Esittelen seuraavassa VYY:n eli Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan lakkimerkin, tunnuslauseen ja tunnuslaulun. Aloitan lyhyellä katsauksella Vaasan yliopiston ja ylioppilaskunnan historiaan.

Vaasan yliopiston ja ylioppilaskunnan historia lyhyesti

Suomen yliopistolaitos laajeni merkittävästi 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin perustettiin seitsemän uutta yliopistoa ja vanhoja yliopistoja otettiin valtion omistukseen.

Vaasaan perustettiin kauppakorkeakoulu vuonna 1966. Ensimmäiset 150 opiskelijaa aloittivat syksyllä 1968. Vuonna 1980 nimi muutettiin Vaasan korkeakouluksi. Toiminnan edelleen laajetessa otettiin vuonna 1991 käyttöön nykyinen nimi Vaasan yliopisto.

Kaikissa Suomen yliopistoissa on ylioppilaskunta. Ylioppilaskuntien tehtävänä on valvoa opiskelijoiden etua.

Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta (VKY) perustettiin vuonna 1968. Vuonna 1980 ylioppilaskunta nimettiin Vaasan korkeakoulun ylioppilaskunnaksi. Vaasan yliopiston ylioppilaskunta -nimi otettiin käyttöön yliopiston nimenmuutoksen myötä vuonna 1991.

Ylioppilaskunnalla on monia perinteitä, kuten vuosijuhlat ja akateemiset merkit. Tuntomerkeistä yleisimpiä ovat värit; Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan värit ovat punainen ja kulta. Kaupungin vilinästä on helppo tunnistaa Vaasan yliopiston opiskelijat punaisine haalareineen.

Lakkimerkki

Opiskelijat tutustuvat ylioppilaskunnan tunnuksiin fuksivuoden eri tilaisuuksissa. Niistä erityisesti lyyrajaiset on omistettu lakkimerkille.

Kuten varmaan tiedät, lyyra on näppäilemällä soitettava kielisoitin. Sellaista käytettiin antiikin Kreikassa, länsimaisen sivistyksen kehdossa. Lyyra on ikään kuin pieni harppu. Siinä missä harpun kuljettamiseen tarvitaan pakettiauto, lyyra mahtuu pienehköön laukkuun. Niin kuin harppu, myös lyyra muistuttaa linnun tai enkelin siipeä.

Kokardin eli lakkimerkin lyyra symboloi suoritettua ylioppilastutkintoa. Lukio-opintojen myötä opiskelija tietää ja osaa jo yhtä ja toista. Tätä tietoa ja taitoa voidaan verrata esimerkiksi soittotaitoon. Sen saavuttaminen vaatii paljon työtä.

Jos katsot Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan lakkimerkkiä, saatat ihmetellä, missä lyyra on. Toden totta, Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan lakkimerkissä ei ole lyyra. Sen sijaan siipipari näkyy. Lyyra puolestaan esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Åbo Akademin ylioppilaskunnan lakkimerkeissä. Ylioppilaslakissa on tavallisesti valmiina Helsingin yliopiston lyyrakokardi. Lyyra kuuluu vaihtaa oman yliopiston tunnusmerkkiin, mikä tapahtuu lyyrajaisissa.

Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan tunnusmerkkinä on kultainen sanansaattajan sauva, jota ympäröi laakerinlehtiseppele. Sauvalla on hieno latinankielinen nimi: caduceus. Vastaava kreikankielinen sana on kērykeion. Etenkin Yhdysvalloissa caduceusta käytetään kaupan ja talouselämän tunnuksena.

Kreikkalaisessa mytologiassa Hermes, jumalten sanansaattaja kuvattiin kantamassa sauvaa kädessään. Myös Hermeen vastine roomalaisessa mytologiassa, Mercurius kuvattiin vastaavasti. Mercurius on kaupankäynnin ja liikevoiton jumala. Näin Mercurius liittyy osuvasti Vaasan yliopistoon, jossa kauppatieteet on suurin tieteenala. Antiikista juontavat juurensa nimitykset Hermes-sauva ja Merkurius-sauva. Varmaan muistatkin, että Merkurius on aurinkokunnan pienin ja Aurinkoa lähin planeetta.

