Niin tai näin, itse en aina tiedä, mitä mieltä olen – tai mitä mieltä pitäisi olla. Tähän voin törmätä niin ostoksilla kuin vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmienkin äärellä. Voi käydä niinkin, että tiedän, mitä mieltä olen jostain asiasta, vasta kun olen kirjoittanut siitä.

Jos taas yritän arvata muiden ihmisten mielipiteitä, voin osua oikeaan tai väärään. Varmempaa on kysyä heiltä suoraan. Siksi tutkijatkin selvittävät mielipiteitä haastattelujen ja kyselyjen avulla.

Mielipide on yksilökohtainen tai yhteisölle ominainen näkemys jostain asiasta. Yleinen mielipide on kansan enemmistön tai suuren kansanosan näkemys.

Mielipide voi olla hätäpäissään keksitty ja harkitsematon. Se voi perustua tietämättömyyteen, mielikuviin, uskomuksiin tai jopa väärinkäsityksiin. Mielipide voi kuitenkin olla myös harkittu ja tietoon perustuva.

Samoilla linjoilla on Nobel-palkittu psykologi Daniel Kahneman, joka erottaa nopean ja hitaan ajattelun. Vaistonvaraiset valintamme perustuvat nopeaan ajatteluun, jota Kahneman kutsuu järjestelmä 1:ksi. Vaistonvaraiset valinnat voivat osua usein, mutta eivät välttämättä aina, oikeaan. Tarvitsemme kuitenkin myös hidasta ajattelua eli järjestelmä 2:ta, kun etsimme valinnoillemme perusteita tai kun kyseenalaistamme intuitioitamme. Eettisessä harkinnassa tarvitaan hidasta ajattelua esimerkiksi, kun yritämme vaihtaa näkökulmaa ja asettua toisen ihmisen asemaan.

Joskus tarvitaan nopeita päätöksiä, ja se taas edellyttää nopeaa mielipiteen muodostamista, mikä voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Savolainen sanonta ”suattaapi olla että on, vuan suattaapi olla, että ei ookkaan” kuvaa paitsi lupsakkaa venkoilua myös mielipiteenmuodostuksen ja päätöksenteon todellista vaikeutta. Perusteet päätöksenteolle voivat olla riittämättömät, epävarmat ja monimutkaiset. Mieli voi myös ailahdella, ja mieliala voi nousta ja laskea.

Mielipiteet liittyvät ensinnäkin makuasioihin. Yhden mielestä ruoka on liian suolaista, kun taas toinen jo kurkottaa suolasirotinta. Yksi moittii kylmäksi huonetta, joka toisen mielestä on ihan lämmin.

Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Kuulostaa sovinnolliselta, mutta on kyseenalaista. Nimenomaan makuasioista ei voi kuin kiistellä, ellei sitten osata lopettaa siihen, että makuerot vain tunnustetaan.

Yksi tykkää, että pitsassa on ananasta, mitä taas toinen ei voi sietää. Ananasta vieroksuva voi vedota niinkin hienoon asiaan kuin napolilaiseen pitsaperinteeseen.

Henkilön maku voi kuitenkin muuttua ja kehittyä. Muutos ei tapahdu kiistelyn vaan tottumisen ja mahdollisesti myös uuden tilanteen ja tiedon myötä. Ulkomaanmatkalla saattaa tehdä sellainenkin ruoka kauppansa, jota kotioloissa ei söisi. Uuteen makuun tottumiseen voidaan tarvita jopa parikymmentä maistelukertaa. Tämä prosessi liittyy makumuistoon ja siihen, miten aivot reagoivat uusiin ärsykkeisiin.

Mielipiteeksi kutsutaan myös sellaista näkemystä, jonka merkitystä tai uskottavuutta väheksytään. ”Se on vain mielipide”, saatetaan väheksyä toisen henkilön sanomisia. Mielipide, niin kuin sen esittäjäkin, voidaan helposti leimata tyhmäksi, yksinkertaiseksi ja ties miksikä.

Vähättelyn huippua edustaa sanonta, että ”mielipide on kuin persereikä – jokaisella on omansa”. Alatyylinen ilmaus vihjaa, että aina on joku, joka vastustaa sitä, mitä toinen pitää hyvänä ja tavoiteltavana.

Mielipidettään usein vaihtavaa kutsutaan tuuliviiriksi. Toisaalta henkilöä voidaan arvostaa suuresti, jos hän myöntää erehtyneensä ja vaihtaa mielipidettään uuden tiedon tai elämänkokemuksen perusteella.

