Juho Rissanen (1873-1950): Hauta-Heikin mummo (1897)

Yhden käden taputus

blog

Helteen pehmittämille aivoille sopii pirtsakka kompakysymys.

Trevor Harley on kirjoittanut hengästyttävän laajan ja monipuolisen kirjan tietoisuuden synnystä ja luonteesta (The Science of Consciousness: Waking, Sleeping and Dreaming, 2021, Cambridge University Press). Kirjan lukuisten teemojen ja kysymysten joukossa mainitaan myös zenbuddhalainen koan eli ”valaistumiseen johdattava” kompakysymys: Millainen ääni kuuluu yhden käden taputuksesta? (s. 381)

Kysymys on outo, vaikka muodoltaan mielekäs: ”Millainen ääni kuuluu _:sta?” Viivan paikalle voisi sijoittaa ongelmattomiakin vaihtoehtoja kuten ”vesisateen”, ”kitaran” tai ”mopon”. Millainen ääni kuuluu vesisateesta, kitarasta, moposta?

Kysymyksen ongelmallinen osa on ”yhden käden taputus”. Jos se ylipäänsä tarkoittaa mitään, niin jotain, josta monet, elleivät useimmat, ovat taipuvaisia sanomaan, ettei sellaista ole olemassakaan.

Hyvällä tahdolla voi kuitenkin kuvitella ”yhden käden taputuksen”. Siitä voisi jopa tehdä TikTok-videon. Kuvattava henkilö heiluttaisi toista kättään kuin ilmaa taputtaisi. Se näyttäisi nykivältä tanssiliikkeeltä ja olisi äänetöntä, vai mitä? Rouvani ehdotti, että yhden käden taputukseksi voisi kutsua myös sitä, että taputtaa sormiaan kämmenpohjaa vasten. Näyttää vilkutukselta ja siitä lähtee vaimea ääni.

Veikkaan, että koanissa ei kuitenkaan tarkoiteta kumpaakaan näistä. Sen sijaan oletetaan, että taputus vaatii kahta kättä. On siis mahdotonta taputtaa yhdellä kädellä, ja sitä, mikä on mahdotonta, ei voi olla olemassa.

Seuraavassa hahmottelen muutamia muitakin vastauksia koaniin ja kommentoin niitä lyhyesti.

Perusjakolinja kulkee siinä, ajatellaanko kysymyksen olevan järkevä ja mielekäs vai ei. Toinen jakolinja kulkee siinä, seuraako vastauksesta jotain tärkeää vai ei.

Jotkut lähtevät siitä, että koanin kysymys on ratkaisematon. Mielestäni uskottavampi käsitys kuitenkin on, että kysymys on ”sumuverho”. Sen läpi on tarkoitus kulkea kohti erityistä ajattelutapaa, mikä ikinä se onkaan.

Millainen ääni siis kuuluu yhden käden taputuksesta?

1) Moni lienee taipuvainen vastaamaan, ettei minkäänlaista, sillä yhdellä kädellä ei voi taputtaa. Vastaus on uskottava ja täyspäinen. Siitä on kuitenkin vaikea nähdä seuraavan mitään erityistä, ellei sellaiseksi lasketa skeptistä ja – jonkun mielestä – tosikkomaista asennetta.

2) Edellisen vastauksen pohjalta voidaan kuitenkin muodostaa mielekäs jatkokysymys: Mitkä tärkeät pyrkimyksemme ja ajattelutapamme ovat kuin ”yhden käden taputuksia”: mahdottomia ja väärinkäsitykseen perustuvia?

3) Yhden käden taputus on äänetöntä. – Tämä vastaus on suopea ja yksinkertainen, ellei jopa naiivi. Hyvällä tahdolla sen voi tulkita kehotukseksi hiljaisuuteen ja mietiskelyyn.

4) Kysymys on niin outo ja tarkoitukseltaan epäselvä, että siihen ei voi eikä kannata vastata. – Tämä vastaus taas on kriittinen ja skeptinen.

5) Yhden käden taputus on käsitteellinen ristiriita ja kuuluu siten samaan joukkoon kuin ”lapseton äiti” ja ”yksikerroksinen kerrostalo”. Käsite yhtä aikaa kiistää ja myöntää saman asian ja tarkoittaa ”taputuksetonta taputusta”. Klassisen logiikan mukaan ristiriidasta seuraa mitä tahansa. Yhden käden taputuksesta voidaan vastaavasti sanoa seuraavan niin taputusta, hiljaisuutta kuin Maamme-lauluakin. – Tämä vastaus kuulostaa edellistäkin älykkäämmältä, ja vastaaja ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.

6) Mensatason vastaaja vaikenee – ihmettelee kysymyksen motiivia, mutta pitää suunsa kiinni. Sitä voi pitää suositeltavana, sillä vanha sanonta opettaa tyhmänkin käyvän viisaasta, jos on vaiti. Vaikeneminen on kultaa.

7) Hyvin, hyvin harvinaisessa tapauksessa kysymyksen kuulija saattaa valaistua – heti tai myöhemmin. Valaistumisen syy ja sisältö jäävät kuitenkin hämäriksi. Valaistumista on luonnehdittu todellisuuden perimmäisen luonteen intuitiiviseksi ymmärtämiseksi, jota ei kuitenkaan voi ilmaista eli pukea sanoiksi. Sellaisesta ymmärryksestä on mahdotonta keskustella kenenkään kanssa.

Edellä mainituista vastauksista vain toisen, kolmannen ja viimeisen voi ajatella johtavan johonkin rakentavaan. Muut vastaukset ovat yksioikoisia ja tosikkomaisia.

Onpa vielä sellainenkin vastaus, joka näkee koanin pointin muualla kuin itse kysymyksessä. Vastaus liittyy kohtaan 2. Siinä esitetyn jatkokysymyksen avulla koanin jujun voi nähdä olevan katsomuksellinen. Tarkoitan käsitystä, ettei ole olemassakaan yhden käden taputusta, saati yhdellä kädellä taputtavaa olentoa. Buddhalaisessa perinteessä tällainen pohdinta viitoittaa tietä sen oivaltamiselle, että millään ei ole pysyvää olemusta tai riippumatonta olemassaoloa – ei myöskään ihmisen minuudella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja on Vaasan yliopiston vastuullisuus- ja eettisyysjohtaja.