VYY:n lakkimerkkiä tutkiessasi voit huomata, että sanansaattajan sauvan ympärille on symmetrisesti kietoutunut kaksi käärmettä, jotka katsovat toisiaan. Jos ihmettelet, mitä käärmeet tekevät sauvassa, niin pitää tutustua lisää kreikkalaiseen mytologiaan. Hermes-sauvan ja Merkurius-sauvan lisäksi tunnetaan Asklepioksen sauva. Se on antiikin Kreikasta periytyvä lääkärien ja lääketieteen symboli. Se on myös apteekkien tunnus, joka edustaa sairauksien parantamista lääkkeiden avulla.

Asklepios, Apollonin poika, oli kreikkalaisessa mytologiassa lääketieteen jumala. Hänet kuvattiin parrakkaana miehenä nojaamassa sauvaansa, jota kiersi käärme. Sanotaan, että lääkärin ammatti periytyy varmemmin kuin moni sairaus. Parannustaito oli myös Asklepioksen isän, Apollonin alaa.

Kreikkalaisessa mytologiassa Asklepioksen ja käärmeen yhteys juontaa juurensa seuraavasta kertomuksesta: Kreetan kuninkaan Minoksen poika Glaukos oli kuollut. Sureva kuningas määräsi parannustaidoistaan kuulun Asklepioksen herättämään pojan kuolleista. Asklepioksen miettiessä, miten saisi tämän tehtyä, paikalle kiemurteli käärme. Se kietoutui Asklepioksen sauvan ympärille. Asklepios säikähti käärmettä ja tappoi sen sauvallaan. Pian tuli paikalle kuitenkin toinen käärme, joka herätti ensimmäisen kuolleista mukanaan tuomalla yrtillä. Samalla yrtillä Asklepios herätti kuolleista Glaukoksen. Palkinnoksi tästä uroteosta ylijumala Zeus nosti Asklepioksen taivaalle asumaan Käärmeenkantajan tähtikuvioksi. Suomessa tähtikuvio näkyy parhaiten alkusyksyllä ja loppukeväällä.

Asklepioksen sauvan ympärille kiertynyt käärme oli pensaskäärme, jota – yllätys, yllätys – kutsutaan myös asklepioksenkäärmeeksi. Se on Välimeren alueen yleisimpiä käärmeitä. Pensaskäärme on myrkytön, mutta melko suurikokoinen, jopa yli puolitoistametrinen. Se kiipeilee taitavasti puissa ja pensaissa. Pensaskäärmeitä pidettiin antiikin aikana Asklepiokselle pyhitetyissä temppeleissä, jonne ihmiset tulivat pyytämään apua sairauksiinsa. Käärmeen nahanluonnin katsottiin symbolisoivan uudestisyntymistä ja voimien palaamista. Samantapainen idea sisältyy myyttiin feenikslinnusta, joka on kuolemattomuuden ja ylösnousemuksen vertauskuva.

Asklepios-myytillä ja Asklepioksen sauvalla on historiallisia esikuvia. Sumerilais-akkadilaisen parantamisen jumalan Ningišzidan sauvaa kiersi kaksi käärmettä. Legendan mukaan Ningišzida oli yksi kuningas Gilgameshin esi-isistä. Gilgamesh on oletettavasti ollut historiallinen henkilö, joka teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa. Hänestä kertova Giglamesh-eeppos on nelisen tuhatta vuotta vanha. Tähän maailman vanhimpaan eepokseen sisältyy tarina siitä, miten käärme vei Gilgameshin käsistä meren pohjasta löytyneen kasvin, ikuisen nuoruuden lähteen (Gilgamesh 11:74-83). Tarina on vertaus siitä, miten haaveet ja tavoitteet valuvat sormien välistä kuin hiekka. Asklepioksen kohtaama käärme yrtteineen on kuin jatkoa Gilgameshin käärmetarinalle. Myös foinikialaisten jumala Eshmun kuvattiin käärmeen kanssa, eikä yhtäläisyys Ningišzidan kanssa siihen lopu. Myös Eshmun oli parantamisen jumala.

Sanansaattajan sauva, caduceus käärmeineen sekoittuu helposti Asklepioksen sauvan kanssa. Kyseessä on kuitenkin kaksi erilaista ja eri yhteyksissä käytettävää symbolia. Silti voidaan ajatella, että caduceusta ja Asklepioksen sauvaa yhdistää eräs ajatus, nimittäin lääke. Sanansaattaja tuo lääkkeen tietämättömyyteen, kun taas Asklepioksen lääke on parannustaito.

