Onko sinulla yhden opettajan opetusorkesteri vai oletko osa isompaa kokoonpanoa, jossa on mukana työpari, isompi tiimi, poikkitieteinen opeverkosto, se IT:n luottotyyppi, videopalvelut, pedatuki tai joku muu toimija?

Opettajan kokemus opetustyön itsenäisyydestä ja yksinäisyydestä vaihtelee. Osa opettajista varsinkin etäillessä kokee pyörittävänsä omaa opetustaan yksin. Myös opiskelijalle yksittäinen kurssi saattaa näyttäytyä opettajan yksin luomana, vaikka taustalla on oikeastaan iso ekosysteemi, jossa on tarjolla käytännön tukea, ohjausta ja lukemattomia yhteiskehittämisen mahdollisuuksia.

Yliopiston opetuksen kehittämisen ekosysteemi on tosi asiassa laaja verkosto erilaisia toimijoita ja osaajia. Yliopistotasolla koulutuksen kehittämisestä vastaa koulutuksesta vastaava vararehtori ja opetuksesta ja koulutuksessa linjataan strategioissa. Kaikki akateemisten yksiköiden koulutusohjelmavastaavat ja koordinaattorit kuuluvat koulutuksen kehittämisen ryhmään. Myös yliopistojen omat laadunvalvontajärjestelmät, akkreditointiprosessit, vauhdittavat opetuksen kehittämistä. Sen lisäksi opetuksen taustalla on iso hallinnollinen toimijaverkosto, jotka vastaavat opetuksen kehittämisestä niin koko yliopistossa kuin yksittäisissä opintosuunnissa.

Opetusosaamisen kehittämiseen kannustetaan muun muassa siten, että opettaja saa sisällyttää omaan työsuunnitelmaansa pedagogiikan opintoja. Yliopistopedagogiikan rinnalla opettajille on tarjolla lyhytkurssitusta ja erilaisia työpajoja oman opetusosaamisen kehittämiseen ja kurssien suunnitteluun. Opetuksen tuen digitiimi edistää osaltaan laadukkaan digiopetuksen kehittämistä. Studioista taas saa tukea vaikkapa opetusvideoiden tuotantoon. Osalla opettajista on työpari tai keskusteluyhteys lähimpien kollegoiden kanssa. Osa on kiinnittynyt työryhmään, hankkeeseen tai verkostoon, joka kannattelee opetustyötä. Samanaikaisesti suoritettavat pedagogiset opinnot voivat myös tarjota kanavan opetuksesta keskusteluun yli organisaatiorajojen.

Opetustyön tueksi on siis olemassa verkostoja mihin kiinnittyä. Opettaja saattaa kuitenkin kokea, että ei tunne opetuksen tukimahdollisuuksia, toimijat ovat hajallaan ja eri yksiköissä tai avunpyyntöä vierastetaan. Myös yhteiskehittäminen voi tuntua käytäntönä vieraalta ja aikaa vievältä. On saatettu kasvaa opetuskulttuuriin, jossa tulee pärjätä yksin ja taidot hankkia itsenäisesti.

Kaikilla on omat kurssisuunnittelunsa, voinko vaivata kollegaa ideoiden vaihtoon? Mitenköhän toisella kurssilla ratkaistiin tämä ongelma? Onko tämä oppimisen kannalta välttämätön ratkaisu? Haluanko edes jakaa hyvän kurssi-idean muille?

Unohdammeko, että opetuksen tukirakenteiden ja toimijoiden yhteisenä tavoitteena on yksinkertaisesti rakentaa laadukasta opetustarjontaa ja taata hyviä oppimiskokemuksia opiskelijoille, mutta sen lisäksi tukea opettajaa työssään, ajanhallinnassaan ja siinä, ettei jokaista soitinta tarvitse soittaa itse.

Kirjoittajat:
Sanna Eronen, digitaalisen opetuksen valmentaja ja vertaismentoritoiminnan koordinaattori
Jenni Kantola, yliopistonlehtori, johtamisen yksikön pedagoginen mentori

Pedagoginen mentoritoiminta Vaasan yliopistossa
Viime vuosina Vaasan yliopistossa on rakennettu entistä yhteisöllisempää opetuksen kehittämisen ja opetuksesta puhumisen kulttuuria vertaismentoritoiminnalla. Akateemisiin yksiköihin valittiin kesän lopulla pedagogiset mentorit. Mentorien tehtäväkenttä on monitahoinen. Mentori on opetusasioiden sparraaja, kannustava kollega ja hätäapu. Mentorit ohjaavat hakemaan lisää tietoa ja luovat tilaa ja tilanteita opetuksesta keskustelemiseen. He tukevat koulutusohjelmavastaavia ohjelmien linjakkuuden kehittämisessä ja auttavat yksittäisiä opettajia niin syllabukseen liittyvissä pienemmissä pulmissa kuin laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa. Pedagogiset mentorit toimivat yhteistyössä yksiköiden digimentorien kanssa. Mentorit hoitavat vertaistuen tehtäväänsä oman työnsä ohella.