Jouluna esitetään kuitenkin myös paljon kulutuskritiikkiä, joka voi perustua paitsi ekologisiin myös esimerkiksi marxilaisiin arvoihin.

Karl Marx, kansainvälisen työväenliikkeen pääideologi ja historiallisen materialismin kehittäjä on noussut uudelleen tieteellisen tutkimuksen polttopisteeseen. Vuosien tauon jälkeen Marxin koottujen teosten toimittaminen on täydessä vauhdissa (niin & näin 3/2011, s. 116).

Vaikka Marxin yhteiskunnallisia analyysejä voidaan pitää muun muassa modernin ympäristöliikkeen näkökulmasta puutteellisina, hänen kulutuskulttuuria koskevat huomautuksensa ovat edelleen ajankohtaisia.

Marxin uskontokritiikki tiivistyy luonnehdintaan uskonnosta kansan oopiumina. Uskontokritiikistään huolimatta Marx sopii jouluun ihmisen vapautumisen puolestapuhujana.

Pääomassa (1867) Marx puhuu monien muiden aiheiden ohella tavarafetisismistä. Fetissi on esine, jonka uskotaan antavan taianomaista voimaa tai suojaa. Tavara on fetissi, koska tavaratalouden lait näyttäytyvät vieraina ja pakottavina voimina, joille ihmisten on alistuttava. Marx muistuttaa, että nuo lait ovat kuitenkin yhteiskunnan toiminnan tulosta, eivät ”taivaasta” annettuja.

Jouluna monissa perheissä kohdataan käytännössä tavarafetisismi ja kulutuksen lisäämiseen tähtäävä indoktrinaatio. Kulutuksesta on tehty kansan oopiumi. Sitä osoittavat muun muassa hiirenkorville luetut lelulehdet.

Vanhemmilta vaatii kärsivällisyyttä käsitellä lastensa kanssa kysynnän ja tarjonnan problematiikkaa: sitä, että kaikkea haluamaansa ei voi saada; että kaikkea mahdollista ei tarvita ja että kaikkea toivomaansa ei ehkä oikeasti haluakaan. Aikuiset voivat lisäksi ymmärtää sen, että mitä vähemmällä pärjää hyvin, sitä fiksumpi on.

Joululahjojen antamisen esikuva on Matteuksen kertomus idän tietäjistä, joiden sanotaan antaneen kultaa, suitsuketta ja mirhaa (Matt 2: 11). Kertomuksen mukaan kunnioituksen kohteena on kuitenkin lahjan saaja, eivät kalliit tavarat.