Tägäys tarkoittaa yksinkertaisesti merkkaamista ja leimaamista. Graffitintekijät spreijaavat tai kirjoittavat täginsä (engl. tag: merkki) seiniin ja muihin pintoihin. Se on graffitintekijän nimikirjoitus.

Sosiaalisessa mediassa henkilö, vaikkapa Maija, voidaan tägätä eli merkitä kuvasta tai tekstistä. Tägäämällä hänet voidaan myös ottaa mukaan ryhmäkeskusteluun. Tägäys kertoo, että Maija on kuvassa mukana tai että hän liittyy puheena olevaan asiaan.

Lisäksi on olemassa verkkosivuihin liittyviä tägejä. Ne ovat erilaisia symboleja ja tunnisteita, joilla merkataan sivujen sisältöjä tai organisaation toimintaa. Tägeillä osoitetaan, että sisältö tai toiminta on tärkeää ja huomionarvoista valitusta näkökulmasta, jota tägi symboloi.

SDG-tägäys tarkoittaa tekstin tai verkkosivun merkkaamista YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ilmaisevilla ikoneilla eli kuvasymboleilla. Ideana on kertoa ikonin avulla, mitä kestävän tavoitetta kyseinen teksti, toiminta tai organisaatio erityisesti edistää tai käsittelee.

Yliopistoissa SDG-tägäystä käytetään muun muassa kurssisisältöjen, tutkimusryhmien fokuksen tai yliopiston strategisten painopisteiden esittelyyn. Yliopiston toimintaa koskevan tägäyksen tarkoituksena voi olla vallitsevan tilanteen kuvaaminen tai ohjaavien ihanteiden ja tavoitteiden esittäminen. Edellinen on deskriptiivistä tägäystä ja jälkimmäinen normatiivista tai visiotägäystä.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat laaja-alaisia; ne kattavat monia tärkeitä aiheita. Varsinkin tutkimusryhmissä saattaa kuitenkin herätä kysymys, missä määrin kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat relevantin näkökulman ryhmän työhön ja tutkimusaiheisiin. Tieteen omista lähtökohdista jokin toinen näkökulma voisi olla paljon relevantimpi.

Tässä suhteessa tutkimusalojen väliset erot ovat suuria. Ajatellaanpa vaikka matematiikan kuningatarta lukuteoriaa tai tieteidenvälistä tutkimusalaa kestävyystiedettä. Lukuteoria kytkeminen kestävän kehityksen tavoitteisiin vaatii pinnistelyä. Kestävyystiede puolestaan tarkastelee ihmisen ja muun luonnon välisiä vuorovaikutussuhteita ja kohdistuu suoraan kestävän kehityksen tavoitteisiin. Yleisohjeeksi sopii, että SDG-tägäystä ei välttämättä kannata tehdä vain siksi että muutkin tekevät niin.

Heikoimmassa tapauksessa SDG-tägäys ilmaisee vain muodinmukaisen tunnustuksen yleisesti tärkeänä pidetylle tavoitteelle, kuten hiilineutraaliudelle tai hyvälle työelämälle. Näitä tavoitteita käsittelevät SDG 13 ja SDG 8. Tunnustamiseen ei välttämättä liity sen suurempaa pohdintaa, mitä tavoitteen saavuttaminen edellyttää tarkasteltavalta organisaatiolta tai toiminnalta tai mitä esteitä tavoitteen saavuttamisen tiellä voi olla. Tällainen tägäys tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin tykkääminen.

Vahvemmassa SDG-tägäyksessä kestävän kehityksen tavoite liittyy aidosti tarkasteltavaan tekstiin, toimintaan tai organisaatioon eli on osa sen keskeistä sisältöä, tehtävää tai tarkoitusta. Tällöinkin puutteita voi olla sen kuvaamisessa ja arvioinnissa, mitä konkreettisia toimenpiteitä tarkasteltavan tavoitteen saavuttamiseksi tehdään tai suunnitellaan; mitä myönteisiä vaikutuksia kyseisellä toiminnalla on jo mahdollisesti saavutettu; miten nuo vaikutukset voidaan todentaa, ja miten tarkasteltavaa toimintaa tulisi edelleen kehittää SDG-tavoitteen näkökulmasta.

Vahvimmassa tapauksessa SDG-tägäys koskee suunnitelmallista toimintaa, joka on kestävyysvaikutuksiltaan todennettavaa ja jopa mitattavaa. Parhaassa tapauksessa SDG-tägättyä toimintaa ja sen vaikutuksia arvioivat säännöllisesti ja järjestelmällisesti riippumattomat tahot, kuten arviointineuvostot tai akkreditointijärjestöt.

