Newsweekin arviointiryhmä vertaili maita koulutuksen, elinajanodotteen, elämänlaadun, taloudellisen vireen ja poliittisen ilmapiirin suhteen. Suomi oli kokonaisvertailun ykkönen ja paras maa koulutuksessa, kun otettiin huomioon PISA-menestys, lukutaitoisten osuus ja kansalaisten keskimääräinen koulutusvuosien määrä.

Hyvinvointia ja elämänlaatua koskevien maavertailujen tekeminen mielekkäästi on vaikeaa. Ensinnäkin pitää määrittää sopivat arviointiperusteet, joista voidaan saada luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa eri maista. Arviointiperusteiden määrittäminen on myös arvovalinta, joka riippuu muun muassa ihmiskuvasta, yhteiskuntakäsityksestä ja elämänkäsityksestä. Vertailuissa jätetään helposti riittämättömälle pohdinnalle, mikä on ihmiselle hyvää ja miksi.

Nikomakhoksen etiikassa Aristoteles esittää yhden länsimaisen filosofian historian vaikutusvaltaisimmista ihmiskuvista ja elämänkäsityksistä. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päämäärä on onnellisuus (kreik. eudaimonia), joka ei ole varsinaisesti olotila vaan toimintaa. Ihmiselle lajityypillistä toimintaa on järjen käyttö. Niinpä Aristoteles pitää onnellisena elämänä sellaista, jossa ihminen elää järkensä ohjaamana. (EN X, 7, 1178a5-7.)

Näin ymmärrettynä onnellisuus edellyttää tekoja. Onnellisuus on siis jotain, joka rakennetaan. Aristoteleen mukaan se rakennetaan hyveellisillä teoilla. Hyveet kuten kohtuullisuus, reiluus ja ystävällisyys ovat suhteellisen pysyviä opittuja luonteenpiirteitä, jotka tekevät mahdolliseksi hyvän elämän. ”Hyveet saamme niin, että olemme harjoittaneet niitä käytännössä, ja sama koskee myös kaikkia taitoja” (EN II, 1, 1103a31-33).

Nikomahhoksen etiikassa esitetyille ajatuksille perustuvassa maavertailussa arvioitaisiin elämänlaatua kansalaisten intellektuaalisten hyveiden ja luonteen hyveiden perusteella. Parhaita maita elää olisivat ne, joissa harjaannutaan järjen käyttöön ja joissa ihmisistä kasvaa oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja ystävällisiä.