Taas on muutama viikko ehtinyt vierähtää ja niin sanotusti loppu lähestyy duunin ja koko kesän osalta. Toistan vieläkin, että aika on mennyt nopeasti ja nyt kun on enää alle 20 päivää jäljellä alkaa tajuamaan, että kohta pitää lähteä, joten tehdäänpä tilannekatsaus!

 

Kotiinpaluut ovat jo alkaneet, joukko harvenee

 

Ohjelman kestoajakasi määriteltiin haettaessa 8-13 viikkoa ja tämän seurauksena osalla on tullut aika täyteen. Parin viikon sisällä muutama ihminen on jo joutunut jättämään haikeat hyvästit unelmaduunille (ja meille muille) ja vannonut palaavansa jonain päivänä. Aika moni on miettinyt, että väitöskirjan  vääntäminen on enemmän kuin todennäköistä ja CERN tarjoaa tähän hyvän lähtökohdan. Oli miten oli, toistaiseksi kesähessujen on aika pakata kimpsunsa ja lähteä valmistautumaan alkavaan lukuvuoteen kukin omassa yliopistossaaan. Seuraavien viikkojen aikana yhä enemmän ihmisiä jättävät hyvästit porukalle ja koko organisaatiolle. Näin opiskelijaelämää ajattelen se tarkoittaa tietenkin toistuvia jäähyväisjuhlia! Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin!

 

Katsaus menneeseen

 

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt aikaa taas muutama viikko, joten tehään tähän kohtaan lyhyt recappi tapahtuneista. Viimeiset luennot ovat nyt koettu ja niistä jäi käteen ihan positiivinen tunnelma. Sanotaan näin, että kaikkea ei voinut näillä tietotaidoilla ymmärtää, mutta kuvat olivat hienoja ja aiheet omalla tavalla mielenkiintoisia. Toisaalta osa aiheista siivusii omaa alaa ja niistä jäi aivojen uumenin ihan hyviäkin juttuja!

Sveitsin kansallispäivää juhlittiin heti elokuun alussa 1.8. ja tämän takia Geneven ympärillä sijaitsevat kapungit/kylät ja varmaan Sveitsin seudulla ylipäätänsä järjestivät upeita ilotulituksia. Yksi ohjelmassa mukana oleva sattuu oleman kotoisin Meyrinistä, joka on lähin keskittymä CERNiä. Kaveri vinkkasi että Meyrinissä järjestetään lähiseudun paras ilotulitus, joten olimme porukalla mukana menossa. Paikalla oli aivan tajuton läjä ihmisiä. Ilotulitukset olivat näyttäviä ja niitä säestivät musiikki ja livebändi.

Mitä on vielä edessä?

 

Aika täällä lähenee loppua mikä tietenkin tarkoittaa, että projektin deadline lähestyy myös uhkaavasti. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että töitä pitää tehdä ahkerasti, jotta tulee valmista. Jo ensi viikon alussa meikäläisen pitää pitää esitelmä viimeisen parin kuukauden tuotoksesta hyvällä tuurilla muutamalle henkilölle ja huonolla hieman isommalle joukolle….

Mutta ei syytä huoleen, sillä asiat ovat hyvällä mallilla ja parin viimeisen työpäivän aikana on saatu paljon aikaiseksi lähinnä mallinnuksen ja simuloinnin puolella ja miksei myös ihan mittaustenkin puolesta. To do -listalla on enää suhteellisen vähän tekemistä, mutta arvaatenkin lisää on luvassa mikäli valmista tulee ns. etuajassa. Ei se työ tekemällä lopu täälläkään!

Mukavana odotuksena voi pitää seuraavan viikon visiittiä yhteen LHC:een (Large Hadron Collider) detektoriin, CMS:ään (Compact Muon Solenoid). Ja ei siinä vielä kaikki: viimeisellä viikolla kirsikkana kakun päällä pääsemme käymään katsomassa maailman isointa hiukkasdetektoria, ATLAS:ta. Sanotaan näin, että tätä on odotettu jokunen vuosi. Kuvia kyseiseisistä laitteesta tulee kyllä viimeiseen blogipostaukseen, mutta mikäli odottaminen tuntuu kauhealta, voi pikaisella googlauksella löytää jo varsin hyviä otoksia.

Näillä tunnelmilla siirrytään maalisuoralle. Ainakin yksi blogipostaus tulee vielä, joten stay tuned!

 

P.S. vierailimme myös ISOLDE-kokeessa, joka spesialisoituu ydinfysiikkaan. Sen tärkein tehtävä on tuottaa erilaisia ionisoituja radioaktiivisia säteitä eri tutkimuksiin, jotka yrittävät tutkia ydinfysiikan suuria kysymyksiä. Very cool!