Yliopisto-opiskelijoista puhuttaessa mieleen nousee juuri lukiosta päässeet, aikuisuuden ensivuosia elävät nuoret, jotka vasta rakentavat tulevaisuuden suunnitelmiaan. Yhä suurempi määrä aloittaa kuitenkin opiskelut elämänvaiheessa, jossa takana on jo kilometrejä. On ura, perhettä ja työpaikka, jonka ohella opinnot suoritetaan.

Joukossa on nälkäisiä itsensä kehittäjiä, maisterintutkinnosta haaveilevia, työurallaan etenemistä toivovia ja työpaikkaansa tympääntyneitä uudelle uralle tähtääviä.

Kokemukseni mukaan juurikin tavoitteellisuus, kunnianhimoisuus ja tehokkuus kuvaavat aikuisopiskelijoita. Monta rautaa tulessa ja vahva itsensä kehittämisen palo.

Nämä ovat ominaisuuksia, jotka tukevat myös itseohjautuvuutta, jota tarvitaan opinnoissa. Lähipäiviä on harvoin, opiskelija voi valita kurssinsa ja suoritustapansa sekä tekeminen täytyy aikatauluttaa itse. Siten keskeistä opintojen edistymisen kannalta on se, miten kurinalaisesti opiskelija itse pitää kiinni aikatauluista ja suorituksistaan.

Vapaus vaikuttaa omaan työskentelytahtiin ei saa muuttua ansaksi omalle hyvinvoinnille

Opintojen itseohjautuvuus on työn ohella tutkintoaan suorittavalle elinehto, mutta yhtä lailla kuin tärkeää on opintopisteiden kartuttaminen, vapaus vaikuttaa omaan työskentelytahtiin ei saa muuttua ansaksi omalle hyvinvoinnille. Yli-innokkaat, suorituksia keräävät opiskelijat saattavat kiirehtiä ja ahnehtia kursseja myös liikaa, harvinaista ei ole myöskään osallistuminen samaan aikaan moneen koulutusohjelmaan.

Opiskelijoiden tulisi muistaa palautumisen ja levon merkitys oppimiselle. Siinä missä itseohjautuvuudella viitataan oma-aloitteisuuteen opintojen edistämisessä, itseohjautuvuutta on myös omien rajojen tunnistaminen ja omasta itsestä huolehtiminen.

Itseohjautuvuutta on myös omien rajojen tunnistaminen

Ihmisen psykologisiin perustarpeisiin kuuluu itseohjautuvuusteorian mukaan sopivasti omaehtoisuutta, tunnetta että pärjää ja kykenee, ja yhteisöllisyyttä. Opettajan näkökulmasta näihin tarpeisiin vastataan opintomahdollisuuksien joustavuudella, monimuoto-opiskelulla, sopivilla haasteilla ja opintojen aikaisella tuella ja ohjauksella. Yhteisöllisyys on suurelta osin ihmisten summa, mutta kokemukseni mukaan lukuisat ryhmätyöt ja lähiopetus, joka kokoaa kerran kuukaudessa opiskelijat yhteiseen kuplaan, tuottaa vertaistukea ja tiivistä yhteishenkeä läpi opiskelujen.

Parhaimmillaan opiskelusta muodostuu hengähdystauko muun elämän keskelle, hetki itselle ja oman itsensä kehittämiselle.

Jenni Kantola

Yliopisto-opettaja, joka pyrkii muistuttamaan opiskelijoitaan siitä, että kalenterissa olisi myös tyhjää tilaa.