Tiede-lehdessä (5/2014, s. 16-17) esiteltyjen tutkimusten mukaan poliittiset mielipiteet ovat perinnöllisiä. Suuntautumisessa arvoliberaaliksi tai konservatiiviksi perimällä on jopa suurempi merkitys kuin ympäristöllä. Perinnölliset taipumukset saattavat siis painaa poliittisissa asenteissa enemmän kuin kasvatus ja sosiaalinen tausta.
Poliittisten asenteiden ja käyttäytymisen periytyvyyttä on tutkittu kaksosilla. Tulosten mukaan identtiset kaksoset ovat poliittisilta katsomuksiltaan lähempänä toisiaan kuin epäidenttiset, mikä viittaa perintötekijöiden vaikutukseen. Poliittisten asenteiden periytyvyyttä on selvitetty myös muilla sukulaisilla. Nämä selvitykset vahvistavat kaksostutkimusten tuloksia.
Puoluekanta tekee kuitenkin poikkeuksen, sillä se ei näytä periytyvän, vaan omaksutaan sosiaalisesta ympäristöstä. Tässä suhteessa samanlainen on uskonto, joka sekin saadaan siis ympäristöstä.
Puoluekannan periytymättömyyttä selitetään puolueohjelmien laajuudella ja yhtenäisyydellä: ne muodostavat sellaisia eheitä ohjelmakokonaisuuksia, joita ihmisten asenteet ja mieltymykset eivät luonnostaan muodosta. Asenteemme koostuvat pikemminkin monista aineksista, mitä sanon subjektiiviseksi globaaliksi moniviehättyneisyydeksi. Se viittaa kykyyn tai taipumukseen tulla vastakkaisten aatteiden puoleensa vetämäksi, olivatpa ne esimerkiksi poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia, uskonnollisia tai taiteellisia. Poliittiset ja aatteelliset mielipiteemme saattavat siis vetää moneen suuntaan, kun taas poliittiset puolueet samoin kuin uskonnolliset yhteisöt tähtäävät yhtenäisiin aatejärjestelmiin.
Joku saattaisi nyt kysyä, eikö keskuudessaan erilaisia ajattelutapoja sallivien puolueiden ja uskontojen pitäisi menestyä parhaiten, jos kerran ajattelumme on luonnostaan ristivetoista. Vastaus löytynee ryhmien olemassaolon ehdoista. Ryhmien säilyminen edellyttää muista ryhmistä erottautumista ja ryhmän jäsenten ajattelu- ja toimintatapojen (oletettua tai todellista) yhdenmukaisuutta. Politiikassa yhteistä identiteettiä vahvistetaan muun muassa ryhmäkurilla, yhteislaululla ja viholliskuvilla.
Subjektiivinen globaali moniviehättyneisyys saattaakin olla puoluedemokratian kannalta ongelma: jos monet kansalaiset tuntevat vetoa moneen eri suuntaan, poliittiset jännitteet laskevat. Puolueiden syntyminen ja säilyminen sen sijaan edellyttää vastakkainasettelua eli muuta kuin moniviehättyneisyyttä.
