Kauppatieteiden opiskelijoista tulee ensimmäiseksi mieleen Palosaarella viipeltävät haalaripukuiset nuoret. Opiskelijat, jotka viettävät päivänsä pääkampuksen luennoilla, kirjastossa, ryhmätöissä ja kuppiloissa. Yllättävää tai ei, toisinkin voi olla. Syyskuussa 27 Vaasan yliopiston opiskelijaa aloitti Liiketoiminnan kehittämisen maisteriopinnot Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Ryhmää voi hyvällä syyllä luonnehtia heterogeeniseksi. Opiskelijoiden ikähaitari on suuri, asuinpaikat vaihtelevat Helsingin ja Oulun välillä, työkokemusta on monelta alalta enemmän tai vähemmän ja pohjalla olevia opintoja vähintään tradenomin tutkinto ja enimmillään kaksi yliopistotutkintoa ja MBA. Porukalla on myös yhteinen nimittäjä – valtaisa innostus oppia uutta ja jakaa ajatuksiaan muiden kanssa.
Maisteriohjelman vetäjänä jo kulunut ensimmäinen lukukausi on ollut mahtava. Olen tavannut opiskelijat kahden kesken. Alkuperäisenä ajatuksenani oli paitsi tutustua, myös varmistaa jokaisen opiskeluinto, jotta lauma valmistuu kesään 2020 mennessä. ”Kun jotain aloitan, teen sen varmasti ja aina loppuun asti”, ”Olen odottanut jo vuosia, että pääsisin tekemään tällaiset maisteriopinnot”, ”Olen niin iloinen tästä opiskelusta, etten meinaa housuissani pysyä”. Opiskelijoiden into on ollut jo valmiiksi niin käsin kosketeltavaa, ettei voi kuin ihailla. Ajankäyttö toki huolettaa monia, jotka suorittavat tutkintoa täysipäiväisen työnsä ohella. Siksi opinnot on suunniteltu tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
Maisteriohjelman nimi LIKE on lyhenne liiketoiminnan kehittämisestä, mutta englanniksi se kuvastaa myös myönteistä tunnetilaa. Ja sitä pyrimme koko porukalla ylläpitämään rakentamalla erilaisia yhteisöllisyyttä lisääviä elementtejä. Ryhmä opiskelee Kokkolan yliopistokeskuksen viihtyisissä tiloissa kerran kuukaudessa perjantai-iltapäivän ja illan sekä lauantain. Lähiopetusta on siis varsin vähän. Opetusta on muokattava pääkampuksella toteutettavasta tyylistä melkoisesti. Jokainen myös ahertaa viikoittain tuntikaupalla yksin, oman aikataulunsa mukaisesti. Yksinäisyys ja epätoivo uusien asioiden opiskelussa iskee yhtä varmasti kuin räntäsade Suomen marraskuussa. Opiskelijat onkin jaettu pienryhmiin, joiden päätehtävänä on pitää huolta toisistaan. WhatsApp-ryhmät ja Facebook auttavat yhteydenpidossa. Kuulemma WhatsApp-ryhmään lähetetyllä viestillä saa nopeasti tukea, jos kurssisuoritukset tuntuvat liian vaikeilta tai työläiltä.
Jokainen opiskelija suorittaa samat kurssit samalla aikataululla. Kukin kurssi siis järjestetään vain kerran ohjelman kolmevuotiskauden aikana. Tässäkin ohjelma eroaa pääkampuksen opinnoista. Opiskelijat ovat tähän pääosin tyytyväisiä. ”Tämähän vie kohti tutkintoa kuin juna – kun kerran on astunut kyytiin, pitää vaan pysyä kyydissä pääteasemalle saakka.” Osa toki kaipaa myös valinnanvaraa kursseihin ja aina on mahdollisuus suorittaa lisäopintoja Vaasan päässä.
Ohjelman vetäjän näkökulmasta kurssien toteuttaminen vähäisellä lähiopetuksella on vaatinut aivojen kääntämistä eri asentoon. Ryhmän ollessa kasalla ei kannata käyttää aikaa perusasioiden luennointiin. Jokainen opiskelee yksin sen, minkä voi yksin tehdä. Kun ollaan koolla, työstetään asioita eteenpäin yhteistuumin. Keskusteluja, ryhmätöitä ja pieniä luentomaisia osuuksia. Etukäteen opiskellun yhteistä pohtimista, eteenpäin työstämistä ja ajatusten jakamista. Moodle, Adobe Connect, Skype, GoogleDrive ja YouTube. Luentotallenteiden jakaminen Moodlessa. Opetuksen siirtäminen digiopetuksen suuntaan on antoisaa ja haastavaa. Siihen suuntaan on ainakin pääkampuksen ulkopuolella pakko mennä. Ehkä myös Palosaarella.
Kirjoittaja: Anu Hakonen, joka toimi LIKE-ohjelman koulutusohjelmavastaavana 2017-2019.
