Vaalitenteissä nostettiin arvojohtaminen yhdeksi tärkeimmistä tasavallan presidentin tehtävistä. Tämä näyttää vastaavan kansalaisten käsitystä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan syksyn 2023 arvo- ja asennetutkimuksessa kysyttiin, millaista presidenttiä suomalaiset toivovat. Lähes 90 prosenttia vastaajista toivoi presidentin olevan arvojohtaja. Tutkimuksessa arvojohtajan tehtäväksi määriteltiin keskustelun herättely tärkeistä asioista ja niiden edistäminen arvovallalla.

Arvojohtaja kuulostaa hienolta ja juhlalliselta, mutta samalla kovin epämääräiseltä tehtävältä. Epäselvyys koskee yhdyssanan molempia osia. Sekä arvo että johtaja ovat monimerkityksisiä sanoja.

Arvojohtaminen on yksi johtamiskoulutuksen ja -tutkimuksen aiheista, joka on ollut pinnalla jo vuosikymmeniä. Arvojohtaminen samastetaan usein eettisen johtamisen kanssa, vaikka arvojohtaminen voi käsitellä myös esimerkiksi taloudellisia ja teknisiä arvoja, kuten tehokkuutta ja tuottavuutta.

Arvojohtamista pidetään julkisen sektorin organisaatioille erityisen sopivana johtamiskäsityksenä, koska julkisen sektorin ydintehtäviin kuuluu myös muiden kuin taloudellisten arvojen edistäminen: kansalaisten yhdenvertainen kohtelu, tasa-arvo ja syrjimättömyys, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mitä arvot ovat?

Arvon käsitteen määritelmäksi ehdotan seuraavaa: arvot ovat hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia (ks. T. Lehtonen ja T. Taipale, ”Suomen suurimpien työnantajien arvot”, kirjassa I. Halonen, P. Houni, M. Jakonen ja A. Mutanen (toim.), Työn järjestyksiä, Jyväskylän yliopisto, 2021, 24). Näin ajatellen arvoksi sanotaan sitä, minkä perusteella jotakin pidetään hyvänä ja tavoiteltavana. Arvot ovat siis arvostettuja ominaisuuksia, jotka ihanteina ja tavoitteina ohjaavat ihmisten tekoja ja toimintaa.

Tämä voidaan ilmaista kaavamaisesti niin, että jos A:lla on ominaisuus F ja X arvostaa F:ää, F on arvo X:lle (I. Niiniluoto, ”Arvot ja tosiasiat – samaa vai eri paria?”, kirjassa E. Kilpinen, O. Kivinen ja S. Pihlström (toim.), Pragmatismi filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä, Gaudeamus 2008, 73).

Arvojen nimet ovat adjektiiveista muodostettuja substantiiveja. Sellaisia ovat esimerkiksi kardinaalihyveiden nimet: viisaus, itsehillintä, rohkeus ja oikeudenmukaisuus.

Monien organisaatioiden arvolistoilla on kuitenkin myös muita sanoja kuin substantivoituja adjektiiveja. Arvoiksi saatetaan siis kutsua myös muihin ontologisiin kategorioihin kuuluvia asioita kuin ominaisuuksia. Yleisiä esimerkkejä arvoiksi mainituista entiteeteistä ovat asiakkaat, ympäristö ja yhteistyö. Niillä voi olla hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia, ja entiteettien nimistä voidaan johtaa susbstantivoituja adjektiiveja, kuten asiakaslähtöisyys, ympäristöystävällisyys ja yhteistyökyky. Osa arvoja koskevan keskustelun sekavuudesta saattaa johtua huojunnasta ominaisuuksien ja muihin ontologisiin kategorioihin kuuluvien entiteettien välillä.

Hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia voi olla niin yksilöillä kuin yhteisöillä; valtioilla ja organisaatioilla; valtioiden välisillä suhteilla; esineillä, koneilla ja rakennuksilla; elollisella ja elottomalla luonnolla. Tilanteesta ja asiayhteydestä riippuen voimme arvostaa hyvin monenlaisia asioita – periaatteessa mitä tahansa, mitä emme pidä moitittavana tai paheksuttavana.

Arvoilla on sekä yksilökohtainen että yhteisölle ominainen puolensa. Muut ihmiset saattavat pitää jonkun mielestä hyvää ja tavoiteltavaa ominaisuutta omituisena ja kyseenalaisena. Tällaisissa tilanteissa voidaan törmätä siihen, että tarvitsemme myös sellaista arvoa kuin suvaitsevaisuutta. On kuitenkin melko tavallista, että eri yksilöt pitävät samoja ominaisuuksia hyvinä ja tavoiteltavina. Se voi johtua esimerkiksi siitä, että olemme saman yhteiskunnan jäseniä ja saman kulttuurin kasvatteja.

