Humboldtilaisen ihanteen mukaan tiede- ja sivistysyliopistot kokoavat yhteen eri alojen tutkimusta ja opetusta. Yliopistojen monialaisuus lisää tieteiden vuorovaikutusta.
Vielä muutama vuosi sitten arvostettiin paljon tieteidenvälisiä tutkimus- ja opetushankkeita. Niillä tavoiteltiin tuloksia, jotka jäisivät saavuttamatta yksittäisiltä oppiaineilta. Viime aikoina monitieteisyyden muotivirtaus on kuitenkin jossain määrin heikentynyt. Kriitikkojen mielestä tiede edistyy parhaiten keskittymällä kunkin alan omaan tutkimukseen.
Monitieteisyys voi olla pinnallista tai syvälle ulottuvaa. Sen perusmuotoja voidaan havainnollistaa eri tieteitä esittävien kuvioiden avulla. Ensimmäisessä tapauksessa kuviot ovat erillään toisistaan. Toisessa tapauksessa ne sivuavat toisiaan. Kolmannessa tapauksessa kuviot leikkaavat toisensa.
Ensimmäisen tapauksen pinnallista monitieteisyyttä edustavat hankkeet, joissa eri alojen tutkijat käsittelevät samaan aihealueeseen liittyviä kysymyksiä oman tieteenalansa näkökulmasta suhteuttamatta tutkimustensa tavoitteita tai kysymyksiä toisiinsa. Lopuksi tutkimusraportit kootaan yhteen ja tulosta sanotaan monitieteiseksi.
Toisessa tapauksessa eri alojen tutkimukset liittyvät toisiinsa esimerkiksi yhteisen tutkimusaineiston, menetelmän tai kohderyhmän kautta. Eri alojen tutkijat käsittelevät samaa aineistoa oman tieteenalansa näkökulmasta, mutteivät pohdi yhdessä tutkimuskysymyksiä tai määrittele yhteisiä tutkimustavoitteita.
Vaativimmassa mielessä monitieteinen hanke sisältää eri alojen tutkimuskysymysten, aineistojen ja menetelmien yhteensovittamista sekä yhteisten tutkimustavoitteiden määrittelyä. Eri alojen tutkijat antavat panoksensa myös yhteiseen työhön eivätkä vain omaan tutkimukseensa.
Monitieteisyys sinänsä ei takaa tutkimus- tai opetushankkeen hyvyyttä eikä tieteen edistymistä. Monialaisuus voi kuitenkin innostaa ja rikastuttaa eri alojen tutkimusta ja opetusta. Se voi myös auttaa tutkijoita ja opettajia tarkastelemaan oman alansa kysymyksiä ja ongelmia uudestaan entistä laajakatseisemmin. Tämä on myös uuden filosofisen tiedekunnan valtti.
