Kestävä kehitys nähdään laajalti jo lähes itsestäänselvyytenä – ainakin mitä tulee poliittiseen ja muuhun yhteiskunnallisesti valveutuneeseen keskusteluun. Useat yritykset ovat myös havahtuneet kestävyyteen liittyvän strategian välttämättömyyteen kilpailuetua tavoitellessaan. Tämä on johtanut strategioiden uudistamiseen huomioimalla ympäristöön, yhteiskuntaan ja liiketoimintaan liittyvät kestävän kehityksen näkökulmat.

Yritysten liiketoiminnan muuttuessa kohti kestävämpää perustaa, on syytä kysyä, ulottuuko tuo kehitys myös hankintatoimeen. Tämä edellyttäisi sitä, että hankinnalla olisi selkeä strateginen asema yrityksen kokonaisuudessa. Näin ei välttämättä ole, vaan hankintatoimi on melko usein hyvin operatiivinen toiminto, joka huolehtii siitä, että riittävä määrä raaka-aineita, komponentteja ja palveluja on saatavilla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kestävyyden näkökulmasta hankintatoimella onkin melko painava historiallinen taakka niskassaan. Tämä johtuu siitä, että perinteinen hankinta on perustunut nollasummapeliin, jossa oma lyhyen tähtäimen hyöty on aina etusijalla ja hyötyä tavoitellaan toisen kustannuksella. Aika ajoin tällaista äärimmäisen aggressiivista hankintakäyttäytymistä ilmenee myös Suomessa. Tällainen toimintamalli ei ole liiketoiminnallisesti eikä myöskään sosiaalisesti kestävää.

Digitalisoituminen, läpinäkyvyys ja kasvava virtausnopeus

Hankintatoimen osalta kestävyyttä on pyritty edistämään mm. sillä, että on tehty oma hankintaketju läpinäkyväksi. Tällä pyritään osoittamaan erityisesti oman hankintaketjun ympäristöllinen ja sosiaalinen kestävyys.

Uudet digitaaliset teknologiat mahdollistavat hankintaketjujen läpinäkyvyyden. Yritysten toiminnan digitalisoituminen myös edesauttaa kestävän liiketoiminnan tavoittelussa vähentäessään hukkaa, tehostaessaan toimintaa ja parantaessaan tuotteiden ja toiminnan laatua. Teollisten prosessien automatisoitumisen rinnalle ovat tulleet toimitusketjujen informaatio- ja tavaravirtojen automatisointi, tavaravirtojen jatkuva seuranta ja häiriöiden nopea korjattavuus.

Digitalisaatio mahdollistaa hankintaketjun muuttumisen hankintaverkostoksi, jossa toiminnan ohjaamisessa tarvittava tieto on yhä nopeammin, osin jopa reaaliaikaisesti, koko hankintaverkoton käytettävissä. Tavaroiden liikuttelun osalta tekoälyyn ja esineiden internettiin pohjautuvat sovellukset mahdollistavat yhä suuremman logistisen tehokkuuden, kun käytettävissä olevan kuljetuskapasiteetin käyttöasteet voidaan nostaa lähelle sataa prosenttia.

Sosiaalisesti kestävä hankinta

Perinteisen hankintatoimen intressinä on ollut kustannusjahti, jossa huomio kiinnittyy halpaan hankintahintaan. Länsimainen teollisuus on siirtänyt hankintojaan alemman kustannustason maihin hyödyntäen näin, tavallaan oikeaoppisesti, alueellista suhteellista kilpailukykyä. Lieveilmiöinä on kuitenkin ilmennyt melko paljon suoranaista työvoiman väärinkäyttöä olosuhteiden ja palkan osalta. Nämä epäkohdat ovat ilmenneet paljolti kuluttajatuotteiden valmistuttamisessa alemman kustannustason maissa. Teollisuuden osalta ongelmaksi on noussut se, että hankinnan kokonaiskustannukset eivät välttämättä ole pysyneet kurissa erilaisten tuotteisiin ja toimitusprosesseihin liittyvien laatukustannusten johdosta.

Viimeistään koronapandemian kokemukset ovat saaneet yritykset pohtimaan globaalin hankinnan ja paikallisen hankinnan hyötyjä ja haittoja uudesta näkökulmasta. Pitkät hankintaketjut kun ovat osoittautuneet riskialttiiksi.

Ylikilpailuttaminen vs. kumppanuudet

Liiketoiminta perustuu markkinamekanismiin. On oltava markkinoita johon myydä ja josta ostaa suoritteita. Markkinoilla toimiminen tarkoittaa tietenkin sitä, että yritykset tulevat yhtäältä kilpailun kohteiksi tuotteita myydessään ja toisaalta saavat mahdollisuuden hyödyntää markkinoita tuotteita ostaessaan.

