Ympäristöjalanjälkiä

Mietin, millainen on perheeni ympäristöjalanjälki. Muutimme Helsingistä Vaasaan kuusi vuotta sitten. Pääkaupunkiseudulla oli monessa tapauksessa kätevintä liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Vaimoni tarvitsi kuitenkin autoa työssään. Siksi ajoimme autolla suurin piirtein yhtä paljon Helsingissä kuin Vaasassa.

Pohjanmaalla talot ja pihat ovat isoja. Monissa pihoissa on kaksi autoa. Bussivuorot taas ovat niin harvassa, että satunnaiset bussimatkat on suunniteltava aikataulun kanssa. Asumme lähellä yliopistoa, jonne pääsen pyörällä reilussa viidessä minuutissa. Hiilijalanjälkemme on kuitenkin pienentynyt eniten sen vuoksi, että taloyhtiömme vaihtoi muutama vuosi sitten pellettipolttimen maalämpöön.

Henkilökohtainen hiilijalanjälkeni on pienentynyt myös siksi, että matkustan nykyisin merkittävästi vähemmän kuin ennen. Vuosina 2006-2010 matkustin Helsingistä Vaasaan viikoittain. Kuljin usein lentokoneella. Siinä päästöt ovat junaan verrattuna vähintään viisitoistakertaiset.

Euroopan energiaunioni

Saatat jo arvata, että vastuullinen energiakäyttäytyminen liittyy Euroopan unionin energiapoliittisiin tavoitteisiin. Keskeistä niissä on vahvistaa energiatehokkuutta, hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Tämä koskee niin kotitalouksia kuin muitakin energiankäyttäjiä.

EU:ssa kuten muuallakin maailmassa on herätty tarpeeseen säästää energiaa ja vähentää kulutusta. Taustalla ovat ilmastonmuutos ja muut globaalit ympäristöongelmat. Samaan aikaan Euroopassa kamppaillaan velkaantumisen ja heikon talouskasvun kanssa. Siksi täällä odotetaan paljon ”vihreältä kasvulta”, jota haetaan muun muassa uusista tavoista tuottaa, varastoida ja käyttää energiaa.

Euroopan komissio haluaa, että eurooppalaiset aktivoituisivat energia-asioissa. Pientaloja ja -yrityksiä rohkaistaan tuottamaan sähköä omiin tarpeisiinsa esimerkiksi aurinkopaneelien tai pientuulivoimalan avulla. Tällaisen hajautetun energiatuotannon ylijäämää voidaan myydä ja syöttää yleiseen sähköverkkoon. Hajautetun energiatuotannon ongelmana on kuitenkin se, että tuotanto- ja kulutuspiikit eivät välttämättä kohtaa. Siksi energian varastointia tulisi kehittää nopeasti.

Lisäksi unioni tähtää yhtenäisiin energian sisämarkkinoihin. Niillä esimerkiksi suomalainen kuluttaja voisi ostaa tuulienergiaa suoraan Tanskasta tai aurinkoenergiaa Espanjasta. Tällaisia energiamarkkinoita ja yhteistä energiapolitiikka sanotaan Euroopan energiaunioniksi. Sen tiellä on kuitenkin monia esteitä. Niistä vähäisempiä eivät ole kansalliset energiatuet. Niiden takia sähkön ja kaukolämmön hinta Suomessa on ostovoimaan suhteutettuna Euroopan alhaisimpia. Siksi esimerkiksi Tanskan tuulivoima tai Espanjan aurinkoenergia ei täällä houkuttele. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kansallisilla tuilla on tulevaisuudessakin tärkeä rooli eurooppalaisessa energiapolitiikassa.

Energiakäyttäytyminen ja vastuun lajit

Energiakäyttäytymistä on laajimmassa merkityksessä kaikki inhimillinen toiminta. Käytämme energiaa koko ajan. Energiakäyttäytymistä ovat esimerkiksi autoilu, ruoanvalmistus ja asunnon lämmitys. Suomessa (kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa) suurin energiankäyttäjä on kuitenkin teollisuus, jonka osuus koko energiankulutuksesta vuonna 2015 oli noin 45 prosenttia.

Jotta ymmärtäisimme, mitä on vastuullinen energiakäyttäytyminen, on syytä tarkastella myös vastuun käsitettä. On ainakin kolme toisiinsa kytkeytyvää vastuun lajia: moraalinen, juridinen ja hyötyhakuinen. Moraalinen vastuu on näistä perustavin ja ensisijaisin. Moraalinen vastuu tarkoittaa, että meitä voidaan kiittää tai moittia teon tekijöinä yleispätevin perustein – siis sukupuolesta, syntyperästä, sosiaalisesta asemasta tai muista erityispiirteistä riippumatta. Juridisessa vastuussa taas keskeistä on, että henkilö tai organisaatio voidaan tuomita rangaistukseen ja korvauksiin lainvastaisen teon tekemisestä tai laissa määrätyn teon tekemättä jättämisestä. Taloudellinen vastuu, jossa ollaan velvollisia vastaamaan kuluista ja maksamaan laskut, perustuu juridiseen ja eettiseen vastuuseen, viime kädessä velvollisuuteen pitää lupauksensa.

