Eri ammateissa ja työpaikoilla on omia sanontoja ja ilmaisutapoja, joita käytetään muualla harvoin, jos koskaan. Yksi yliopistoissa ja tutkimustyössä käytetty, mutta muualla harvinaisempi vastakohtapari on syvällinen ja pinnallinen.
Tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkkejä ovat kriittisyys ja edistyvyys. Siksi syvällisestä ja pinnallisesta puhutaan erityisesti yliopistossa. Siellä syvällinen ja pinnallinen ovat tutkimuksen ja analyysin määritteitä. Muualla syvällinen ja pinnallinen ovat useammin henkilöiden ominaisuuksia.
Kaikki tietävät, mitä tarkoittaa konkreettisesti syvä ja pinnassa oleva. Syvä on kuitenkin henkistynyt ja muuttunut vertauskuvaksi. Siitä on tullut syvällinen.
Syvällinen on ensinnäkin sellainen, mikä ei käy helposti ilmi. Syvällisen selvittäminen vaatii paljon työtä ja paneutumista kuin Jussilta suonraivaus.
Pinnallinen tutkimus jää jo tiedetyn ja helposti havaittavan kuvailuksi. Syvällinen tutkimus ei tyydy vain kuvailuun, vaan pyrkii selittämään ja analysoimaan tarkasteltavan ongelman hienouksia ja yhteyksiä muihin kysymyksiin.
Syvällinen voi tarkoittaa myös vaikeaa ja monimutkaista. Jos sellainen ongelma onnistutaan ratkaisemaan, voi avautua uusia tärkeitä näkymiä. Niiden pohjalta on mahdollista keksiä uusia kysymyksiä ja sovelluksia.
Syvällisenä voidaan pitää myös hyvin perusteltua yleistystä ja teoriaa. Pinnallinen tutkimus keskittyy vain yksittäistapausten esittelyyn ja sivuuttaa yhdistävien ja erottavien tekijöiden analysoinnin.
Syvälliseen liittyy usein tragedian, vakavuuden ja järkyttävyyden sävy. Siksi synkkä ihminen kuulostaa helposti syvällisemmältä kuin valoisa, ja pessimisti saa helpommin syvällisen leiman kuin optimisti. Tämä on yhteydessä tieteellisen tutkimuksen syvällisyyteen: kriittinen ajattelu, eri vaihtoehtojen punnitseminen ja toiveajattelun välttäminen ovat syvällisen tutkimuksen tuntomerkkejä.
Syvällinen ja pinnallinen voivat olla aiheen tai käsittelytavan määreitä. Tieteessä ne ovat useimmin käsittelytavan määreitä.
Aiheen perusteella syvällisyys yhdistetään usein henkisyyteen. Monet pitävät mindfulnessia, joogaa ja kielten opiskelua syvällisempinä kuin sählyä ja metsästystä. Naisten harrastamat asiat ovat siten syvällisempiä kuin miesten?
Nämä esimerkit osoittavat, että pinnallisuuden ja syvällisyyden määrittely aiheen mukaan on vaikeaa, ellei mielivaltaista ja muodista riippuvaista. Silti useimmat tunnistavat syvällisyyden ja pinnallisuuden eron, kun niihin törmäävät. Yhdessä ja samassa kohteessa voi olla molempia. Lisäksi syvällisyys ja pinnallisuus riippuvat tilanteesta ja asiayhteydestä.
Syvälliseksi voitaisiin sanoa aihetta, jota ihmiset mahdollisimman yleisesti pitävät tärkeänä ja vakavana, kuten rakkautta ja terveyttä. Erityisen syvällistä on sellainen tärkeänä ja vakavana pidetty, jonka kuvitukseksi sopii hämärä ja pilvinen taivas. Sellaisia aiheita ovat syyllisyys, sairaus ja kuolema. Ne ovat yleisinhimillisiä ja koskevat ketä tahansa, toisin kuin pörssikurssit, jotka kiinnostavat vain osaa ihmiskunnasta. Eipä silti, pörssikursseilla on syvällisiä vaikutuksia myös sellaisiin, joita asia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Toisaalta eivät kaikki pidä syyllisyyttä tai elämän tarkoitustakaan erityisen kiinnostavina, vaan pikemmin äärimmäisen ikävinä ja epäkiinnostavina. Niin ajattelevat saattavat olla pinnallisia, mutta miksi ihmeessä? Eikö juuri se ole pinnallista, että omaan korvasyyhynsä jaottelee ihmisiä syvällisiin ja pinnallisiin?
Jako syvälliseen ja pinnalliseen on kaikkea muuta kuin selvä. Se on myös vallankäyttöä ja luokittelun väkivaltaa (josta Derrida puhui), mahdollisesti silkkaa hienostelua ja itsekorostusta. Siksi syvällisen ja pinnallisen erottelu sopii ongelmattomimmin vain itse kunkin omaan itsearviointiin.
Tieteellisen tutkimuksen yhteydessä syvällisyydelle voidaan kuitenkin asettaa edellä mainittuja objektiivisia kriteereitä, kuten selitysvoima, uusien polkujen avaaminen ja asioiden välisten yhteyksien tunnistaminen. Samoja kriteerejä saattaa olla mahdollista soveltaa myös yleisemmin syvällisyyden ja pinnallisuuden arvioinnissa. Tärkeä syvällisyyden edellytys on oman tietämättömyytensä tunnistaminen.
Ihminen ajattelee usein aika pinnallisia, mutta joskus hän näyttää kahlaavan syvemmälle. Jokaisella on oma yksilöllinen rantansa, jossa sellaista voi harrastaa.
