Britannian pääministeri Boris Johnson esitti parlamentille anteeksipyyntönsä, jossa pahoitteli osallistumistaan virka-asuntonsa puutarhassa pidettyihin ”omat viinat mukaan” -juhliin toukokuussa 2020, juuri kun koronasulku oli otettu Englannissa käyttöön ensimmäistä kertaa. Parlamentin istunnossa (12.1.2022) Johnson käytti ilmaisuja ”olen hyvin pahoillani” (I regret very much) (kohdassa 5.50–5.58) ja ”pyydän anteeksi” (I apologise) (6.02–6.04) (kokonaisuudessa 5.35–6.17). Pääministerin katumus ei kuitenkaan vakuuttanut oppositiojohtaja Keir Starmeria eikä montaa muutakaan. Anteeksipyyntöä pidettiin naurettavana ja nöyryyttävänä.
Katua voi itse tekoa tai teon aiheuttamia seurauksia (ks. taulukko 1). Edelliseen viittaa latinan sana contritio ja jälkimmäiseen attritio. Contritio-katumus perustuu kykyyn erottaa eettisesti oikea ja väärä toiminta toisistaan. Siihen liittyy kyky surra sitä, että on omalla teollaan ja toiminnallaan loukannut tai vahingoittanut toista ihmistä tai yhteisöä. Attritio-katumus taas perustuu rangaistuksen tai muiden itselle koituvien ikävien seurausten pelkoon. Johnsonin katumuksen on arveltu olevan attritio-tyyppistä.
Teko voi olla tarkoitukseltaan hyvä, neutraali tai paha. Teolla voi kuitenkin olla myös tahattomia, ei-tarkoituksellisia seurauksia ja sivuvaikutuksia. Kielteisiä seurauksia ovat erilaiset vahingot, tapaturmat ja onnettomuudet. Niistä voidaan ollaan pahoillaan, ja niiden takia voidaan katua koko tekoa.
Contritio-katumus koskee pahantahtoista tai ajattelematonta tekoa – siis tekoa, jonka tarkoitusta tekijä itsekin pitää moitittavana. Attritio-katumus voi koskea myös tarkoitukseltaan hyvän tai neutraalin teon seurauksia.
Pahoittelu ja anteeksipyyntö ovat yksilön ja yhteisön keinoja ilmaista olevansa tietoinen toimintansa moraalisesta laadusta ja seurauksista. Pahoittelemalla ja anteeksi pyytämällä henkilö tai kollektiivi tunnustaa olevansa teosta vastuussa. Lisäksi tekijä tunnustaa, että oma moraalinen status on laskenut, koska on aiheuttanut toiselle tahallisesti tai tahattomasti vaaraa, vahinkoa tai kärsimystä tai on toiminut muuten väärin ja epäreilusti. Statuksen laskun näkökulmasta pahoittelua voidaan pitää lievempänä kuin anteeksipyyntöä.
Parlamentin istunnossa pääministeri Johnson esitti ensin pahoittelunsa ja vasta sen jälkeen pyysi anteeksi. Järjestys ei välttämättä ollut sattumaa, vaan saattoi olla harkittu. On yksilön kannalta helpompaa tunnustaa oman moraalisen statuksensa lasku ensin lievemmässä muodossa ja sen jälkeen pyytää anteeksi vielä varmemmaksi vakuudeksi. Tätä voi pitää tarkoituksenmukaisena tilanteessa, jossa Johnsonille on esitetty monesta suusta myös konservatiivipuolueen sisältä, että tämän pitäisi erota pääministerin paikalta.
Koska attritio- ja contritio-katumuksen ero liittyy henkilön mielentilaan – siis siihen, katuuko henkilö itse tekoa vai teon seurauksia – ei välttämättä ole olemassa objektiivisia, empiirisiä perusteita tunnistaa, kummasta on kysymys. Voidaan toki ajatella, että contritio-katumuksen pitäisi näkyä henkilön käyttäytymisessä esimerkiksi siinä, miten katuvaiselta hän näyttää ja pyrkiikö hän hyvittämään tekonsa. Mikään ei kuitenkaan takaa, että katumus on juuri sitä, miltä se näyttää. Henkilö voi olla hyvä bluffaamaan.
Contritio-katumukseen liittyy syyllisyyden tunnustaminen, anteeksipyyntö ja voimakas moraalisen statuksen lasku. Toisaalta anteeksipyyntö muodostaa perustan sille, että moraalinen status voi anteeksiannon myötä korjaantua.
Attritio-katumusta voidaan ilmaista lievemmällä pahoittelulla. Kuten todettu, henkilön mielentila voi olla attritio-katumuksen mukainen, mutta tarkoituksenmukaisuussyistä – esimerkiksi pelastaakseen nahkansa – hän voi käyttää ilmaisuja, jotka viittaavat vahvempaan contritio-katumukseen.
Voisi olla kiinnostavaa tutkia, miten yritykset ja muut kollektiivit sekä niiden edustajat ilmaisevat katumusta. Millaisen muutoksen moraalisessa statuksessa julkinen katumus saa aikaan? Entä miten suuri yleisö reagoi katumukseen? Nykyisin korostetaan paljon yritysten yhteiskuntavastuuta. Miten se näkyy organisaatioiden katumuksessa?
Mitä mieltä olet Tommi tästä yleisestä: Olen pahoillani, että olet pahoillasi tai olen pahoillani, että teistä tuntuu tältä -”katumuksesta”?
Hei Riikka!
Nuo mainitsemasi, melko tavalliset pahoittelut taitavat edustaa eräänlaista näennäiskatumusta, jossa toinen saadaan näyttämään hysteeriseltä, yliherkältä tai ylireagoivalta. Samalla puhuja tekee itsestään marttyyrin ja toisen ylireagoinnin uhrin – sellaisen, jolta oikeastaan toisen pitäisi pyytää anteeksi vääriä syytöksiään ja ylireagointiaan.
Mainitsemiasi pahoitteluja voitaisiin pitää esimerkkeinä myös siitä, miten pahoittelu voi liittyä paitsi katumukseen ja anteeksipyyntöön myös valittelujen esittämiseen tyyliin ”olen pahoillani, että löit jalkasi kipeästi”, ”onpa ikävää, että satutit jalkasi”, ”olen pahoillani, että sinua sattuu”.
Jos mainitsemasi pahoittelut edustavat oikeasti katumusta, niin kaiketi sitten attritio-tyyppistä: pahoittelija voi katua tekonsa seurauksia – sitä, että toinen on pahoillaan – vaikka ei katuisi itse tekoaan.