Esittelen tässä tuoretta tutkimusta suomalaisten hiilijalanjäljestä: M. Salo ym., Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen (Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2023). Tutkimusraportti sisältää paljon numerotietoa, jonka pohjalta tutkijat ovat tehneet tärkeitä johtopäätöksiä. Lisäksi he esittävät ohjauskeinoja ja politiikkasuosituksia kotitalouksien hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tutkimus on hyödyllinen myös, koska se selventää aihealueen keskeisiä käsitteitä ja tunnuslukuja.

Tutkimuksen pääviesti on myönteinen ja rakentava: suomalaisten hiilijalanjälki on pienentynyt ja voi edelleen pienentyä. Tutkimus esittää, että kotitalouksien hiilijalanjälki voitaisiin lähes puolittaa vuoteen 2035 mennessä (Salo ym. 2023, 10, 129). Tavoite on linjassa maamme keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmien kanssa (Ympäristöministeriö, 2017, 2022). Suunnitelmat kannustavat kansalaisia puolittamaan hiilijalanjälkensä.

Tutkimuksen lähtökohtana on tieto siitä, että kotitalouksien kulutuksella on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kansainvälinen ilmastopaneeli (2022) arvioi, että kulutuksen keinoin voitaisiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maailmanlaajuisesti 40–70 prosenttia. (Salo ym. 2023, 11.)

Suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjälkeen sisältyy täällä syntyvien kulutuspäästöjen lisäksi tuontituotteiden tuotantoketjujen päästöt ulkomailla. Tarkasteltava tutkimus jakaa kotitalouksien kulutuksen asumiseen, liikenteeseen, ruokaan sekä muihin tavaroihin ja palveluihin. (Salo ym. 2023, 10.)

Kotitalouksien hiilijalanjälki on luonnollisesti osa Suomen kansantalouden kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 2019 Suomen kansantalouden aiheuttamat elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 128 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tuonnin osuus kokonaispäästöistä oli 55 prosenttia ja kotimaan toimintojen 45 prosenttia. (Salo ym. 2023, 20.) Voidaan sanoa, että olemme ulkoistaneet suurimman osan päästöistämme.

Kansantalouden loppukäytön näkökulmasta Suomen globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä 57 prosenttia (72,5 Mt CO₂-ekv.) aiheutui kotimaisesta kulutuksesta ja pääoman muodostuksesta. Tätä lukua kutsutaan Suomen hiilijalanjäljeksi. Se on noin 1,4-kertainen verrattuna Suomen alueella syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin. (Salo ym. 2023, 20.)

Kotimaan loppukäyttö on edelleen jaettavissa yksityiseen ja julkiseen kulutukseen sekä pääoman bruttomuodostukseen. Yllättävää tai ei, yksityinen kulutus aiheuttaa selvästi eniten kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 2019 yksityinen kulutus aiheutti 63 prosenttia, julkinen kulutus 14 prosenttia ja pääoman bruttomuodostus 23 prosenttia Suomen globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Yksityiseen kulutukseen sisältyvät kotitalouksien kulutus ja kotitalouksia palvelevien, voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutus. (Salo ym. 2023, 20.)

Vuonna 2019 Suomen kansantalouden kokonaispäästöt henkeä kohden olivat noin 23 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Suomen hiilijalanjälki eli kulutusperäiset päästöt henkeä kohden olivat samana vuonna noin 13 tonnia. Suomen alueella syntyneet päästöt henkeä kohden olivat puolestaan noin 10 tonnia. Tästä voidaan ottaa opiksi: päästövertailuja tehtäessä on tärkeää täsmentää, mitä vertaillaan, koska päästöistä voidaan tilastoinnilla ja mallinnuksella tuottaa useita erilaisia tunnuslukuja. (Salo ym. 2023, 21.) Houkutuksena voi olla valita mahdollisimman pieni tunnusluku. Tähän liittyy viherpesun riski.

Kotitalouksien kulutuksen päästöt olivat vuonna 2019 noin 44,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Nämä päästöt lasketaan kotitalouksien itse hankkimista tavaroista ja palveluista. Keskeisimmät hyödykeryhmät ovat asuminen ja siihen liittyvä energiankulutus (n. 12,4 miljoonaa kiloa CO₂-ekv.), yksityisajoneuvojen käyttö (n. 8,2 miljoonaa kiloa CO₂-ekv.), kotitalouksien kasvisperäiset elintarvikkeet ja kala (n. 3,9 miljoonaa kiloa CO₂-ekv.) sekä kotitalouksien eläinperäiset elintarvikkeet, kuten liha, maitotuotteet ja munat (noin 3,7 miljoonaa kiloa CO₂-ekv.). (Salo ym. 2023, 22.)

Kotitalouksien hiilijalanjäljestä noin 46 prosenttia syntyi ulkomailla. Tuontipäästöjen osuus vaihtelee suuresti kulutushyödykkeittäin. Energiankulutukseen liittyvissä kulutushyödykkeissä kasvihuonekaasupäästöjen kotimainen osuus on suuri. Ajoneuvojen ja monien kulutustavaroiden, kuten vaatteiden ja elektroniikan, tapauksessa tuonnin merkitys on puolestaan suuri. (Salo ym. 2023, 22.)

Vuosina 2000–2021 kotitalouksien kulutuspäästöt vähenivät yli 40 prosenttia reilusta 70 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista reiluun 40 miljoonaan tonniin. Tähän sisältyvät sekä kotimaiset että tuontipäästöt. (Salo ym. 2023, 25.)