Tarkasteltaessa hankinnan kilpailutustoimintaa, on hyvä huomata, että kilpailuttamisellakin on kustannuksensa. Täydellinen kilpailu toteutuu sellaisessa tilanteessa, jossa markkinoilla on iso joukko standardituotteita myyviä yrityksiä ja hinnat määräytyvät pörssissä tai sitä vastaavalla julkisella markkinapaikalla. Tällaisessa tapauksessa olennaista on ostettavan tuotteen standardisuus. Silloin ostaja tietää aina mitä rahalla saa ja ostetun tuotteen hyödyntäminen omassa valmistustoiminnassa ei poikkea siitä, keneltä tuote tai raaka-aine on ostettu. Teollisessa vaihdannassa tällaisia tyypillisiä standardituotteita ovat kuitenkin vain lähinnä raaka-aineet. Kun tullaan osien, komponenttien, osajärjestelmien, valmiiden tuotteiden tai etenkin palvelujen hankintaan, ne ovat riippuvaisia toimittajan omista prosesseista ja ne ovat usein myös teknologisesti erilaistettuja kilpailuetujen saavuttamiseksi. Kilpailun perusedellytys, standardisuus, on siten kadonnut.

Tällaisessa tilanteessa voimakas ja usein tapahtuva kilpailutus johtaa kasvaviin kustannuksiin, koska uuden toimittajan tuote tai palvelu joudutaan aina sovittamaan omiin prosesseihin. Puhutaan toimittajan vaihtokustannuksesta. Tämä ja asiakkaan omat kilpailutuskustannukset ja myös toimittajien kilpailutuksesta aiheutuvat lisäkustannukset aiheuttavat hankintaketjutasolla kasvavia kustannuksia, jotka eivät sinänsä tuota mitään. Jos sama raha käytettäisiin toiminnan kehittämiseen puolin ja toisin, saattaisi koko toimitusketjun tehokkuus parantua voimakkaammin.

Tällaista, yhteistoiminnalliseen liiketoiminnan kehittämiseen tähtäävää yritysten yhteistä toimintaa kutsutaan tavallisesti kumppanuudeksi. Se on toimintaa, jossa kahden tai useamman yrityksen yhteisin ja yhteensovitettujen kehittämistoimien avulla yritetään kohentaa kunkin yrityksen kilpailuetua. Vanha ’porterilainen’ competitive advantage muuntuu tässä toimintamallissa collaborative advantage’ksi. Kilpailuttavan vs. kumppanuuksiin perustuvan hankintamallin valinta ei kuitenkaan saisi olla ideologinen kysymys, vaan analyysiin perustuva päätös. Tämä johtuu siitä, että joissakin tapauksissa kilpailuttava malli on parempi kuin yhteistoiminnallinen malli ja päinvastoin. Ero johtuu pääosin siitä, mitä on vaihdannan kohteena. Standardoiduissa tuotteissa kilpailuttaminen on tuottoisampaa, mutta kun mennään kompleksiseen, varioituvaan ja joustavuutta vaativaan vaihdantaan, nousee kumppanuus otolliseen asemaan.

Hankinta kiertotalouden maailmassa

Kestävä liiketoiminta on yhä suuremmassa määrin liiketoimintaa, joka perustuu kiertotalouden periaatteiden hyödyntämiseen. Nämä periaatteet alkavat jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa, kun tehdään päätöksiä materiaaleista ja tuotteen ominaisuuksista, jotka huomioivat elinkaaren mittaisen ekologisuuden. Tällaisessa maailmassa hankintatoimen tehtävä ei pääty tuotteen kotiuttamiseen vaan jatkuu aina romutetun lopputuotteen osien hallittuun käsittelyyn tai jatkokäyttöön. Hankinnan toimintakenttä siis laajenee huomattavasti.

Hankinnasta yritysten sisäinen strateginen partneri

Edellä käsitellyt hankintatoimea koskevat tilanteet ja kehityskulut antavat aiheen väittää, että hankintatoimi olisi yleisesti nostettava yrityksissä strategiseen asemaan, pois siitä operatiivisen toimijan roolista, joka sillä perinteisesti on ollut. Tämä tarkoittaa sitä, että hankinnan edustajalla tulee olla sanansa sanottavana kun yrityksen johto linjaa strategisia päätöksiä.

Nykyisin on tyypillistä, että yrityksen ylin johto saattaa tehdä päätöksen, jonka mukaan kaikista hankintahinnoista on tehtävä 10%:n kustannussäästö ostohintaa alentamalla. Tällainen päätös ei huomioi sitä, että hankittavat hyödykkeet ja hankintatilanteet ovat hyvin erilaisia. Olennaista on, että hankinta on tällaisessa tilanteessa vain operatiivinen toimija, joka yrittää panna täytäntöön yritysjohdon kentältä katsoen järjettömän päätöksen.

Jos taas hankintatoimi olisi strategisessa asemassa, niin sillä olisi valta päättää tai ainakin myötävaikuttaa yrityksen kestävän kilpailuedun muodostumiseen oman toimintonsa osalta digitalisoimalla, järkeviä kumppanuusverkostoja rakentamalla, tarkoituksenmukaisella kilpailuttamisella ja kehittämällä kiertotaloutta tukevaa hankintatoimea.

Kirjoittaja on Vaasan yliopiston professori Jukka Vesalainen. Vesalainen toimii myös kouluttajana Vaasan yliopiston Executive Educationin Tulevaisuuden kestävä hankintatoimi -opintokokonaisuudessa.