Jo parin vuoden ajan olen tehnyt ruokaostokset verkkokaupasta. Se on kätevää: ostokset voi valita omien tuotelistojen pohjalta ja ruuat tuodaan kotiovelle. Ei enää kassajonoja eikä tavaroiden pakkaamista.

Ruokaostoksia koskevan päätöksenteon optimointiprojekti on sittemmin kohdannut vastatuulta. Rouva ja lapset valittavat, että aina on samoja ruokia. Nyt pitäisi päättää, alanko taas käydä ruokakaupassa vai kehitänkö kulinaristista luovuutta verkossa.

Kun tekee päätöksen, se on peruste toiminnalle tai suhtautumistavalle. Päätöksestä voi seurata teko tai toimintavalmius. Huomaa ehdollisuus: voi seurata! Päätöksestä ei välttämättä seuraa yhtään mitään.

Päätöksentekijältä voi loppua puhti ja paukut, eikä päätöksen mukaista toimintaa kuulu, vaikka kieli pitkällä odotettaisiin. Joillekin päätöksille käy niin, että ne yksinkertaisesti unohtuvat – ja se voi olla hyväkin asia.

Voi käydä myös niin, että vasta päätöksenteon jälkeen aletaan toden teolla selvittää, mitä päätöksen mukainen toiminta vaatisi. Tuloksena voi olla, että päätöstä on mahdotonta toteuttaa.

Ihminen tekee päätöksiä, ratkaisuja ja valintoja jatkuvasti. Suurin osa niistä tapahtuu tiedostamatta.

Elän sellaista luksuselämää, että voin valita kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta reitin, jota kulkea työpaikalle. Kun valitsen reitin, päätös syntyy usein intuitiivisesti eikä vaihtoehtojen välistä punnintaa tarvita. En siis välttämättä tee perusteltua päätöstä, vaikka jollain tavalla valinta tapahtuukin. Tilanteeni on siis toinen kuin Buridanin aasilla, joka nääntyi hengiltä samanarvoisten vaihtoehtojen välillä.

Päätöksenteko voi yleisesti ottaen koskea omia tekoja ja tapoja tai toisen henkilön asemaa ja tehtäviä. Hakkaanko halkoja vai vedänkö lonkkaa? Entä kuka valitaan uuteen tehtävään ja mitä töitä hänelle annetaan?

Päätös-sana esiintyy myös ’johtopäätöksessä’. Johtopäätös on päättelyn tulos, johon on tultu premissien eli perusteiden pohjalta.

Päättelyn kaksi päämuotoa ovat deduktiivinen ja induktiivinen. Deduktiivista päättelyä sanotaan päteväksi. Se tarkoittaa, että jos premissit ovat tosia, myös johtopäätöksen on pakko olla tosi. Induktiivinen päättely taas tuottaa vain enemmän tai vähemmän todennäköisiä johtopäätöksiä.

Yksi induktiivisen päättelyn alalaji on käytännöllinen päättely. Siinä halu- ja uskomuspremissistä päätellään tekoa ilmaiseva lause. Voisi olettaa, että tällainen päättely on erityisen relevanttia päätöksenteon kannalta.

Käytännöllisen päättelyn kaava on seuraavanlainen:

X tavoittelee päämäärää p.

X uskoo, että hän ei saavuta p:ta, ellei tee tekoa a.

X ryhtyy tekemään a:ta.

Esimerkiksi siis näin:

Maija tavoittelee kauppatieteiden opiskelupaikkaa.

Hän uskoo, ettei pääse opiskelemaan, ellei pänttää pääsykokeisiin.

Maija ryhtyy pänttäämään.

Päätöksenteko ei toimi kuitenkaan niin tehokkaasti kuin päättelykaava antaa ymmärtää. Teko voi jäädä puuttumaan, vaikka halu- ja uskomuspremissit olisivat kuinka selkeitä tahansa.

Sitä paitsi päätöksenteko voi koskea myös halupremissiä: voimme tahtoa, että haluaisimme tai tahtoisimme jotakin ja voimme tahtoa olla haluamatta jotakin. Halun muuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa – päinvastoin se voi tuntua vaikealta, ellei mahdottomalta.

Henkilöllä voi olla myös samanaikaisesti useita haluja. Kaikkia niitä ei voi toteuttaa ainakaan yhtä aikaa.

Se, mitä uskomme, on vielä vaikeammin valittavissa. Jos uskot, että sinulla on hammassärkyä, et välttämättä lakkaa uskomasta niin, vaikka hammaslääkäri vakuuttaisi, että hampaassa ei ole mitään vikaa.

Päätöksestä ei siis välttämättä seuraa mitään; teko voi jäädä puuttumaan. Niin on myös käytännöllisessä päättelyssä. Vaikka halu- ja uskomuspremissit olisivat tiedossa ja yksiselitteisiä, niistä ei automaattisesti – omalla painollaan – seuraa tekoa.

Muita haluja tai uskomuksia voi tulla väliin, ja Maija saattaa olla heikkotahtoinen. Hän viettää mieluummin aikaa kavereidensa kanssa, ja pänttääminen jää. Käytännöllinen päättely on siis induktiivista; sen johtopäätös on enemmän tai vähemmän todennäköinen.

Kun korostetaan oikeita päätöksiä ja rasvattua päätöksentekokoneistoa, unohtuu helposti, että päätös on vasta toimintaperuste. Teot tulevat sen jälkeen, jos lainkaan. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä tapahtuu päätöksenteon jälkeen.