Kehityksen kielioppi

Äidinkielen opettajani opetti, että kehittyä on intransitiiviverbi. Sellaiset verbit eivät saa objektia. Joissakin lauseissa kehittyä-verbillä on vain subjekti, kuten seuraavissa: ”Kehitys kehittyy”, ”Urheilija kehittyy”, ”Neuvolatoiminta kehittyy”.

Intransitiiviverbeissä, kuten kehittyä-verbissä, subjekti ja objekti lankeavat yhteen. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että urheilija kehittyy harjoittelemalla eli kehittämällä itseään. Kehittyminen kulkee siis käsikynkkää kehittämisen kanssa. Kehittää-verbi on transitiivinen eli saa objektin. Kehittäminen on toimintaa, jolla tavoitellaan kehittymistä.

Monissa lauseissa kehittyä-verbillä on sekä subjekti että suuntaa, tulosta tai tapaa ilmaiseva määrite, kuten näissä: ”Vaihtotase kehittyy ylijäämäiseksi”, ”Kymmenottelija kehittyy kaikissa lajeissa”, ”Neuvolatoiminta kehittyy nopeasti”. Myös silloin, kun kehityksen suuntaa, laatua tai tulosta ei mainita, tarkoitetaan, että jokin kehittyy joksikin tai jossakin.

Näin ollen kehitys voidaan täsmentää kolmipaikkaiseksi predikaatiksi: ”_ kehittyy _:ltaan/ssä _:ksi”. Viivojen paikalle sijoitetaan muuttujat: ensinnäkin se, mikä kehittyy; toiseksi se, minkä osan tai ominaisuuden suhteen kehitys tapahtuu, ja kolmanneksi kehityksen suunta tai tulos eli se, miksi tai millaiseksi kehittyvä kehittyy.

Tämä voidaan ilmaista lausekaavalla: K(x,A,y). Se luetaan ”x kehittyy A:ltaan/ssa y:ksi”, ”x kehittyy A:n suhteen y:ksi” tai ”x:n A kehittyy y:ksi”. Esimerkiksi näin: ”Suomen vaihtotase kehittyy ylijäämäiseksi”, ”Maija kehittyy mestariksi kenttälajeissa”, ”Neuvolatoiminta kehittyy perheiden tukemisessa entistä kokonaisvaltaisemmaksi”.

Kehityksen funktio

Kehitys voidaan ajatella myös funktioksi: d(x) = y. Se luetaan näin: ”x kehittyy y:ksi”. Seuraavaksi tulisi selvittää, millainen on x:n ja y:n suhde eli millainen funktio kehitys on ja mitä arvoja funktion argumentti x voi saada, jotta y tunnettaisiin.

Ensimmäinen tehtävä on siis funktion täsmentäminen. Jos tunnetaan, mikä funktio d on; mitä vakioita siinä on (esim. maantiede, luonnonlait, talouden lait, psykologiset lait jne.) ja mitä arvoja muuttuja – oikeastaan muuttujien rypäs – x voi saada, voidaan näiden tietojen perusteella ainakin periaatteessa ”laskea” ja ennustaa, mitä arvoja y eli kehityksen tulos (skenaario) voi saada (T. Lehtonen, 1995, Kestävän kehityksen arvot, Futura, 28(3): 112-122).

Määrittelen kestävän kehityksen ensisijaisesti ihmisen toiminnasta riippuvaisista tekijöistä muodostuvaksi pitkän aikavälin prosessiksi, joka on ihmiselle ja muille organismeille suotuisa. Muuttuja x edustaa siis ensisijaisesti ihmisen toimintaa (R. Zwahlen, 1995, The sustainability of resources versus the sustainability of use: A comment, International Journal of Sustainable Development and World Ecology, 2(4): 294-296).

Vaikka tässä on viitattu kestävän kehityksen funktioon, on eräässä mielessä harhaanjohtavaa puhua kestävän kehityksen tuloksesta. Kestävä kehitys on jatkuvaa, ja tilanne voi muuttua nopeasti yhdellä tai useammalla kriteerillä arvioituna. Kehityksen kestävyys voidaan oikeastaan tietää vasta vuosikymmenten tai -satojen kuluttua. Siksi on parempi puhua kehityksen vaiheesta tai tilasta jollakin alueella tai jossain paikassa valitulla hetkellä.