Sopivassa yhteydessä mielipidettä voidaan tivata. Joku voi kysyä kumppaninsa mielipidettä uudesta kampauksestaan. Tutkija taas voi kerätä kansalaisten mielipiteitä esimerkiksi presidenttiehdokkaista. Työpaikalla halutaan selvittää henkilöstön mielipiteitä työhyvinvoinnista.

Kaikissa näissä mielipiteeseen liittyy puheena olevan asian tai ominaisuuden arviointi. Mielipiteet voivat siis olla evaluatiivisia eli arvottavia. Sellaisia ovat myös mielipidekirjoitukset.

Mielipiteen vapaus ja oikeus ilmaista mielipiteensä julkisesti kuuluvat Suomessa perusoikeuksiin. Vihapuhe ja kunnianloukkaus, uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat kuitenkin kiellettyjä.

Suomalaisia on kaavamaisesti moitittu siitä, että meistä ei tahdo saada mitään irti. Juro ja umpimielinen metsäkansa ei varta vasten kysyttäessäkään kerro omaa mielipidettään, mutta jälkikäteen nurisee tehdyistä päätöksistä. Viina saattaa kuitenkin avata kielenkannat, ja huppelissa suomalaiselta tulee mielipiteitä kuin liukuhihnalta.

Edellä mainittu persereikäkäsitys tarjoaa raflaavan kuvan mielipiteiden tasapäisyydestä: yksikään mielipide ei ole toista parempi, saati perustellumpi. Mielestäni näin ei kuitenkaan kannata ajatella, vaan päinvastoin: mielipiteet voivat olla tiedollisesti tai eettisesti eritasoisia.

Mielipiteiden kyynisen tasapäistämisen sijaan onkin tarjolla toisenlainen käsitys. Sen mukaan mielipiteet heijastelevat ihmisten asenteita ja avaavat näkymiä paitsi heidän mielenmaisemaansa myös erilaisiin tietoihin ja taitoihin.

Asenteet ovat henkisiä asentoja, joiden myötä suuntaudumme kohti jotain tai poispäin siitä. Asenteet voivat muuttuakin, mutta yleisesti ottaen ne ovat suhteellisen pysyviä ajattelu- ja toimintataipumuksia.

Asenteet tarjoavat tutkijoita ja kehittäjiä kiinnostavia näkökulmia ihmisten arvoihin ja ajattelutapoihin. Kaikki asenteet eivät ole myönteisiä tai rakentavia, vaan asenteet voivat olla myös ennakkoluuloisia ja voivat edustaa mielipiteiden pimeää puolta ja viemäritavaraa.

Mielipiteiden vastakohtana pidetään tietoa: perusteltuja tosia käsityksiä. Tiedon nähdään siis edellyttävän perusteita, riittävää näyttöä ja käsitteiden ymmärtämistä. Kuten todettu, mielipiteitä taas saatetaan pitää heittoina ja oletuksina, parhaimmillaankin vain jonakin vaiston ja ennakkoluulon välimaastoon kuuluvana.

Toisaalta voidaan ajatella, että jos mielipiteet ovat tiedolliselta tai eettiseltä arvoltaan erilaisia, se johtuu niiden totuudenkaltaisuuden asteesta. Tosi ja riittävästi perusteltu mielipide on tietoa, perustelematon mutta tosi mielipide on oikeaan osunut arvaus, ja epätosi mielipide on epätosi mielipide. Riippuu tapauksesta ja tilanteesta, millaiset perustelut katsotaan riittäviksi.

Mielipide voi siis olla myös henkilöllä, joka on puheena olevasta asiasta pihalla kuin lumiukko. Todellinen asiantuntija taas tietää tietämättömyyteensä ja kertoo avoimesti, jos hänen kantansa on vain henkilökohtainen mielipide tai valistunut arvaus.

Asiantuntijamielipiteeksi kutsutaan asiantuntijan tietoon tai taitoon perustuvia mielipiteitä. Levyraadissa musiikkialan ammattilaisten tehtävä on esittää asiantuntijamielipiteitä, kun taas amatöörikommentaattorit saavat puhua vain oman musiikkimakunsa pohjalta.

Henkilö, joka sanoo, että ”se on vain minun mielipiteeni”, saattaa yhtäältä korostaa oman käsityksensä olemassaolon oikeutta. Toisaalta tokaisu voi tarjota keskustelun jatkumisen kannalta tärkeää tilaa toisen henkilön eriävälle mielipiteelle. On kuin ilmassa roikkuisi pyyntö: ”Nyt kun olen kertonut oman mielipiteeni, kerro sinä omasi!”