Tunnin alkaessa ovesta syöksyy joukko opiskelijoita, jotka käyvät läpi viikonlopun tapahtumia, pohtivat edellistunnin opetusta, kyselevät koska ryhmätyön deadline olikaan ja ymmärsikö toinen mitä tehtävässä pitikään tehdä. Keskustelu tulee äänivyörynä luokkaan ja opettaja odottaa kaikkien asettumista paikoilleen. Pulina, porina, rupattelu laantuu hiljalleen.
Kaipaan tätä.
Etäopetuksessa ollaan otettu isoja askeleita ja me opettajat, sekä opiskelijat, olemme luontevasti siirtyneet seuraamaan ruutuja kotitoimistoistamme. Istumme alas kellontarkasti, avaamme yhteydet ja kuuntelemme miten tasainen puhe etenee esityksen sivujen vaihtuessa. Keskusteluakin on, mutta se tapahtuu ohjatusti break-out roomseissa, chateissa, padleteissa. Ohjatusti ja tietyn ajan rajoissa. Tilaa ihmettelylle, ajatustenvaihdolle, ideoille, huomioille tai niille vastalauseille ja kysymyksille ei oikein saada synnytettyä verkossa.
On tärkeää saada jutella niitä näitä. Myös verkossa.
Epävirallista kommunikointia pidetään usein toissijaisena oppimisen lähteenä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että informaalilla viestinnällä on suuri rooli yhteisöllisyyden ja luottamuksen rakentumisessa. Se on spontaania, tilannekohtaista ja syntyy ihmisten tarpeesta tuntea yhteenkuuluvuutta, psykologista turvallisuutta ja se rakentaa osaltaan yhteisön kulttuuria. Luottamuksen rakentumisen kannalta onkin tärkeää rohkaista henkilöitä sosiaaliseen keskusteluun työorientoituneen kommunikaation lisäksi. Henkilökohtaisuuksien jakaminen, oman persoonansa esille tuominen vaikuttavat suoraan yhteisön välillä vallitsevaan tunnelmaan ja sitä kautta opiskeluun ja opinnoissa viihtymiseen.
Tarvitaan epämuodollisia kohtaamisia.
Harward Business Reviewn artikkelissa What Managers Need to Know About Social Tools (2017) kerrottiin tutkimuksesta, jossa vertailtiin epävirallisen viestintäkanavan viestintää ja sen vaikutusta työyhteisöön. Verrattuna ryhmään, jolla ei ollut käytössään epävirallista viestintäkanavaa, vaikutus osoittautui merkittäväksi. Epävirallinen viestintä lisäsi työntekijöiden yhteistyötä ja tiedon jakamista yli osastojen. Viestintä auttoi työntekijöitä tekemään nopeampia päätöksiä, kehittämään innovatiivisempia ideoita ja he olivat sitoutuneempia työhönsä ja organisaationsa.
Samoin opiskelijoille toisiin tutustuminen tarjoaa tilaisuuksia luoda verkostoja, oppia toisiltaan, jakaa osaamistaan, lisätä ymmärrystä ja vapauttaa ideoimaan uutta.
Nyt kun suositukset puoltavat etäopetusta, me opettajat saamme pähkäillä, miten ryhmähenki luodaan, tutustutaan toisiimme ja kuulemme kaikkia siellä ruudun takana. Näillä kolmella ajatuksella ajattelin lähteä tähän syksyyn.
3 vinkkiä etäopiskelijoiden kohtaamiseen
- Uskalla olla epämuodollinen! Ole esimerkkinä ja osoita, että verkossakin voi vallita välitön ilmapiiri.
- Luo kanavia sosiaaliselle kanssakäymiselle! Vasta paremmin tuntiessaan ihmiset uskaltautuvat ilmaisemaan mielipiteitään ja ajatuksiaan rohkeammin.
- Anna aikaa vapaalle keskustelulle! Pienryhmissä ja opintopiireissä keskustelu on usein paljon vilkkaampaa ja vapautuneempaa ja helposti tälle ei osata antaa aikaa tai varauduta. Lisäksi opetusajan lisänä kannattaa järjestää aikaa keskustelulle myös virtuaaliympäristössä, sillä luennon yhteydessä opiskelija ei välttämättä kysy tai kysymys ei tule vielä siinä vaiheessa mieleen.
Hei Jenni, hyvä kirjoitus. Samanlaisia haasteita tässä on huomannut myös tutkimusprojektien suhteen, informaalista kanssakäymistä tarvittaisiin sellaisissakin tilanteissa, että ihmiset tuntevat toisensa entuudestaan. Ehkä noita vinkkejä voisi soveltaa myös muissa kuin opetustilanteissa. Ajankäyttö digiympäristössä vain muodostuu merkittäväksi haasteeksi.
Vähän olen näistä syistä skeptinen, voiko digiopetus koskaan täysin päästä eroon tästä epäformaalin kanssakäymisen puuttumisen ongelmasta. Toki hyvä parhaan mukaan yrittää luoda tähän mahdollisuuksia.
Oma skeptisyys väheni viime vuoden aikana, kun suoritin pedaopinnot täysin verkossa ja yllätyksekseni tutustuin todella hyvin ryhmäämme siitä huolimatta, että emme tavanneet livenä kertaakaan vuoden aikana. Ruutujen välityksellä näimme kodit, lapset ja lemmikkieläimet, ihan kuin olisi käynyt kylässä. Mutta kyllä, jaan tunteesi siitä, että etäopetustilanteessa tilan, tilaisuuksien, ajan ja merkityksellisyyden luominen epäviralliselle viestinnälle on paljon haastellisempaa kuin luokkahuoneessa.