Me kaikki olemme kuitenkin ihmisiä. Monet arvostavat ihmisissä sellaisia ominaisuuksia kuin luotettavuus, reiluus ja ystävällisyys. Myös organisaatioiden, kuten yritysten ja laitosten, toiminnassa voidaan arvostaa näitä ominaisuuksia. Organisaatiossa voidaan pitää tärkeänä myös esimerkiksi taloudellista kannattavuutta, tehokkuutta ja ekologisuutta. Yhteiskunnan ominaisuuksina arvostetaan – perinteistä ja kulttuurista riippuen – esimerkiksi demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja syrjimättömyyttä.

Vaikka tasavallan presidenttiin viitataan arvojohtajana erityisesti eettisistä ja yhteiskunnallisista arvoista puhuttaessa, kaikki arvot eivät ole eettisiä eli yleisesti velvoittavia, vaan on olemassa erilaisia arvoja: taloudellisia, teknisiä, ekologisia, esteettisiä ja niin edelleen. Muun muassa eettiset ja esteettiset arvot ovat aina kulttuurisidonnaisia eli yhteisössä vallitseviin perinteisiin ja uskomuksiin, tapoihin, tottumuksiin ja mieltymyksiin perustuvia. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö yhteisölliset tavat ja uskomukset – ja niiden myötä myös arvot – voisi muuttua. Yleisesti ottaen näyttää kuitenkin siltä, että arvot ovat suhteellisen pysyviä ja hitaasti muuttuvia.

Erilaisia johtamistehtäviä

Myös johtaminen on monitahoista, ja erilaisia johtamistehtäviä on lukuisia. Ensinnäkin on strateginen johtaminen, johon kuuluvat muun muassa tulevaisuuden- ja toimintasuunnitelmien tekeminen ja toiminnan edellytyksistä huolehtiminen. Hallintoa koskevan johtamisen tunnetuimpia osa-alueita ovat yleishallinto, taloushallinto ja henkilöstöhallinto. Johtamiseen kuuluvat myös työnjohdolliset tehtävät eli esimiestyö: työtehtävien jakaminen, ohjeiden antaminen ja tehtävistä suoriutumisen arviointi. Johtajalla voi olla myös kannustava ja valmentava tehtävä. Siihen kuuluu niin henkilöstön motivointi kuin työyhteisön ongelmien käsittely.

Arvojohtajan tehtävän voi nähdä kytkeytyvän strategiseen johtamiseen ainakin siinä, että eri organisaatioille tärkeitä arvoja tunnistetaan ja määritellään erityisesti strategian valmistelun yhteydessä. Arvojohtaminen liittyy kuitenkin vahvasti myös johtamisen kannustavaan ja valmentavaan puoleen. Pitäisikö tasavallan presidentti nähdä kansakunnan kannustajana ja valmentajana?

Mitä arvojohtaja muka tekee?

Näistä alustavista näkökohdista huolimatta arvojohtaminen saattaa edelleen kuulostaa epäselvältä. Mitä arvojohtaja tekee käytännössä?

Esimerkiksi yrityksissä ja muissa organisaatioissa voidaan sanoa, että arvoilla johdetaan. Sillä voidaan viitata ensinnäkin organisaatioarvojen valintaan ja määrittelyyn, joka tavallisesti tapahtuu – kuten todettu – strategian valmistelun yhteydessä. Toisekseen arvoilla johtamista tapahtuu johtajan tai muun johdon antamalla esimerkillä. Jos johto toimii toisin kuin strategia arvoineen opettaa, se antaa henkilöstölle huonon ja ristiriitaisen mallin. ”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen”, ei kuulu linjakkaan johtamisen periaatteisiin.

Tasavallan presidentin tehtävänä arvojohtaminen voi tapahtua esimerkillisen toiminnan, kuten käytännöllisen viisauden, itsehillinnän ja rohkeuden, lisäksi erityisten arvokannanottojen avulla. Tässä siis oletetaan, että presidentti voi sanoillaan ja teoillaan vaikuttaa myönteisesti ihmisten ajattelu- ja toimintatapoihin. Hänen voidaan olettaa vaikuttavan arvojohtajana myös sisäpolitiikkaan, vaikka hänellä ei ole virallista asemaa siinä.

Joku voi pitää tällaista arvojen ja asenteiden sekä puheen ja esimerkin avulla tapahtuvaa vaikuttamista niin epäsuorana, että vaikutuksen todentaminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Kansalaiset ja poliitikot voivat myöntää tai kiistää presidentin kannanottojen tai esimerkin vaikutuksen omiin päätöksiinsä ja tekoihinsa. Voidaan kuitenkin huomauttaa, että pitkälti samanlaista arvokasvatusta ja -vaikuttamista tapahtuu kouluissa ja muissa oppilaitoksissa, joissa esimerkiksi opettajilla voi olla merkittävä rooli arvojen ja käyttäytymismallien välittäjänä.

Arvokannanottoja presidentti voi esittää seuraavilla päätavoilla: ensinnäkin tunnistamalla ja nostamalla esiin hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia esimerkiksi kansalaisten, poliitikkojen tai viranomaisten toiminnassa, ja toiseksi muistuttamalla arvotavoitteiden huomioon ottamisen tärkeydestä, kun käsitellään valtion tai kansakunnan kannalta tärkeitä poliittisia kysymyksiä tai kun ratkotaan vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia.

