Hesarin vieraskynässä 28.9.2021 Taru Tujunen kiteytti mainiosti erään tulevaisuuskuvan: ”todellinen soppa syntyy, kun ryhdymme sovittamaan yhteen hybridikalentereitamme”. Hän tarkoitti tilannetta etätyön loppuessa ja siirtymää takaisin fyysisille työpaikoille.

Monimutkaiset ajalliset neuvottelut ovat tulleet esille Suomen Akatemian rahoittamassa Ajan valta työorganisaatioissa -tutkimusprojektissa. Projektissa olemme tutkineet aikaa ja ajallisuutta kolmessa kohteessa: teollisuuden projektityössä, media-alalla ja pk-sektorin yrityksissä.

Paikallislehden toimittajat ja esihenkilöt ovat ainakin kahdenlaisten deadlinejen kohteena, on sekä printti- että verkkolehden deadlinet. Lisäksi he käyvät jatkuvaa neuvottelua itsensä ja muiden kanssa siitä, milloin jutun pitää olla valmis ja kuka ehtii tehdä jonkin vaiheen.

Telakkateollisuuden projektijohtajat rakentavat laivaa sähköpostin ja sähköisen kalenterin avulla. Tämän käsityksen sain viikon havainnointijakson aikana. Projektin ylimmällä johdolla on runsaasti kokouksia joka viikko, usein päällekkäisiä on kaksi tai jopa kolme. Palavereilla on tietty hierarkia, jonka mukaan johtaja valitsee omansa. Asiakkaan yllättäväkin kokoustarve ajaa aina muiden palavereiden edelle. Sähköinen kalenteri siis elää koko ajan. Projektin johto käy keskenään ajallisia neuvotteluja siitä, kuka milloinkin ehtii mihinkin palaveriin. Projektijohtajat myös päivittivät toisilleen tietoja kokousten tapahtumista epävirallisissa käytäväkeskusteluissa.

Molemmat tutkimusaineistot on kerätty ennen koronaa. Tilanne oli silloin paljon yksinkertaisempi, suurin osa työstä tehtiin toimistolla. Koronan jälkeen, mahdollisessa hybridivaiheessa, ajalliset neuvottelut tulevat olemaan paljon monimutkaisempia.

Ajalla on siis paljon valtaa. Valtaa on myös ajan käyttäjillä. Ajallisissa neuvotteluissa tulee esiin, kenen aika on arvokkainta, tai arvokkaampaa kuin muiden aika. Kenen aikataulujen mukaan mennään?