Nyt kun täällä on tullut vietettyä kolme viikkoa, olen huomannut tietynlaisten rutiinien kehittymistä. Alun ihmettelyn jälkeen kuviot ovat alkaneet selkiytyä ja sitä huomaa tekevänsä asioita jo aika automaattisesti, niin töissä kuin vapaallakin. Normaali päivärytmi menee kutakuinkin seuraavasti: kello 8:30 – 9:00 astun sisään toimistoon. Noin kymmenen minuutin jälkeen käyn hakemassa kupin kahvia yläkerran kahvilasta ja tervehdin tuttuja. Työskentely jatkuu puoleen päivään asti, jolloin on aika siirtyä ravintolaan lounaalle muiden Summer Studenttien tai duuniporukan kanssa. Tunnin safkiksen jälkeen on aika palata toimistoon ja kolmen ja neljän välissä on pakko hakea toinen kuppi kuumaa. Lopulta kello 17-17:45 on aika lähteä takaisin hostellille. Kuulostaa kuin miltä tahansa muulta duunilta tai kesätyöltä vai mitä? Väärin. Kaukana siitä. Vaikka se siltä kuulostaa niin ei se ole, kunniasanalla.

Duunin monimuotoisuus alkaa näkyä

Ensimmäinen viikko tosiaan meni enemmän teoriaa lukiessa, tapojen opettelussa ja yhteisöön tutustuessa, mutta nyt viimeisen kahden viikon aikana ollaan siirrytty jo ihan konkreettisiin asioihin, kuten 3d-simulointimallien luomiseen, erilaisten simulointien toteutuksia, tulosten analysoimista ja pohdintaa sekä myös ihan laitteistopuolella toteutettuihin oikeisiin mittauksiin. Projektini keskittyy toistaiseksi eräänlaisen sensorin (engl. Beam Position Monitor, BPM) tutkimiseen. Nimestä voi ehkä päätellä, että laitteen tehtävä on havaita partikkelisäteen eri ominaisuuksia, kuten rykelmän keskipiste ja säteen muoto. Sensori havaitsee säteen aiheuttaman sähkömagneettisen säteilyn.

On todella mielenkiintoista ja kivaa päästä räpläämään ja jonkin konkreettisen asian kanssa. Vaikka henkilökohtaisesti pidän varsinkin 3d-mallinnuksesta, on joskus ihan hyvä päästä koskettelemaan muutakin kuin näppistä ja hiirtä. Seuraava viikko tulee olemaan duunin osalta taas erilainen, sillä pääsen vilkaisemaan erästä toista projektia, joka ei sijaitse edes samassa rakennuksessa. Jokainen viikko tuo eteen uudet haasteet ja uudet ”Heureka”-hetkensä. Tylsää ei ole ollut vielä kertaakaan ja tuskin tulekaan. Kelloa ei kovin paljon tarvi vilkuilla if you know what I mean.

Porukka kasvaa

Toinen tärkeä aspekti täällä ollessa on ehdottomasti yhteisöllisyys muiden Summer Studenttien kesken. Jengiä tulvii, joka viikko lisää ja heinäkuun alussa taitaa saapua suurin ryhmä, jonka jälkeen kaikki 250-300 onnekasta ovat täällä. Erilaisten tapahtumien kuten vaikkapa BBQ:n järjestäminen on vaivatonta ja sen takia sellainen löytyykin joka viikonloppu. Se onkin erinomainen paikka ja hetki nähdä uusia kasvoja. Silti oma ydinporukka löytyy vielä, joskin hieman kasvaneena, nyt meitä on jo yli 10. Töiden jälkeen iltaisiin kokoonnutaan tuttuun tapaan hostellin keittiöön kokkailemaan ja pohdiskelemaan, mitä tehtäisiin. Kuten esimerkiksi lettuja! Seuraavassa linkissä varsinainen taidonnäyte ja yleistä hupia: Pelättyjä CERNiläisille (c) Tuomas Rauta

Myös viikonloppuisin porukka on varsin aktiivista ja halu päästä piipahtaamaan lähiseudulla on suuri. Yleensä jengi piipahtaa Geneven keskustassa, mutta joka lähtöön löytyy kyllä halukkaita. Viime sunnuntaina päätimme neljän henkilön voimin käydä vilkaisemassa miltä Geneven seutu ja CERN näyttää 1.4km korkeudesta ja suuntasimme Ranskan puolella sijaitsevan Saléven huipulle. Vuori sijaitsee Genevestä etelään.

Ylös vuorelle voi mennä joko autolla, kävellen tai meidän suosimaa köysirataa pitkin. Ylhäällä meitä uskomattoman hieno maisema. Koko Geneven seutu ja laakso avautuivat meidän silmien eteen. Jopa CERNin pystyi huomaamaan sieltä vaikka matkaa onkin linnuntietä lähemmäs 13km. Ihasteltuamme näköalaa tarpeeksi pitkään oli aika lähteä viettämään iltaan BBQ:n merkeissä.

Tiivistettynä

Vaikka täällä onkin tarkoitusta opiskella ja tehdä töitä, on tää meikäläiselle samalla myös kesälomaa muistuttava tapahtuma. Silloin kun tehdään niin sillon tehdään ja muuten otetaan rennosti. Edeltävä lause kuvaa myös hyvin paikallista ilmapiiriä sillä suurin osa tuntuu olevan täällä töissä nimenomaan oman itsensä ja intohimon vuoksi. Ihmiset eivät tuijottele kellojaan ja laske minuutteja kotiinpääsyyn ja osa porukasta saattaakin tehdä duunia myös viikonloppuisin. Tästä johtuen ihmisiä kiinnostavat enemmän tulokset kuin toimistossa vietetyt minuutit ja ainakin toistaiseksi se näyttää toimivan todella hyvin. Uskon, että työyhteisönä tää on varmasti aika omaperäinen.

Tässä taas hieman päivitystä mitä on käynyt, havaintoja ja mitä tulee käymään. Seuraava viikko kuulostaa jo valmiiksi mielenkiintoiselta ja en malta odottaa, että pääsen räpeltämään taas. Ensi kertaan!