Digitaalinen oppiminen edellyttää sekä opettajilta että opiskelijoilta uudenlaista osaamista ja valmiuksia. Kaikesta diginatiivipuheesta huolimatta myös opiskelijat tarvitsevat tukea ja ohjausta verkossa tapahtuvassa opiskelussa. Hyvät digitaaliset valmiudet eivät ole sama asia kuin hyvät digitaaliset oppimisvalmiudet. Samoin digitaaliseen oppimiseen kohdistuvat odotukset on aiheellista tarkistaa. Verkko-opiskelu on erilaista; myös se edellyttää sitoutumista ja panostamista. Opiskelijan työpanoksen määrä ei vähene, vain tekemisen luonne muuttuu.
Digitaalisen opetuksen tiellä edetään kokeilujen, yhdessä tekemisen kautta. Opettajat saattavat olla hämmentyneitä sen suhteen, mitä digitalisaatio heiltä edellyttää. Uusien kokeilujen tekeminen, niiden arviointi ja onnistuneiden toteutusten vakiinnuttaminen osaksi käytäntöjä on toimiva tie. Kokeiluissa kannattaa kuunnella opiskelijoiden tuntemuksia ja kannanottoja, eli kytkeä myös heidät mukaan uuden tekemiseen.
Digitalisaation käyttö oppimisen tukena on liikkuva kohde. Teknologia kehittyy nopeasti. Vaihtoehtoisia laite- ja ohjelmaratkaisuja on tarjolla enemmän kuin kukaan pystyy hallitsemaan. Kaikkien ei tarvitse käyttää ylettömästi aikaa digitalisaation pohtimiseen eikä kenenkään ole tarpeen olla selvillä kaikista vaihtoehdoista. Enemmän on tarpeen miettiä sitä, mitä halutaan tehdä uudella verkottuneella tavalla ja etsiä sitten tätä tapaa tukevia ratkaisuja. Verkossa tapahtuvassa opiskelussa aidon vuorovaikutteisuuden edistäminen on yksi keskeinen ratkaistava asia. Opiskelijoiden keskinäisen sekä opettajien kanssa tapahtuvan teemaan suuntautuneen keskustelun tukeminen on onnistumisen yksi kulmakivi.
Digitalisaatioon sisältyy uudenlaisen oppimisajattelun tarve, ajattelutavan muutos. Opettajat ja opiskelijat joutuvat rakentamaan suhteensa oppimiseen uudella tavalla. Opetuksen digitalisointi ei tarkoita siirtymistä pelkästään verkossa toteutettavaan opetukseen. Täysin verkossa tapahtuva opetus on yksi uudenlaisen opetuksen erityismuoto. Käänteisen luokkahuoneen idea on keskiössä opetuksen ja oppimisen kehityksessä. Opetukseen sisältyy sekä lähiopetusta että oppimista verkossa. Molemmille on oma paikkansa. Verkossa voidaan tehdä paljon ja lähiopetus on arvokasta. Tähän oppimisen muotoon kohdistuvat odotukset muuttuvat. Kun oppijat kokoontuvat fyysisesti samaan paikkaan, niin tekemisen tulee olla erityisen tähdellistä.
Digitalisaatiolta odotetaan paljon. Road map, jonka avulla uudenlaista oppimista kuljetaan on syytä miettiä tarkasti epärealististen odotusten välttämiseksi. Digitalisaation avulla on helppo toteuttaa asteittain uudenlaista, hyvää ja tarkoituksenmukaista oppimista. Haaste on se, että digitalisoidun opetuksen odotetaan olevan – itse asiassa sen tulee olla – samanaikaisesti sekä tehokkaampaa (eli halvempaa) että parempaa kuin aikaisempi. Tämän paradoksin joudumme kohtaamaan ja etsimään siihen ratkaisuja.
Risto Säntti 11.12.2015
