Autonomisuus eli itsenäisyys on yksi tieteen tunnuspiirteistä. Sen mukaan mikään tieteen ulkopuolinen taho tai intressiryhmä, kuten valtio, puolue tai yritys, ei saa määrätä, millaisia tutkimustuloksia tiede tuottaa.
Autonomisuuden kanssa käsikynkkää kulkee akateeminen vapaus, joka on yksi tieteen arvoista ja tieteellisen tutkimuksen edellytyksistä. Sen mukaan tutkijoilla on vapaus valita tutkimusaiheensa, kysymyksensä, menetelmänsä ja lähestymistapansa. Valinnat tulee perustella tieteellisin perustein. Valintojen hyvyyttä ja asianmukaisuutta punnitsee tiedeyhteisö vertaisarvioinnin avulla.
Suomen yliopistolaki (§§ 2, 3, 6, 32) mainitsee tutkimuksen, tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauden, mutta ei tarkemmin määrittele niitä. Laki rajaa opetuksen vapautta toteamalla, että opettajan on ”noudatettava koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä” (Yliopistolaki § 6).
Tieteelliseen tutkimukseen kohdistuu nykyään entistä enemmän tieteen ulkopuolelta tulevia taloudellisia, teknisiä ja yhteiskunnallisia odotuksia. Niitä ovat esimerkiksi kansallinen turvallisuus ja kansainvälinen kilpailukyky. Osa näistä odotuksista on laitettu niin tärkeään ja arvokkaaseen pakettiin, että tiedeyhteisö ei voi eikä halua sulkea ovea siltä.
Eräs tällainen paketti on YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet, jotka on leivottu kokoon globaaleista ympäristön tilaa koskevista sekä yhteiskunnallisista ja taloudellisista tarpeista. Kestävän kehityksen tavoitteisiin vetoamalla tiedeyhteisöä kutsutaan kehittämään ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Vaikka nämä kysymykset eivät välttämättä nouse tieteen kehityksen sisäisestä logiikasta (kuten sisällöllisistä, menetelmällisistä tai teoriaa koskevista tarpeista), tiedeyhteisö ja tieteentekijät kantavat yleensä mielellään yhteiskuntavastuuta ja suuntaavat tutkimustoimintaansa ihmiskunnan suurimpien haasteiden ratkaisemiseen. Tämän voi nähdä kuuluvan yliopistojen ”kolmanteen tehtävään” eli ympäröivän yhteiskunnan palvelemiseen. Tutkimusta suuntaa voimakkaasti myös se, millaisia tutkimusaiheita ja lähestymistapoja rahoittajat rahoittavat.
Akateemisen vapauteen kohdistuvalla paineella on kuitenkin myös toiset kasvot. Jos edellä on puhuttu hymynaamasta ja hyväksyttävästä paineesta, niin ei pidä unohtaa myöskään surunaamaa ja sietämätöntä, tutkijoiden ja opettajien ihmisoikeuksia loukkaavaa painetta. Kuten hymynaamoja, myös surunaamoja on monenlaisia.
Monissa maissa akateemista vapautta rikotaan räikeästi uhkaamalla ja pelottelemalla, vangitsemalla ja kiduttamalla tutkijoita. Tutkijoita ja opettajia syrjitään heidän poliittisten mielipiteidensä takia tai etnisen taustansa vuoksi. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia tutkijoita ja opettajia syrjitään rahoituksen tai työpaikan hauissa. Heihin kohdistetaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan loukataan.
Akateemisen vapauden loukkaaminen voi olla niin räikeää ja uhkaavaa, että tutkija joutuu pakenemaan työpaikaltaan ja kotimaastaan henkensä kaupalla, yksin tai perheineen. Akateemiseen pakolaisuuteen voivat johtaa tutkijaan henkilökohtaisesti kohdistuva vaino tai hänen työskentely- tai asuinmaassaan esimerkiksi sodan takia vallitseva yleisesti turvaton tilanne.
Kaikki suomalaiset yliopistot kuuluvat kansainväliseen Scholars at Risk -verkostoon. Verkosto suojelee ja edistää akateemista vapautta sekä puolustaa ja suojelee tutkijoita vainolta ja väkivallalta. Näin Scholars at Risk -verkosto keskittyy akateemisen vapauden räikeimpien loukkausten estämiseen ja seurausten hoitoon.
Jokainen vaarassa oleva tutkija on oma tapauksensa ja jokaisella on oma erityinen tilanteensa ja taustansa. Vaarassa olevan tutkijan suojelu ja turvaan saaminen voi vaatia paljon ponnisteluja ja useiden eri toimijoiden yhteistyötä.
Joku saattaa kysyä, miksi juuri tutkijoita tulisi suojella ja saada turvaan, kun maailmalla on niin paljon muitakin vaarassa olevia ihmisiä. Scholars at Risk -verkosto ei sinänsä laita ihmisten suojeluntarvetta tärkeysjärjestykseen, vaan pyrkii mahdollisuuksien mukaan auttamaan parhaiten tuntemaansa joukkoa: kollegoja, yliopistojen tutkijoita ja opettajia. Mikään toimija ei kykene auttamaan kaikkia avuntarvitsijoita, ja siksi suojelutoiminnassakin voi parhaiten saada tuloksia aikaan erikoistumalla. Tämä ei tarkoita, että Scholars at Risk -verkosto kykenisi auttamaan kaikkia vaarassa olevia tutkijoita ja opettajia, tai edes että kaikki tällaiset vaarassa olevat henkilöt tulisivat verkoston tietoon.
Scholars at Risk (SAR) tarjoaa uhatuksi tulleille tutkijoille ja opettajille työskentelymahdollisuuksia jäsenyliopistoissa ja tekee vaikuttamistyötä paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Tutkijoiden ja opettajien auttaminen ja sijoittaminen verkoston jäsenmaiden yliopistoihin tapahtuu tarveharkinnan mukaan ja akateemisin kriteerein.
Lukuvuonna 2023–2024 verkoston jäsenmaiden yliopistoihin sijoitettuja tutkijoita ja opettajia tuli eniten Afganistanista, Iranista, Turkista, Ukrainasta, Etiopiasta, Sudanista, Jemenistä ja Venäjältä. On tärkeää huomata, että suojelun tarpeessa olevia tutkijoita ja opettajia tulee eri maihin muitakin reittejä kuin SAR-verkoston kautta. Mikä tärkeintä, kaikki edellä mainituista maista tulevat tutkijat ja opettajat eivät välttämättä ole suojelun tarpeessa, vaan jotkut ovat voineet saada yleistä tutkimusrahoitusta ja toiset taas voivat osallistua erilaisiin vaihto-ohjelmiin.
SAR-verkoston toiminta on osa yliopistojen globaalia vastuuta. Samalla kun puolustetaan akateemista vapautta, puolustetaan sanan- ja ilmaisunvapautta.
Suomalaiset yliopistot muodostavat yhdessä kansallisen jaoston, Scholars at Risk Finlandin. Se on toiminut Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin alaisuudessa vuodesta 2020 lähtien. Scholars at Risk Finlandin puheenjohtajana (2024–2025) toimii professori Juha Teperi Tampereen yliopistosta.
Jaosto kokoontuu säännöllisesti vahvistaakseen tutkijoiden ja opettajien suojelutoimintaa. Kokouksissa vaihdetaan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä. Parhaillaan suunnitellaan kansallista mallia suojelutoimintaa varten. SAR Finland järjestää paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia tapahtumia. Se toimii yhteistyössä muiden pohjoismaisten ja eurooppalaisten SAR-jaostojen kanssa.