Hyötyhakuinen vastuu liittyy mahdollisuuteen valita järkeviä ja hyödyllisiä keinoja ja päämääriä. Hyötyhakuista vastuullisuutta on siten järkevä ja hyödyllinen toiminta, jota voidaan arvioida sellaiseksi niin keinojen kuin päämäärien suhteen. Hyöty, jota haetaan, on usein taloudellista eli voittoon, säästöihin tai kustannustehokkuuteen tähtäävää. Tällaiseen vastuuseen liittyy teon tekijän pitäminen järkevänä, huolellisena ja säästäväisenä – tai harkitsemattomana, huolimattomana ja tuhlailevana. Järkevänä ja hyödyllisenä pidettyä toimintaa sanotaan kestäväksi, millä on vahva utilitaristinen sävy. On esimerkiksi ekologista, taloudellista ja yhteiskunnallista kestävyyttä.

Kun Euroopan komissio puhuu vastuullisesta energiakäyttäytymisestä, painopiste on hyötyhakuisessa vastuussa. Toisaalta juuri se, että puhutaan vastuullisesta energiakäyttäytymisestä eikä esimerkiksi kestävästä energiakäyttäytymisestä, tuo käsitteeseen eettistä sävyä. Olennaista siinä on yksilöiden ja yhteisöjen pitäminen autonomisina toimijoina, joita voidaan kiittää tai moittia tekojen tekijöinä.

Korostaessaan vastuullista energiakäyttäytymistä komissio siis katsoo energiavalintoja koskevan vastuun kuuluvan viime kädessä kansalaisille ja yrityksille. Tämän kääntöpuolena on luottamus siihen, että kansalaiset ja yritykset kykenevät toimimaan eettisesti, järkevästi ja laillisesti.

Vastuullisella energiakäyttäytymisellä tarkoitetaan siis sellaista energiantuotantoa ja -kulutusta, johon osallistuvia voidaan kiittää hyviksi ja järkeviksi ekologisilla, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla perusteilla. Kiitettävänä pidetään muun muassa energian säästöä, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Moitittavana taas pidetään tuhlailua, saastuttamista ja uusiutumattomien energialähteiden käyttöä.

Keinoja edistää vastuullista energiakäyttäytymistä

Euroopan energiaunionilla halutaan näin edistää ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa ja käyttäytymistä sekä torjua ja vähentää haitallista toimintaa. Tässä yhteiskunnilla ja viranomaisilla on käytössään ensinnäkin lainsäädäntö, verotus, tukipalkkiot ja hintasäännöstely. Näillä taloudellisilla ja lainsäädännöllisillä keinoilla yksilöitä ja yhteisöjä yritetään paimentaa järkevään energiakäyttäytymiseen. Pehmeämpiä kannustuskeinoja ovat muun muassa mainonta, tietoiskut ja sosiaalinen markkinointi. Lisäksi julkisen vallan, yritysten ja järjestöjen yhteistyönä voidaan investoida ympäristöystävälliseen energia- ja muuhun infrastruktuuriin sekä energiatehokkaisiin asuin- ja yritysalueisiin. Vastuullisella energiakäyttäytymisellä on siis niin energiantuotantoon ja -kulutukseen kuin investointeihinkin liittyvä puolensa.

Covenant of Mayors

Vastuullinen energiakäyttäytyminen koskee siis sekä yksilöitä että yhteisöjä. Esimerkkinä jälkimmäisestä Vaasan kaupunki on jo kohta kahden vuoden ajan osallistunut Euroopan unionin Covenant of Mayors -ilmasto- ja energiahankkeeseen eli ”Kaupunginjohtajien sopimukseen”. Siinä kaupunki sitoutuu lisäämään energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Sitoumuksen vähimmäistavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Suomesta myös muun muassa Helsinki on allekirjoittanut Covenant of Mayors -sopimuksen.

Opetus

Mitä opimme kaikesta tästä? – Ainakin sen, että vastuullinen energiakäyttäytyminen on vivahteikas käsite ja ilmiö, johon kietoutuu monia eri kysymyksiä. Siksi vastuullisen energiakäyttäytymisen tutkimus on monitahoista ja tieteenalarajat ylittävää. Opimme myös, että tilaisuuden tullen voi ympäristöjalanjälkeään pienentää huomattavastikin.