Kuulin hienon biisin. Niin hienon, että omalla listallani se melkein nousee samaa genreä edustavan Yölinnun ”Mä putoan” -biisin rinnalle.
Tero Kaikkosen ja Kansansuosikit-yhtyeen Maalaispojan moottoritie -laulu (2004) kertoo, että onni ei ole vain mahdollista vaan laulun kuvaamassa maailmassa myös täydellistä.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Kateellinen sanoisi onnen olevan suhteellista ja lisäisi: ”Hyvä, jos laulun henkilö on onnellinen! Kaikki eivät välttämättä ole, vaikka asuisivat böndellä.”
Ensimmäisessä säkeistössä mainittu kohtuullinen onni on hieno, sanoisinko jopa vastuullinen käsite. Kansansuosikkien biisissä sen konkreettinen ilmentymä on kuitenkin sovinnainen ja keskiluokkainen: vaimo ja rahaa. (Kuluneet aiheet eivät toki ole populaarikulttuurin yksinoikeus. Esimerkiksi sellainen korkeakulttuurin helmi kuin Wagnerin Lentävä hollantilainen -ooppera käsittelee vaimo- ja rahatoiveita hyvin dramaattisella tavalla.)
Kehittäkäämme kohtuullisen onnen käsitettä omalle ajallemme sopivaksi! Woke- ja intersektionaalisuusajan kohtuullinen onni ottaisi huomioon ilmastonmuutoksen ja luontokadon. Sellainen onni syntyy kulutuksen vähentämisestä ja kasvipohjaisuudesta. Sellainen onni syntyy myös totunnaisten valta-asemien ja sukupuoliroolien räjäyttämisestä.
Kaupunkielämä saa Maalaispojan moottoritiellä tuomionsa ja täyslaidallisen. Tänään citykulttuuri kai viittaisi muun muassa niihin, jotka trendikahviloissa siemailevat kaurajuomalla höystettyä flat whitea.
Maalaisunelma pelto- ja metsämaisemassa kuulostaa laulua mahdollisesti opponoivan woke-tyypin mielestä ahdistavalta. Kalassako sieltä laiturilta käyt vai naapuriako kaikessa hiljaisuudessa kyttäät, joku kysyy.
Entä tansseista löytynyt vaimo? Miten teillä nykyään menee? Ette kai vain riitele raha-asioista?
Mitäpä tenavat, kiljukaulat? Ovatko jo nettiaddikteja ja lintsaavatko koulusta?
Laulussa toive on toteutunut ja unelma saavutettu, tosielämässä ei niinkään. Maalaispojan moottoritie edustaa jo moneen kertaan kuolleeksi julistettua, mutta aika ajoin ylösnousevaa maalaisromantiikkaa ja suloisenkarheaa naiiviutta. Laulun erityisansio on kohtuullisuuden ajatuksessa.
