Perjantaina 17.10.2025 pääsin seuraamaan elämäni ensimmäistä väitöstilaisuutta, kun Essi Vesterinen väitteli tohtoriksi ja puolusti väitöskirjaansa ”Sustainable consuption does not have to be altruistic – Subjective well-being as a self-benefit driver for change towards sustainable anti-consuption of clothing”. Vesterisen väitöstutkimus kääntää päälaelleen pikamuodin ja jatkuvan markkinointivyöryn luoman mielikuva, että onnellisuus löytyy uusista ostoksista, ja määrittelee kestävän vaatekulutuksen uudelleen: se on ennen kaikkea ostamisen vähentämistä, käytön pidentämistä sekä poisheittämisen vähentämistä, ja tämä hidastaa koko kulutussykliä. Tilaisuuteen lähdin odottavaisin ja innostunein fiiliksin, enkä oikein tiennyt minkälainen tilaisuus tulisi olemaan. Mielikuvana oli ehkä hyvin virallinen, vähän ”jäykkä” mutta arvokas tilaisuus. Olettamukseni osui osittain oikeaan, mutta ei kuitenkaan ollut täysin sitä mitä ajattelin.

Tilaisuus alkoi väittelijän, vastaväittäjän sekä kustoksen esittelyllä ja samalla käytiin lyhyesti läpi tilaisuuden rakenne ja miten se etenee. Tämä oli kiva näin ensikertalaiselle, sillä se antoi jonkinlaista osviittaa siitä, mitä on tulossa. Väitöstilaisuus eteni kaavan mukaan, missä ensin väittelijä puhui, sitten oli vastaväittäjän vuoro ja lopuksi he siirtyivät keskustelemaan aiheesta. Kustoksen ja vastaväittäjän arvokas olemus loi tilaisuuteen juhlavuutta, samoin kuin väittelijän ja yleisön pukeutuminen, mutta silti keskustelu eteni lämminhenkisesti ja rennommalla otteella. Yllätyinkin siitä, miten paljon väitöstilaisuus muistutti avointa keskustelua, eli se ei ollut ikään kuin kyseenalaistamista, vaan enemmänkin yhteistä pohdintaa aiheesta ja väitöskirjasta.

Keskustelua oli mielenkiintoista seurata, ja se antoi paljon uusia, kiinnostavia ja tuoreita näkökulmia kuluttamiseen ja laittoi pohtimaan aihetta syvemmin. Oli myös kiinnostavaa kuulla keskustelun alkuun, miksi Vesterinen oli valinnut juuri tämän aiheen, ja hänestä huokui intohimo tätä teemaa kohtaan.

Väitöstilaisuus oli mielestäni samaan aikaan virallinen mutta kuitenkin jotenkin rento. Useasti yleisö, minä mukaan lukien, myös pääsi nauramaan keskustelun edetessä, mikä itseä yllätti! Tilaisuus oli siis myös omalla tavallaan viihdyttävä.

Tulevaisuudessa aion ehdottomasti mennä seuraamaan väitöstilaisuutta uudestaankin, sillä kuulemani mukaan tilaisuudet eroavat toisistaan paljonkin riippuen itse väittelijästä, aiheesta ja vastaväittäjästä.