Kun minut nimitettiin professoriksi Vaasan yliopistoon vuoden 2011 alusta lukien, ajattelin, että tässä tehtävässä ollaan pitkään, kenties jopa eläkeikään asti. Professuurini on yliopiston vanhin humanistisen alan professuuri, ja olen siitä ylpeä ja kiitollinen.

Kesällä suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja viimeisenä Vaasan-vuotenani olen tiedekunnan dekaanina mukana toteuttamassa liikkeenluovutusta, jonka piiriin minä ja moni muu kollegani kuulumme. Kaikesta huolimatta olen dekaanina suhtautunut liikkeenluovutukseen pragmaattisesti ja yrittänyt valaa optimismia niille, joita muutos koskettaa.

Tieteellisesti kahden soveltavaan kielentutkimukseen erikoistuneen yksikön liitto luo Suomeen vahvan tutkimusyhteisön monipuolisessa humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Muutos oli väistämätöntä, ja tätä taustaa vasten on hienoa, että Jyväskylän yliopisto haluaa panostaa kieliin ja kulttuuriin osana humanistista sivistystraditiotaan. Jyväskylä on Vaasan kieliaineille monessa mielessä tieteellisesti paras ratkaisu, ja siirrymme sinne vanhoina työntekijöinä. Rakenteellisella tasolla on sinänsä helppoa nähdä ne profilointiedut, jotka liikkeenluovutus tuo tullessaan, mutta henkilökohtaisella tasolla muutos on monelle kova paikka. Kaikki me, jotka teemme töitä liikkeenluovutuksen parissa ja johdamme muutosta, tiedostamme tämän ja suhtaudumme siihen vakavasti. Surutyö ottaa aikansa, ja sitten katsotaan eteenpäin.

Yhtä tärkeää kuin onnistunut liikkeenluovutus on myös filosofisen tiedekunnan jäljelle jäävien alojen tulevaisuus osana uutta Vaasan yliopistoa, jossa parhaillaan suunnitellaan tulevaa ja mietitään uutta rakennetta. Vaasan yliopiston uusien painoalojen kannalta sekä hallintotieteet että viestintätieteet kuuluvat tutkimukselliseen ja koulutukselliseen ytimeen, johtamisen ja muutoksen painoalalle. Tästä ei ole epäilystäkään, ja nyt ne tarvitsevat aikaa keskittyä ydintehtävien hoitamiseen. Samoin on koko yliopiston etu, että täällä on monipuolinen ja vahva kielikeskus, jolla on erillisyksikköstatus. Kun Vaasan yliopisto ensi vuonna täyttää 50 vuotta, yliopisto on tehnyt oman osuutensa rakenteellisesta kehittämisestä ja valtakunnallisesta työnjaosta ja voi ottaa suunnan kohti uutta aikaa.

Harry Lönnroth
Filosofisen tiedekunnan dekaani