Kestävän kehityksen tarkasteluissa yhtälöä luetaankin usein oikealta vasemmalle. Tästä on kysymys silloin, kun kestävälle kehitykselle annetaan tavoitearvo y, jonka mukaan selvitetään, millainen funktion d ja lähtökohdan x tulisi olla asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

Oikealta vasemmalle luettaessa tarkoitus on siis selvittää kestävän kehityksen ominaisuuksia ja sen argumenttien (x₁, x₂, x₃, …, x_n) ja vakioiden arvoja. Tällainen selvittäminen tapahtuu etenemällä tuloksesta (eli kestävän kehityksen tavoitteesta y) ja tunnetuista tai oletetuista laeista lähtötilanteeseen x. Etenemisessä joudutaan tekemään paljon oletuksia muun muassa siitä, millaisia resursseja on käytettävissä ja millaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa.

Kestävän kehityksen monitahoisuus

Kestävän kehityksen analysoimisessa vaikeaksi ongelmaksi on osoittautunut muuttujan x kompleksisuus, ketjumaisuus ja haarautuvuus. Huomioon otettavia seikkoja ovat väestönkasvu, alueiden väliset erot, saastumisen määrä ja lähteet, luonnonvarojen käyttö ja riittävyys, luonnolliset ja ihmisen toimista aiheutuvat ilmastonmuutokset, erilaiset taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät (C. Bird, 2019, An Introduction to Political Philosophy, second edition, Cambridge: Cambridge University Press, 221).

Tätä monitahoisuutta ilmennetään sanomalla, että kestävällä kehityksellä on ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Vaikka ekologinen kestävyys on kaiken muun perusta, ihmisen kannalta on tärkeää, että muutkin kestävyyden puolet ovat vähintään riittävällä tasolla (mitä ikinä se onkaan) ja sopusoinnussa keskenään.

Voimme hyvin kuvitella tilanteen, jossa kestävän kehityksen kaksi puolta ovat toivotulla tasolla, mutta kolmas puoli ei sitä kestä. Niinpä kestävää kehitystä voidaan verrata kolmijalkaan, joka kellahtaa herkästi nurin, jos jalat ovat eripituiset. Näin olisi esimerkiksi tilanteessa, joka on taloudellisin ja sosiaalisin perustein hyvä, mutta ekologisesti kestämätön.

Kestävän kehityksen ongelma ei piile niinkään siinä, etteikö tiedettäisi, mitkä yksittäiset tekijät ja ominaisuudet vaikuttavat maailman tilaan ja tulevaisuuteen. Pikemminkin puuttuu tietoa eri tekijöiden yhteis- ja kerrannaisvaikutuksista ja takaisinkytkennöistä. Kenties suurimmat puutteet liittyvät kuitenkin resursseihin, toimintamalleihin ja mahdollisuuksiin edistää kestävää kehitystä riittävän tehokkaasti (J. Tainter, 2006, Social complexity and sustainability, Ecological Complexity, 3(2): 91-103; Bird 2019, 227-232).

Enemmän kuin osiensa summa

Sisällökäs puhe kestävästä kehityksestä edellyttää sen täsmentämistä, minkä kehityksestä on kysymys; mitä kehityksellä tarkoitetaan; ja mitkä kestävän kehityksen muuttujista ja vakioista ovat keskeisiä ja mitkä taas reuna-alueella.

Kestävässä kehityksessä kokonaisuus on siis enemmän kuin osiensa summa. Lisäksi mahdollisuutemme vaikuttaa kehitykseen toivotun skenaarion toteutumiseksi ovat rajalliset.

Kestävä kehitys on siis epäselvä ja puutteellisesti tunnettu. Se on kuin naapuri, jonka tiedämme, mutta jota emme tunne. Naapuri saattaa kuolla tai muuttaa yllättäen pois. Kannattaa tutustua ja muodostaa kestävä suhde häneen ennen kuin on liian myöhäistä.