Energiasiirtymä pähkinänkuoressa

Energiasiirtymä tarkoittaa ensinnäkin asteittaista vapautumista fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta tuotannosta ja kulutuksesta. Siirtymä tapahtuu öljystä, hiilestä ja maakaasusta uusiutuvaan energiaan: tuulivoimaan, aurinkoenergiaan ja vesivoimaan sekä bioenergiaan.

Energiasiirtymään liittyvät myös säätövoima, sähkön varastointi ja kysyntäjousto. Säätövoimalla tarkoitetaan perusvoiman lisäksi tarvittavaa sähköntuotantoa. Sitä hyödynnetään sähkön kysynnän ylittäessä perusvoiman tuotantokapasiteetin.

Säätövoiman tarve kasvaa lähitulevaisuudessa, koska tuuli- ja aurinkoenergian osuus sähköntuotannosta kasvaa. Nämä energianlähteet ovat säästä riippuvaisia. Vesivoima on helpoin tapa tuottaa säätövoimaa, mutta sähkön varastointiin kehitettävät akut sekä halvalla tuulivoimalla tapahtuva vedyn tuottaminen ja varastointi ovat osa ratkaisua. Korkeaan paineeseen puristettua ilmaa voidaan myös käyttää säätövoimana, ja lämpöä voidaan varastoida esimerkiksi kallioperään, hiekkaan ja saveen.

Kysyntäjoustolla tarkoitetaan kysynnän mukauttamista sähkön saatavuuteen. Mukauttaminen tapahtuu rajoittamalla sähkönkäyttöä ja siirtämällä sitä korkean kulutuksen ja hinnan tunneilta edullisempaan ajankohtaan.

Pörssisähkön käyttäjät voivat ajoittaa sähkönkäyttönsä ajankohtaan, jolloin sähkö on edullisimmillaan. Tällainen optimointi ei motivoidu niinkään sähkön saatavuuteen liittyvillä huolilla kuin rahallisella säästöllä.

Lisäksi energiasiirtymä sisältää keskitetystä hajautetumpaan tuotantoon siirtymistä sekä liikenteen ja teollisuuden sähköistämistä. Monet suomalaiset hankkivat aurinkopaneeleita ilmalämpöpumppujen tai maalämmön tueksi. Sähköautojen määrä kasvaa näkökulmasta riippuen vauhdilla tai kituliaasti.

Energiasiirtymällä viitataan myös ylipäänsä toiminnan tehostamiseen ja sivuvirtojen eli jalostusjätteen ja ylijäämäaineksien hyödyntämiseen. Niinpä myös kiertotalous kytkeytyy energiasiirtymään.

Kiertotalous tarkoittaa, ettemme tuhlaa luonnonvaroja valmistamalla jatkuvasti lisää tavaroita ja hylkäämällä niitä käytön jälkeen. Kiertotaloudessa materiaaleja ei lopuksi tuhota tai heitetä jätteeksi, vaan niitä käytetään mahdollisimman monta kertaa uudestaan.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka puolestaan on merkittävä luonnon monimuotoisuutta uhkaava tekijä. Tämä on energiasiirtymän keskeinen motiivi. Energiasiirtymän tarkoitus on siis suojella ilmastoa ja luontoa ihmisen vahingoittavalta toiminnalta. Tähän pyrkimykseen liittyy monia eettisen tarkastelun kannalta tärkeitä näkökohtia.

Eettisiä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevia kysymyksiä

Deontologisen etiikan mukaan on yleinen velvollisuus suojella ihmiskunnan ja muiden lajien elinehtoja. Ihminen ja muut lajit ovat kohtalonyhteydessä toisiinsa. Energiasiirtymää voidaan pitää ihmiskunnan eettisenä velvollisuutena. Tämä johtuu siitä, että energiasiirtymällä on tärkeä, ellei ratkaiseva rooli siinä, että maapalloa estetään muuttumasta elinkelvottomaksi.

Utilitaristisen seurausetiikan näkökulmasta keskeistä energiasiirtymässä ovat sen tuottamat hyödyt. Siten siirtymän perusperiaatteena voitaisiin pitää sitä, että tulee tuottaa suurin määrä ympäristöä säästävää energiaa suurimmalle mahdolliselle joukolle. Näin mukaillaan Jeremy Benthamin esittämää hyödyn periaatetta. Sen mukaan teon oikeellisuuden kriteeri on teon tuottama hyöty: suurin mahdollinen määrä hyvää suurimmalle mahdolliselle joukolle (J. Bentham, A Comment on the Commentaries and a Fragment on Government, Oxford University Press 1977, 393, 440n).

