Opettajana voi havaita, että parhaat tenttivastaukset tulevat usein opiskelijoilta, jotka vaikuttavat ujoilta ja hiljaisilta. Luentoaktiivisuus on sinänsä arvokasta, mutta se ei siis aina korreloi tenttimenestyksen kanssa.

Rohkeus on yksi klassisista hyveistä. Sitä vastaavia paheita ovat pelkuruus ja uhkarohkeus. Vaikka ujous ei tässä katsannossa ole välttämättä rohkeuden vastakohta, ujoudesta puhutaan usein väheksyvästi. Parhaimmillaankin ujoutta pidetään vain söpönä. Ujon vastakohtia ovat ulospäin suuntautunut, seurallinen ja itsevarma.

Yliopistokoulutuksessa ylläpidetään aika vaativaa ihmisihannetta, johon kuuluvat muun muassa kriittisyys, objektiivisuus ja ilmaisukyky. Pitäisi siis osata esittää teräviä kysymyksiä ja vastata niihin reippaasti ja selkeästi. Myös ryhmätyötaidot kuuluvat tähän samaan pakettiin.

Tällaisten vaatimusten edessä ujot ja arat jäävät äkkiä seinäruusuiksi. Älyssä ja ymmärryksessä ei kuitenkaan tarvitse olla vikaa, vaikka vaikenee ja jää taka-alalle.

Usein ajatellaan, että aran ja ujon pitäisi voittaa pelkonsa. Siksi jo lapsia neuvotaan: ”Ei saa lymytä takarivissä! Ole reipas ja rohkea! Puhu kuuluvasti!” Nämä ovat hyvää tarkoittavia ohjeita, jotka painokkaasti esitettyinä saattavat kuitenkin johtaa entistä tiukempaan solmuun.

Ujoudelle on monenlaisia selityksiä alkaen perintötekijöistä ja päättyen opittuun sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Olisi karkea yleistys väittää, että ujo vaikenee, koska on epävarma itsestään, vertaa itseään muihin ja pohtii alituiseen, mitä muut ajattelevat hänestä.

Selvää jos mikään on, että kaikkia ihmisiä ei ole tehty samasta puusta. Olemme kasvaneet eri metsässä. Tämä on hyvä, sillä erilaisissa tehtävissä tarvitaan erilaisia kykyjä, taitoja ja luonteenlaatuja.

Vaikka rohkeus on hyvästä, ujoudellakin on etunsa. Niihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

• Ujous saattaa liittyä harkitsevaisuuteen.
• Ujo voi sanoa keskustelussa sanottavansa, mutta antaa tilaa muidenkin mielipiteille ja siten vahvistaa monipuolista kannanmuodostusta.
• Kun ujo avaa suunsa, häntä kuunnellaan tarkasti enemmin kuin aina äänessä olevaa, jonka puhe voi olla jo inflatoitunutta.

Nämä eivät tietenkään kumoa rohkeuden arvoa, vaan tekevät oikeutta myös ujoille. Sitä paitsi ujolta vaikuttava saattaa tosipaikan tullen osoittautua rohkeaksi kuin leijona. Se taas, joka ulospäin vaikuttaa rohkealta, saattaa sisimmässään tuntea itsensä ujoksi ja epävarmaksi.