen tutkimusta terveydenhuollon taloushallinnon laskentakäytännöistä sekä omaa tutkimustani management-terminologian ilmaantumisesta kulttuurilaitosten johtajien ja taiteilijoiden kielen käytäntöihin (Koivunen, 2003, 2007).

Kansainvälistä vertailukohtaa on löydettävissä esimerkiksi englantilaisesta tutkimuksesta. Iso-Britanniassa yksityistettiin Margaret Thatcherin kaudella raskaalla kädellä monia toimialoja, joita valtio oli aikaisemmin hallinnoinut. Yhtenä esimerkkinä tästä on rautatie- ja junaliikenne, jossa nykyään on mukana useita toimijoita, joiden välinen yhteistyö ja koordinointi on osoittautunut katastrofaalisen huonoksi. Monet kulttuurilaitokset ovat myös läpikäyneet laajoja muutosprosesseja, mm. BBC ja British Library (Harris, 2006, Harris & Wegg-Prosser, 2007).

Näiden vaiheiden jälkeisessä hybriditilanteessa (byrokratian ja markkinatalouden yhteismalli) monet tutkijat, kuten Harris osoittavat byrokratiaan kuuluvien hyvien ominaisuuksien edullisuuden ja sopivuuden julkissektorille. Toisin sanoen, yhteiskunnassa tulee aina olemaan organisaatioita ja laitoksia, jotka eivät voi toimia markkinatalouden ehdoilla. Näissä organisaatioissa perusbyrokraattinen hallintomalli on usein paras ja toimivin.

Johtajuus- ja organisaatiotutkimuksen puolella Grint ja Case (1998) ovat verranneet yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin ja management-ideologioiden välisiä yhteyksiä ja kuvanneet erään 1990-luvun keskeisen management-opin eli business process re-engineering -tekniikka (BPR) takana olevia hyvinkin raakoja periaatteita. Heidän mukaansa tämä amerikkalainen tekniikka oli vastaisku 1980-luvun lopulla hallinneelle japanilaisen “pehmeämmän” laatuajattelun ja kokonaisvaltaisuuden aikakaudelle. Yhdysvaltojen talous oli menettämässä asemiaan Japanille ja tarvittiin riittävät kovat menetelmät herruuden palauttamiseksi amerikkalaisille yrityksille.

Tämän paperin tarkoituksena on siis keskustella tästä kansainvälisestä yritysmaailmasta peräisin olevien oppien translaatiosta suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämän kehityskulun ilmentymiä ovat muun muassa New Public Management ja uusi tulosjohtaminen, kilpailuttaminen ja tuottaja-tilaaja-mallit.

hand-2906456_1920.jpeg

Lähteet:

Grint, Keith & Case, Peter (1998): The Violent Rhetoric of re-engineering: Management Consultancy on the Offensive. Journal of Management Studies, 35(5), 557-577.

Harris, Martin (2006): Technology, innovation and post-bureaucracy: the case of the British Library, Journal of Organizational Change Management, 19(1): 80-92.

Harris, Martin & Wegg-Prosser, Viktoria (2007): Post-bureaucracy and the politics of forgetting: The management of change at the BBC, 1991-2002. Journal of Organizational Change Management, 20(3): 290-303.

Hyvönen, Timo & Järvinen, Janne (2006): Contract-based budgeting in health care: A study of the institutional processes of accounting change. European Accounting Review, 15(1): 3-36.

Koivunen, Niina (2003): Leadership in Symphony Orchestras. Discursive and Aesthetic Practices. Tampere: Tampere University Press.

Koivunen, Niina (2007): Taide vastaan talous, Esitys “Kulttuuri ja talous” -seminaaarissa, Tampereen yliopisto, Mediakulttuuri, 27.4.2007 (järj. Mikko Lehtonen ja Tarja Rautiainen-Keskustalo).

Windischhofer, Richard (2007): Municipal Entrepreneurialism and the Commercialization of the Finnish Water Sector, Acta Universitatis Tamperensis 1248, Acta electronica 641, Tampere.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Niina Koivunen

Niina Koivunen - Pop-up leadership