Energiasiirtymään sovellettuna hyödyn periaatteeseen liittyy kuitenkin vakava ongelma: suurin määrä ympäristöä säästävää energiaa suurimmalle ihmismäärälle voi olla tuhoisa tavoite. Sen mukanaan tuoma kulutuksen kasvu uhkaa ylittää maapallon ekologisen kantokyvyn, vaikka samalla saavutettaisiinkin Kate Raworthin esittämän ”donitsitalouden” alaraja: ihmisten perustarpeiden tyydyttämisen sosiaalinen minimi. (K. Raworth, Doughnut Economics: Seven Ways to Think Like a 21st Century Economist, Cornerstone, London 2017.)

Donitsitaloudessa tuotannon ja kulutuksen riittävyys (engl. sufficiency) on kahden rajan väliin muodostuva keskialue. Alarajana on ihmisten tarpeiden riittävä tyydyttäminen eli sosiaalinen minimi. Ylärajana on puolestaan ekologinen kestävyys: kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyminen (Linnanen ym. 2020, 12). Energiasiirtymässä on tärkeää huolehtia siitä, että sosiaalinen minimi saavutetaan mutta ekologista rajaa ei ylitetä.

Hyve-etiikan mukaan kenen tahansa tulisi tavoitella ja vahvistaa sellaisia luonteenpiirteitä kuin kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Ne ovat tärkeitä ylipäänsä mutta erityisesti olosuhteissa, joissa luonnon kantokyky on koetuksella ja hyvinvointi uhkaa jakautua hyvin epätasaisesti eri ihmisten kesken.

Energiasiirtymällä pyritään vastaamaan erityisesti luonnon kantokykyä koskeviin huoliin. Siirtymän tulisi kuitenkin tapahtua niin, että se on reilu kaikille. Siirtymän hyötyjen ja haittojen tulisi jakautua oikeudenmukaisesti eri ihmisryhmien välillä. Eniten tulee joustaa ja pienentää ympäristöjalanjälkeään niiden, jotka kuluttavat eniten ja joilla on kaikkea jo liikaakin.

Energiasiirtymään liittyy monia sosiaalisia ongelmia. Niitä ovat energian hinnannousu ja energiaköyhyys. Energiasiirtymä aiheuttaa fossiilisten polttoaineiden alkutuotannossa työskentelevien työttömyyttä ja työpaikkojen siirtymistä muualle.

Energiasiirtymästä saatavat hyödyt, kuten saasteiden väheneminen ja alhaisemmat energiakustannukset, jakautuvat epätasaisesti. Siirtymä voi vahvistaa myös sukupuoleen ja etniseen alkuperään liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia. Kaikilla ei ole varaa siirtyä puhtaampiin energialähteisiin tai energiatehokkaampiin laitteisiin.

Energiasiirtymää koskevat politiikkasuositukset

Muun muassa edellä mainittujen ongelmien vuoksi on syytä esittää seuraavia politiikkasuosituksia, joiden näkökulma on kansainvälinen:

1. Eri maiden hallitusten tulee kannustaa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja käyttöä ja samalla vähitellen poistaa fossiilisten polttoaineiden tuet.

2. Puhtaan energian teknologiat, kuten aurinkopaneelit ja energiatehokkaat laitteet, on saatettava kaikkien tuloluokkien saataville.

3. Hiilikaivosten ja öljynporauksen kaltaisten teollisuudenalojen työntekijöitä on tuettava riittävästi uudelleenkoulutus- ja siirtymäohjelmilla.

4. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että kaikilla yhteisöillä on sananvaltaa energiasiirtymään liittyvässä päätöksenteossa. Kulttuuristen oikeuksien kunnioittaminen ja alkuperäisyhteisöjen kuuleminen on olennaisen tärkeää.

5. Energiasiirtymän hyödyt olisi jaettava oikeudenmukaisesti. Siirtyminen puhtaampiin energialähteisiin ei saisi ylläpitää tai vahvistaa nykyisiä ympäristöön liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia.

6. On tärkeää auttaa globaalin etelän maita niiden energiasiirtymässä.

7. Niin hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan kuin liike-elämänkin tulee olla mukana varmistamassa sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tasapuolinen siirtyminen uusiutuvaan energiaan.

Nämä politiikkasuositukset edellyttävät eri sidosryhmien välistä yhteistyötä. Suositukset tulee sovittaa erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin olosuhteisiin.