Tunnuslause

Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan caduceuksessa kärkiaiheena on V-kirjain. V-teema kuuluu vahvasti myös ylioppilaskunnan tunnuslauseessa: ”Vapaa, vankka ja vakaa”. Nämä ovat monimerkityksisiä sanoja, mikä voi olla tunnuslauseelle hyväkin piirre. Näin siitä voi eri aikoina löytää uusia ulottuvuuksia.

Vankka ja vakaa kuulostaa melko konservatiiviselta. Toisaalta joku voi ajatella, että tunnuslause on ollut aikaansa edellä. Vankka tarkoittaa muun muassa kestävää, ja vakaa tarkoittaa horjumatonta. Halutessaan tässä voi nähdä viittauksen vastuullisuuden ja kestävän kehityksen muodikkaisiin ajatuksiin.

Vapaus puolestaan on eräs yliopistojen keskeisistä arvoista ja perusta tieteen autonomialle. Tieteen autonomia tarkoittaa sitä, että mikään tieteen ulkopuolinen taho, kuten yritys, puolue tai valtio, ei saa sanella, millaisia tutkimustuloksia tieteen pitää tuottaa. Lisäksi vapaus on perusta luovuudelle ja vastuullisuudelle. Myös suomalainen yhteiskunta ja demokratian ihanne perustuvat pitkälti ajatukseen vapaudesta. Näin omaa vapautta korostaessaan ylioppilaskunta yhtyy tieteen ja kansanvallan ihanteisiin.

Tunnuslaulu

V-kirjain liittyy myös ylioppilaskunnan tunnuslauluun, Vaasan marssiin. Vaasan marssi (ruots. Vasa marsch) on Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntalaulu. Sen ruotsinkieliset sanat on kirjoittanut Sakari Topelius (1818–1898), ja laulun on säveltänyt Karl Collan (1828–1871).

Vaasan marssi kirjoitettiin ja sävellettiin tilaustyönä Vaasan ruotsinkielisen lukion, Vasa gymnasiumin oppilaiden pyynnöstä. Laulun nimikin oli alun perin Vasa gymnasisters sång. Kun vanha koulurakennus paloi Vaasan palossa vuonna 1852, koulu toimi kaupungin ulkopuolella useita vuosia, kunnes uusi koulutalo valmistui vuonna 1863. Myös se kuitenkin paloi pian valmistumisen jälkeen. Samana vuonna vielä rakenteilla olevan vanhan raatihuoneen eli entisen kaupungintalon ensimmäinen kerros vuokrattiin koulutilaksi. Rakennus on osoitteessa Koulukatu 31. Se on arkkitehti Carl Axel Setterbergin (1812–1871) suunnittelema ja rakennettu vuosina 1860–1864. Rakennus ostettiin lukiota varten vuonna 1872. Silloin lukion nimi oli Vasa lyceum. Lyceum-teksti näkyy ylhäällä rakennuksen seinässä Lyseonkadun puolella. Nykyisin lukion nimi on Vasa övningsskolas gymnasium. Se toimii edelleen vanhalla raatihuoneella.

Palatkaamme vuoteen 1863. Uuden koulutalon avajaisiin oppilaat aikoivat tilata juhlarunon ensin Runebergiltä. Tämä ei kuitenkaan mielellään tehnyt tilaustöitä. Niinpä Runebergin ehdotuksesta runo tilattiin Topeliukselta. Samana vuonna lukiolaiset pyysivät Karl Collania säveltämään laulun. Laulun sanat julkaistiin Pohjalaisen Osakunnan Joukahainen-julkaisussa vuonna 1864. Myös sävelmä julkaistiin samana vuonna nimellä Vasa marsch.

Marssista tuli suosittu, ja se otettiin mukaan muun muassa moniin kvartettilaulukokoelmiin. Sitä laulettiin vain ruotsiksi, kunnes Alpo Noponen (1862–1927) suomensi sen vuonna 1898. Tämän jälkeen Vaasan marssia alettiin laulaa myös suomenkielisissä kouluissa. Vähitellen se vakiintui Etelä-Pohjanmaan maakuntalauluksi.

Vaasan marssista lauletaan tavallisesti ensimmäinen, kuudes ja viimeinen eli seitsemäs säkeistö. Neljännessä säkeistössä mainitaan ylioppilaiden tunnusmerkki: ”Ja lyyrassa on vaakuna. Vaan kultaisen sen seppelen, uhraamme valon vallallen.” Helsingin yliopisto, jonka ylioppilaskunnan lyyratunnukseen laulussa viitataan, oli Vaasan marssin valmistumisen aikaan Suomen ainoa yliopisto.