Tällaiset kysymykset voivat liittyä esimerkiksi työmarkkinakiistojen sovitteluun, talouspolitiikan pitkäjänteisyyden kehittämiseen, rasismin vastaiseen työhön ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamiseen. Muun muassa näiden yhteydessä hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia ovat esimerkiksi oikeudenmukaisuus, syrjimättömyys ja tasapuolisuus. Näistä muistuttamisen lisäksi presidentti voi ottaa kantaa arvojen tapauskohtaiseen tärkeysjärjestykseen, ja hän voi asettaa arvopohdintoja ajankohtaiseen asiayhteyteen.

Tasavallan presidentti voi erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa esittää arvokantoja, joita kuullaan ja kuunnellaan presidentin tehtävään liittyvän arvo- ja vaikutusvallan myötä tarkemmalla korvalla kuin Matti ja Maija Meikäläisen postauksia. Suomessa tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta on opittu pitämään arvojohtamisen näyteikkunana. Tilaisuuksia presidentilliselle arvojohtamiselle on toki paljon muitakin.

Tähän liittyen monet pitävät suositeltavana, että presidentti esittää arvokantojaan vain valituissa yhteyksissä. Kannanottojen vaikutus voi heikentyä, jos presidentti postaa someviestejä jatkuvalla syötöllä.

Miksi juuri presidentti sopisi arvojohtajaksi?

Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on riisuttu 1980-luvun lopulta lähtien. Presidentti voi siis ainakin periaatteessa panostaa entistä enemmän arvojohtamiseen. Vanhemmat sukupolvet muistavat kuitenkin erityisesti Kekkosen arvojohtajana, vaikka hänen aikanaan presidentin valtaoikeudet olivat parlamentaarisen maan presidentin valtaoikeuksiksi hyvin laajat.

Voidaan myös korostaa, että presidentti on puoluepolitiikan yläpuolella. Se voi tehdä hänestä itsenäisemmän ja uskottavamman arvojohtajan kuin esimerkiksi puoluejohtajat, joiden arvokannanotot tulkitaan helposti puolueiden välisen kilpailun ja erottautumispaineen värittämiksi. Arvojohtajaminen sopii tasavallan presidentille hyvin myös, koska toisin kuin monet muut johtajat hän voi valtaoikeudellisen riippumattomuutensa takia pitää uskottavasti esillä muitakin kuin taloudellisia ja teknisiä arvoja.

Presidentin (tai hänen avustajiensa) ei välttämättä tarvitse keksiä tai sommitella uusia arvoja. Pikemminkin odotetaan ja on luontevaa, että presidentti toistaa ja tuo esiin samoja arvoja, joita kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme pidetään muutenkin yleisesti tärkeinä.

Tätä kutsutaan unilukkarina toimimiseksi. Samaan tapaan kuin unilukkari herätteli kirkossa nukkujia, tasavallan presidentti voi arvojohtajana olla muistuttamassa siitä, mitä kulttuurissamme pidetään tai olisi syytä pitää tärkeänä ja tavoiteltavana.

Kuten sanottu, toinen puoli presidentin työtä arvojohtajana on pohdiskella erilaisten poliittisten kysymysten ja yhteiskunnallisten ongelmien yhteydessä, mitä hyvinä ja tavoiteltavina pidettyjä ominaisuuksia tulisi erityisesti edistää ja ottaa huomioon ongelmia ratkottaessa.

Joku saattaa kyynisesti kysyä, mainitaanko arvojohtajuus tasavallan presidentin tehtävänä, koska sisäpolitiikassa tällä ei juurikaan ole valtaa. Voi siis herätä kysymys, onko puhe arvojohtajuudesta eräänlainen Troijan hevonen: yritys laajentaa presidentin valtaa alueelle, joka ei hänelle varsinaisesti kuulu.

Alussa mainitun EVA:n tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä on suotavaa, että presidentti käyttää arvovaltaansa myös muissa yhteyksissä kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Toisaalta arvojohtajuus voi olla jännitteinen holhoamista, paternalismia ja vahvoja yksilöjohtajia vierastavan kansanvallan idean kanssa.

Kulloisenkin presidentin toiminta arvojohtajana riippuu suuresti hänen taipumuksistaan, asenteistaan ja luonteenpiirteistään. Tähän liittyy riski, että presidentin esittämät arvokannanotot ovat sisällöllisesti tai esitystavaltaan ongelmallisia tai esimerkiksi valtioneuvoston kanssa tehtävän yhteistyön kannalta ongelmallisia. Mikään ei automaattisesti takaa, että arvojohtaja johtaa hyvin ja eettisesti oikein.

Tällä hetkellä kuten ”kovina aikoina” yleisemminkin näyttää kuitenkin siltä, että Suomessa – samoin kuin monessa muussa maassa – kaivataan niin sanottuja vahvoja johtajia. Nyt jos koskaan on syytä muistaa, että niin kansa kuin johtajakin voi harhautua myös arvokysymyksissä. Historia, niin kuin nykyisyyskin, on täynnä esimerkkejä siitä.