Eleanor Roosevelt (1884–1962) oli yhdysvaltalainen ihmisoikeusaktivisti, diplomaatti ja Yhdysvaltain presidentin Franklin Rooseveltin vaimo. Rouva Rooseveltin väitetään sanoneen, että monet ihmiset kävelevät sisään elämääsi ja poistuvat siitä, mutta vain todelliset ystävät jättävät jäljen sydämeesi (Many people will walk in and out of your life but only true friends will leave footprints in your heart). En kyennyt varmistamaan, onko Eleanor Roosevelt todellakin sanonut näin. Tärkeintä tässä ei kuitenkaan ole se, kuka on kyseisen ajatelman esittäjä.
Rooseveltien aikaan ei vielä puhuttu jalanjäljestä tai kädenjäljestä sellaisessa yhteydessä, josta me tunnemme ne. Nykyisin yleinen asiayhteys niille on kasvihuonekaasupäästöjen laskenta ja vähentäminen.
Jalanjäljellä tarkoitetaan toiminnan haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja ihmisille. Kädenjälki on jalanjäljen vastakohta eli myönteinen ja hyödyllinen vaikutus. Nettopositiivisuuden tavoitteena on pienentää jalanjälki mahdollisimman pieneksi ja kasvattaa kädenjälki mahdollisimman suureksi.
Jalat tallovat ja kädet hoitavat. Tämä yksinkertainen vertauskuva on jalanjäljen (footprint) ja kädenjäljen (handprint) taustalla. Jalat ja kädet painavat jäljen maahan ja aineeseen. Sydämenjälki (heartprint) painuu mieleen. Niin ja tietenkin ihmisen sydämeen.
Liikkuminen jättää jalanjäljet. Sydämenjäljet jäävät sydämessäsi liikkuvan henkilön jäljiltä. Sydämessä liikkuminen ei tässä viittaa vain rakkauteen tai ystävyyteen, vaan laajasti toisen ihmisen arvostavaan kohtaamiseen.
Ajattelen, että sydämenjälki liittyy vahvasti siihen, mistä käytetään yhtä kauneimmista suomen kielen sanoista: sydämen sivistys. Sydämen sivistys on arvopohjaista sivistystä ja elämän viisautta, jonka keskeinen tunnusmerkki on kyky ottaa muut ihmiset ja luonto huomioon.
Sydämen sivistys on ystävällisyyttä, kohteliaisuutta ja toisen inhimillistä arvostamista. Ajattelen, että Suomen yliopistolaki (2 §) viittaa tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen lisäksi sydämen sivistykseen, kun se sanoo, että yliopistojen tehtävänä on kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Kun kohtaamme sydämensivistyneesti toisen ihmisen, voimme jättää häneen sydämenjäljen, niin kuin toiset ihmiset voivat tehdä meille. Eleanor Rooseveltin lausumaksi väitetty ajatus puhuu mielestäni tästä. Todellinen ystävä on sydämeltään sivistynyt lähimmäinen, joka voi olla meille aivan vieraskin ja kaukaa tullut.
Moni saattaa ajatella, että sydämenjäljen mahdollistava sydämen sivistys opitaan (tai tulisi oppia) jo lapsuudessa ja viimeistään teini-iässä kotona, koulussa ja harrastuksissa. On kuitenkin mahdollista ja jopa välttämätöntä ajatella, että sydämeltä sivistymiseen emme ole koskaan liian vanhoja.
Yliopistolain hengessä voidaan korkeakoulutuksen eräänä yleisenä oppimistavoitteena pitää ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta sekä toisten huomioon ottamista. Se ei tarkoita puolivillaista kiltteyskasvatusta, vaan edellyttää syvää kuuntelemista, myötätuntoa ja harkintakykyä.
Toisen huomioimisella on suuri itseisarvo. Sillä voi myös olla arvaamattoman suuria myönteisiä, kannustavia ja rohkaisevia vaikutuksia niin yksilöille kuin yhteisöillekin isänmaata ja ihmiskuntaa myöten. Nuo vaikutukset ovat sydämenjälkiä.