SDG-tägäys voi siis kohdistua kestävyystavoitteiden näkökulmasta erilaiseen, hieman hapuilevaan tai hyvin suunnitelmalliseen ja tuloksekkaaseen toimintaan. Jos tägäys ilmaisee vain tunnustusta kestävän kehityksen tavoitteille, siihen liittyy ilmeinen viherpesun riski. Siksi SDG-tägäystä voi suositella vain, jos kyseinen kestävän kehityksen tavoite aidosti kuuluu tarkasteltavan tekstin, toiminnan tai organisaation keskeiseen sisältöön, tehtävään tai tarkoitukseen.

SDG-tägäyksen lisäksi monilla muilla merkeillä ja tunnuksilla ilmaistaan oman toiminnan laatua ja saavutettua statusta, kuten akkreditointia (tunnustusta), rankingia (järjestysluokitusta) tai esimerkiksi kestävyys- ja vastuullisuusasioihin keskittyvän järjestön jäsenyyttä. Akkreditointi tarkoittaa, että arviointiin erikoistunut järjestö tunnustaa organisaation toiminnan täyttävän vaadittavat laatukriteerit, jotka voivat liittyä esimerkiksi SDG-tavoitteiden edistämiseen. Akkreditointiprosessin tarkoitus on kehittää organisaation toimintaa laatukriteerien ja järjestelmällisen arvioinnin avulla.

Hyväksyttyä akkreditointia pidetään laatuleimana yliopistolle ja sen antamalle koulutukselle. Näitä laatuleimoja, akkreditointijärjestöjen ja rankingluokittajien logoja, laitetaan yliopiston verkkosivuille kaiken kansan nähtäviksi. Toiveena on, että tulevat opiskelijat ja muut asianosaiset huomaisivat leimat ja saisivat myönteisen vaikutelman yliopiston toiminnasta. Tähän voi liittyä myös oletus, että mitä enemmän laatuleimoja on, sen parempi. Leimojen saantiperusteiden tuntemisella ei välttämättä ole niin suurta väliä.

Varsinkinkin jäsenyystägäysten riskinä on viherpesu. Eräisiin järjestöihin voi päästä jäseneksi melkeinpä kuka tai mikä hyvänsä. Kestävyysnäkökulmasta tällainen jäsenyys palvelee käytännössä melko vähäistä toimenpidettä: tärkeinä pidettyjen tavoitteiden tunnustamista. Silti sekin voi olla parempi kuin ei mitään. Jäsenyyden ehtoihin voi kuulua myös säännöllinen raportointivelvollisuus arvojen ja ihanteiden mukaisesta toiminnasta (esim. PRME ja SDG Accord).

Edellä esitetyn perusteella voidaan erottaa neljä verkkosivutägäyksen päätyyppiä:

1) Tykkäämistägäys (esim. Facebook, Instagram, X ja LinkedIn)

2) Jäsenyystägäys eli tunnustamistägäys: relevantin järjestön jäsenyytenä ilmenevä arvojen ja ihanteiden tunnustaminen (esim. PRME ja SDG Accord)

3) Itsearviointitägäys: esim. SDG-tavoitteiden itsenäinen tunnistaminen oman tekstin tai toiminnan sisällöissä

4) Akkredointi- ja rankingtägäys: ulkopuolisen tahon tekemä arviointi tai luokitus koskien vaadittavien laatukriteerien täyttymistä (esim. AACSB, AMBA, EQUIS, ASIIN, EFMD, THE Impact Ranking, Shanghai Ranking).

Tägäykset, varsinkin jäsenyys- ja akkreditointitägäykset, ovat kuin papukaijamerkkejä. Hyvän suorituksen tehneelle voidaan sanoa ”kymmenen pistettä ja papukaijamerkki”. Sanonta on peräisin 1960-luvulta, jolloin Yleisradio esitti televisiossa Sirkus Papukaija -nimistä lastenohjelmaa. Ohjelmassa piilotettiin ja pudotettiin muun muassa lentokoneesta papukaijamerkkejä. Niiden löytäjät saivat palkinnot, kun palauttivat merkit televisiostudioon. Ohjelmalla oli tuhansia jäseniä kerännyt Papukaija-kerho.

Jäsenyys- ja akkreditointitägäyksiä on tapana esittää suurella ylpeydellä kuin papukaijamerkkejä konsanaan. Merkin käyttöoikeuksien saamista pidetään jo itsessään palkkiona puhumattakaan pitkän aikavälin imagoarvosta ja mainehyödystä. On kuin kuuluisi Papukaija-kerhoon.