Lähdin etsimään verkkokeskusteluista aineistoa työelämän ongelmia käsittelevään esitelmään. Pian alkoikin kuulua itkua ja hammasten kiristystä.
Työelämän ongelmia käsitteleviä verkkokeskusteluja on rannattomasti. Keskityin sellaisiin blogeihin, sähköisiin lehtiin ja keskustelupalstoihin, joissa työelämää kutsutaan helvetiksi. Oletin sillä tarkoitettavan, että työpaikka on jatkuvan piinan ja ahdistuksen aihe. Helvetti-sana ja sen johdokset toimivat aineistoa rajaavana kriteerinä.
Haaviin tarttui erilaisia kirjoituksia ja postauksia yli sadalta suomalaiselta. Suurin osa kirjoitti anonyymisti, eikä keskustelijoiden taustasta voida useimmissa tapauksissa tietää muuta kuin äidinkieli.
Kiinnitin erityistä huomiota sellaisiin työelämän piirteisiin, joilla on yhtymäkohtia klassisiin teologisiin käsityksiin helvetistä (J. Kvanvig, The Problem of Hell, Oxford University Press, 1993; J. Walls, Hell: The Logic of Damnation, University of Notre Dame Press, 1992).
Klassisten helvettikäsitysten pohjalta seuloutuivat työpaikkahelvetin tulkinnoiksi ja tunnusmerkeiksi seuraavat: 1) joidenkin mutta ei kaikkien ongelma, 2) todellinen ongelma eikä vain yksilön päänsisäinen juttu, 3) avuttomuuden tunne, 4) kokemus väärinkohdelluksi tulemisesta, 5) jatkuva ahdistus, 6) fyysiset ja psyykkiset oireet, 7) käsittämättömyys, 8) toisen ihmisen aiheuttama, 9) yksinäisyyden tai hylätyksi tulemisen kokemus sekä 10) mahdollinen toivonpilkahdus. Käyttämissäni verkkoaineistoissa kohtasin kaikkia näitä piirteitä.
Danten 1300-luvulla kirjoittama Jumalainen näytelmä (ital. Divina commedia) sisältää tunnetun helvettikuvauksen. Runoelman mukaan helvetin portin yläpuolella lukee: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Epätoivo kuvastuu myös verkkokeskusteluissa kuvatuista työelämän tilanteista.
Vaikka helvettiä käytetään puhekielessä vertauksena ja kirosanana, klassisten helvettikäsitysten avulla tunnistetut työelämän piirteet ovat koettua todellisuutta. Osoittautui, että verkkokeskustelujen avulla voidaan työpahoinvoinnista saada relevanttia tietoa työntekijöiden tunteiden ja reaktioiden näkökulmasta.
Aineiston perusteella työelämästä tekee helvettiä useimmiten se, että pomo tai työkaveri kiusaa tai kohtelee muuten epäasiallisesti. On merkillepantavaa, että töykeitä tai epäystävällisiä asiakkaita ei mainittu.
Lähes kaikki verkkoaineistossa esiin tulleet kiusaamistapaukset olivat ei-fyysisiä ja sanallisia, naljailua tai haukkumista. Oli myös vähättelyn ja syrjinnän kokemuksia, mutta fyysisestä väkivallasta tai seksuaalisesta häirinnästä ei kerrottu. Se ei tietenkään välttämättä tarkoita, että sellaiset ongelmat olisivat olemattomia. Niitä ei vain tullut käyttämässäni aineistossa esiin.
Kiusattujen oireet ja kokemukset olivat vahvasti psykosomaattisia. Niihin sisältyi unettomuutta, päänsärkyä ja sydänoireita. Niihin liittyi voimakkaita avuttomuuden ja kyvyttömyyden tunteita. Keskustelijoiden mukaan henkinen kaltoin kohtelu tuntuu koko kropassa.
Lamaannus ja näköalattomuus ovat keskeisiä työelämähelvetin tunnusmerkkejä. Verkkoaineistossa mainittiin myös, että kiusaaminen tuntuu käsittämättömältä ja kiusaamisen perimmäinen syy jää arvailujen varaan. Joku veikkaa kiusaajan olevan kateellinen. Toinen katsoo kiusaajan olevan narsisti.
On olemassa monia muitakin työelämän ongelmia kuin kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu. Niitä ovat liika töiden määrä, epärealistiset aikataulut, pitkät työmatkat, pieni palkka, epävarmuus työn jatkumisesta, huono ergonomia ja työturvallisuus sekä kahden työn välillä tasapainoilu. Tarkastelemassani aineistossa työelämää ei kuitenkaan niiden perusteella sanota helvetiksi, vaan helvetin tekee toinen ihminen.