Samanaikaisesti kulutusmenot kasvoivat vuoden 2019 hintatasossa 43 prosenttia noin 85 miljardista eurosta noin 120 miljardiin euroon. Hiilijalanjälki kasvoi 2000-luvun alkuvuosina, mutta vuoden 2003 huippuarvon jälkeen se on laskenut vuosittaisen vaihtelun ollessa melko suurta. Vuodesta 2015 alkaen kotitalouksien hiilijalanjälki on pysytellyt noin 40 hiilidioksidiekvivalenttitonnin tuntumassa. (Salo ym. 2023, 25.)

Uusimmat mallinnukset muuttavat käsitystä kotitalouksien kulutuspäästöjen kehityksestä 2000-luvulla: laskeva trendi on jatkunut käytännössä koko tarkastelujakson ajan, tosin hidastuen viime vuosina. Tarkastelujaksolla päästöt ovat vähentyneet kulutusmenojen kasvusta ja väestönkasvusta huolimatta. Tämä tarkoittaa, että kulutusmenojen ja hiilijalanjäljen välillä on tapahtunut absoluuttista irtikytkentää. Hiilijalanjälki on pienentynyt, vaikka kulutus on kasvanut. (Salo ym. 2023, 25–26.) Tämä on huomionarvoista.

Henkeä kohden laskettu hiilijalanjälki on vaihdellut 15 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (2003) 7,1 tonniin (2020). Samaan aikaan keskimääräiset kulutusmenot ovat kasvaneet 16 300 eurosta 21 900 euroon vuoden 2019 hintatasossa laskettuna. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on pienentynyt 45 prosenttia ja kulutusmenot kasvaneet noin 33 prosenttia. Nämä prosenttiluvut ottavat huomioon ajanjaksona tapahtuneen väestönkasvun. (Salo ym. 2023, 27.)

Hiilijalanjäljen muutoksen osatekijöissä kulutusmenojen kasvu on kasvattanut hiilijalanjälkeä vajaat 20 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Kulutuskorin rakenteen muutos on puolestaan lisännyt päästöjä vain noin 1,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Sähkön, kulutuselektroniikan ja muiden harrastusvälineiden kulutus on lisääntynyt. (Salo ym. 2023, 27.)

Vuosina 2000–2021 teknologinen kehitys vähensi kasvihuonekaasupäästöjä yli 50 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Päästökertoimet pienenivät kaikissa kulutushyödykeluokissa. Suurimmat muutokset koskivat asumista ja energiaa, kotitaloussähköä sekä poltto- ja voiteluaineita. Myös liikennepalveluissa tapahtui huomattavaa päästökertoimien pienentymistä. Muun muassa sähkön ja lämmön tuotannon muuttuminen vähäpäästöisemmäksi on vaikuttanut kulutushyödykkeiden valmistusketjujen päästöihin ja sitä kautta kotitalouksien hiilijalanjälkeen. (Salo ym. 2023, 27.)

Kaikki hiilijalanjäljen neljä pääluokkaa ovat pienentyneet tarkastelujaksolla. Asumisen ja energian hiilijalanjälki on pienentynyt 60 prosenttia, muiden tavaroiden ja palvelujen 32 prosenttia, liikkumisen 43 prosenttia ja elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien 17 prosenttia. Kun asumisen ja energian osuus hiilijalanjäljestä vuonna 2000 oli noin 45 prosenttia, vuonna 2021 se oli enää 33 prosenttia. Samaan aikaan elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus on kasvanut 6 prosenttiyksikköä ja muiden tavaroiden ja palveluiden 5 prosenttiyksikköä. Liikkumisen osuus on pysynyt käytännössä samana. (Salo ym. 2023, 27–28.)

Toistan vielä tutkimuksen keskeisen tuloksen: vuosien 2000 ja 2021 välillä kotitalouksien hiilijalanjälki on pienentynyt yli 40 prosenttia, vaikka samaan aikaan kulutusmenot ovat kasvaneet yli 30 prosenttia. Kotitalouksien kulutusmenojen ja hiilijalanjäljen välillä on siis tapahtunut irtikytkentää.

Suotuisasta kehityksestä huolimatta päästöjä voidaan vähentää edelleen. Tutkimuksen mukaan eri keinoja yhdistämällä voitaisiin kotitalouksien hiilijalanjälki lähes puolittaa vuosien 2016 ja 2035 välillä. Ohjausta tulisi vahvistaa liikkumistarpeeseen, kulkutapoihin ja sähköistymiseen vaikuttamalla; ruokavaliomuutosta tukemalla; tavaroiden käyttöiän pidentämisellä; ja tavaroiden ja palveluiden vähähiilisyyteen vaikuttamalla (Salo ym. 2023, 3).

Tutkimuksessa tarkasteltu puolittamistavoite ei nojaa kuluttajien kuritukseen, kulutuksen vähentämiseen tai tiukkaan taloudenpitoon. Sen sijaan se nojaa liikennepolitiikkaan, valistukseen ja tuotekehitykseen. Kuluttajaa silitetään myötäkarvaan.

Joku saattaa kuitenkin nähdä, että omaa kulutusta voisi vähentää. Esimerkiksi lentämistä vähentämällä yksilö voi saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Meno-paluulento Helsingistä Bangkokiin Airbus A330-300 -koneella aiheuttaa matkustajaa kohden yli tuhat kiloa hiilidioksidipäästöjä ja lisäksi muita ilmastovaikutuksia muun muassa lentokoneen jättämien tiivistymisvanojen ja otsonin muodostumisen takia noin kahden tuhannen hiilidioksidiekvivalenttikilon verran. Nämä luvut antaa saksalainen Atmosfair-laskuri. Kannattaa muistaa, että vuonna 2019 kulutusperäiset kasvihuonekaasupäästöt suomalaista kohden olivat noin 13 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Bangkokin matka lisää näitä päästöjä yli viidenneksellä (n. 3 tonnilla).