Kokonaisheikentymättömyys on hiilijalanjäljen kompensointiin liittyvä tavoite. Samaan kokonaisuuteen kietoutuvat kiertotalous ja päästöjen vähentäminen. Kompensoinnin tarkoitus on viimeisenä keinona hyvittää sellaisia päästöjä, joita ensisijaiset keinot – energian säästäminen, jätteen vähentäminen ja investoinnit hiilineutraaliin energiantuotantoon – eivät pysty estämään.
Vaasan yliopisto, kuten moni muu yliopisto, on laskenut hiilijalanjälkensä kokoa. Sillä tarkoitetaan organisaation toiminnasta ja hankinnoista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.
Hiilijalanjäljen arviointi on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Seuraavat askeleet tähtäävät hiilijalanjäljen pienentämiseen ja kompensointiin. Tavoitteena taivaanrannassa siintää hiilineutraalius: hiilidioksidipäästöjen nollaaminen.
Sitäkin pidemmälle tähtäävät hiilinegatiivisuus, ylikompensaatio ja nettopositiivisuus. Niillä viitataan siihen, että organisaatio korvaa sen minkä kuluttaa ja hieman enemmänkin eli tekee ympäristölle ja ihmisille kokonaisuutena enemmän hyvää kuin pahaa.
Hiilinegatiivisuus ja ylikompensaatio liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen laskemiseen. Nettopositiivisuus ottaa lisäksi huomioon kestävän kehityksen taloudellisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden.
Joku saattaa ehdottaa, että ympäristöhaittoja kompensoitaisiin ei-ekologisilla kuten yhteiskunnallisilla ja tiedon kasvuun liittyvillä hyödyillä. Tästä näkökulmasta yliopistot tuottavat jo nyt enemmän hyvää kuin pahaa: uutta tietoa ja uusia asiantuntijoita. Eikö tämä voisi kompensoida yliopistojen hiilijalanjälkeä? Vaikka kuinka houkutteleva, ehdotus on ongelmallinen. On kaikki syy ajatella, että ekologinen kestävyys on kaiken muun kestävyyden perusta ja edellytys.
Hiilijalanjäljen nollaamiseen tähtäävää kompensaatiota samoin kuin ylikompensaatiota sanotaan ekologiseksi. Sillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutetun haitan tai heikennyksen hyvittämistä niin, että monimuotoisuutta lisätään ja vahvistetaan toisaalla. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Talvivaaran kaivoksen ympäristöhaittoja kompensoidaan metsittämällä Saharaa. Kompensaation kohde voi olla yksittäinen laji, luontotyyppi tai laajempi alueellinen kokonaisuus.
”Ei nettovahinkoa” (no net loss) on ekologisen kompensaation yhteydessä käytetty periaate. Sen mukaan kompensaation tavoitteena on saavuttaa luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyys. Tällä tarkoitetaan, että kaikki haitat hyvitetään kaikille lajeille ja elinympäristöille (Atte Moilanen & Janne S. Kotiaho, Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset, Ympäristöministeriö, Helsinki 2017, s. 14).
Jos hyvitys tehdään pelkästään esimerkiksi EU:n direktiivilajeille, se ei tuota ekologista kokonaisheikentymättömyyttä. Samalla näet sallitaan heikennys laajalle joukolle muita lajeja. Kokonaisheikentymättömyys on siis ehdoton vaatimus: kaikki luonnon monimuotoisuudelle aiheutetut haitat pitää hyvittää.
Vaatimusta on kuitenkin käytännössä mahdotonta toteuttaa. Vaikka lajeja kuolee sukupuuttoon ilman ihmisen vaikutustakin, lajien häviäminen arvioidaan nykyisin merkittävästi nopeammaksi kuin aiempi ”luonnollinen poistuma”.
Jotta heikentymättömyystavoitteesta ei tarvitsisi luopua kokonaan, se on ymmärrettävä väljemmin keskimäärin kaikkia lajeja koskevaksi. Näin ehdottaa Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta. Samalla hyväksytään, että kokonaisheikentymättömyys on tarkastelun tarkkuudesta riippuvaista.
Jokainen yksilö ja laji on itsessään korvaamaton, mutta silti voidaan ainakin joissain tapauksissa ajatella, että uusi kompensoi vanhaa.
Nykyiset Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit on rakennettu atomipommin tuhoamien tilalle. Emme sanoisi, että ne korvaavat tuhoutuneita kaupunkeja, atomipommin uhreista puhumattakaan. Silti Hiroshima ja Nagasaki antavat osviittaa siitä, mitä kokonaisheikentymättömyys voisi tarkoittaa kompensaation näkökulmasta.
Kokonaisheikentymättömyys edellyttää tietysti myös, että heikennys tai katastrofi ei ole niin raju tai totaalinen, että se samalla tuhoaisi hyvittämisen ja korvaamisen edellytykset. Kokonaisheikentymättömyyden idean taustalla on siis toiveikas oletus: ilmastonmuutos ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että kompensaatioponnistelut olisivat turhia ja toivottomia.
P.S. Vaasan yliopiston hiilijalanjälkilaskennan tuloksista kerrotaan kesän jälkeen.
