Näin totesi Roomassa vaikuttanut stoalainen filosofi Epiktetos (55–n. 135) ja tuli samalla tunnistaneeksi keskeisen piirteen asenteista. Asenne on taipumus arvioida kohdetta myönteisesti tai kielteisesti.
Asenteiden perusominaisuuksia
Asenne on yksi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen peruskäsitteistä. Asenteita tutkitaan, kun halutaan ymmärtää yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymistä ja päätöksentekoa.
Asenteiden analysointi tapahtuu tunnistamalla ja määrittelemällä ihmisen käyttäytymistä ohjaavia arvoja ja uskomuksia. Asenteita on siten kahta päätyyppiä: kognitiivisia (tiedollisia) ja evaluatiivisia (arvioivia) (Bradley 2017, 71). Yksi ja sama asenne voi sisältää piirteitä molemmista päätyypeistä.
Asenne on asento ja henkinen sijainti. Asenteillaan henkilö suhtautuu asioihin ja toisiin ihmisiin hyväksyvästi tai torjuvasti. Asenteeseen kuuluu myös toimintavalmius, asennon mukainen kallistuma, joka vie henkilöä kohti jotain tai poispäin siitä.
Lisäksi asenteilla on seuraava yleinen piirre: ne ovat taipumuksia kopioida ja liittää arvostelma, joka koskee yhtä lajinsa tai ryhmänsä edustajaa, muihin saman lajin tai ryhmän edustajiin. Siksi asenteet ilmenevät yleistyksinä, kuten ”kaikki vihreät ovat ympäristönsuojelijoita ja kaikki kommunistit rauhanaktivisteja”.
Jotkut asenteet ovat maun kaltaisia. Matti pitää suklaasta ja Maija mansikasta. Kumpikaan ei osaa sanoa muuta perustetta maulleen kuin että niin vain on. Tällaiset asenteet tuntuvat jotenkin raaoilta ja primitiivisiltä. Silti väitetään, että makuakin voi kehittää ja että uutta ruokaa pitää maistaa keskimäärin 15 kertaa ennen kuin alkaa pitää siitä.
Tietoiset ja tiedostamattomat asenteet
Asenne voi olla myös neutraali tai puuttua kokonaan. Kellään ole asennetta kaikkiin asioihin (R. Bradley, Decision Theory with a Human Face, Cambridge University Press, 2017, s. 255, 263-264). Siksi voidaan sanoa, että asenteet edellyttävät ”asentamista”: informaatiota tarkastelun kohteesta ja kohteen arviointia.
Tämä prosessi voi olla tietoinen tai tiedostamaton. Tiedostamattomat asenteet ilmenevät tahattomina ja vaistomaisina käyttäytymisreaktioina. Epäselvin tapaus lienee neutraali tiedostamaton asenne.
Asenteiden rakenne ja kohteet
Asenteiden kohteet ovat moninaisia. Niitä ovat aatteet, muodit ja tyylit, ominaisuudet ja ilmiöt, teot ja tapahtumat, yksilöt ja ihmisryhmät. Nämä ovat asenteiden ulkoisten kohteiden lajeja. Asenteiden sisäiset kohteet ovat ulkoisia kohteita koskevia käsityksiä (taulukko 1).
Kuten Epiktetos opetti, asenteet koskevat ulkoisia kohteita eli asioita sinänsä vain sisäisten kohteiden eli asioita koskevien käsitysten kautta. Asenteen ensimmäinen osa on siten informaatio kohteesta eli Epiktetoksen mainitsemat ”käsitykset asioista”. Informaatio voi olla totta tai epätotta eli asenne voi perustua tosiasioihin tai harhaluuloon.
Asenteet sisältävät näitä käsityksiä koskevia arvoarvostelmia. Arvoarvostelma on siten toinen asenteen osa. Siihen liittyy läheisesti affektiivinen osa eli myönteinen tai kielteinen tunne, jonka ajatus kohteesta herättää.
Kognitiivisissa asenteissa (usein episteemisiksi sanotuissa eli uskomusasenteissa) arvoarvostelman paikalla on informaatioon kohdistuva usko, luulo tai toivo (taulukko 2).
Asenteiden kriittinen tarkastelu koskee informaation laatua (mm. totuutta, kattavuutta, relevanssia) ja arvostelman oikeutusta (esim. eettisyyttä tai hyödyllisyyttä). Esimerkiksi torjuvaa asennetta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen voidaan kritisoida piittaamattomuudesta ja tiedon puutteesta.
Vastalause Epiktetokselle
Epiktetoksen käsitys herättää myös vastalauseita. Sairas voi sanoa, että häntä vaivaa sairaus ja siihen liittyvät kivut – ei hänellä oleva käsitys sairaudesta. Köyhä puolestaan voi sanoa, että häntä vaivaa köyhyys ja siihen liittyvä puute – ei hänellä oleva käsitys köyhyydestä.
Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus: sairastumiseen ja jopa sairaudesta parantumiseen voivat vaikuttaa myös asenteet ja käsitykset. Köyhyys taas on ainakin jossain määrin suhteellista, ja köyhyyden kokemukseen vaikuttavat paitsi henkilökohtaiset odotukset myös vertailu muihin ihmisiin.
Tiedon ja asenteiden suhde
Kognitiivisia asenteita ovat tieto, usko, luulo ja toivo. Ne kietoutuvat toisiinsa ja ovat perusteiltaan erivahvuisia; tieto on kognitiivisista asenteista vahvin. Klassisen määritelmän mukaan tieto on tosi perusteltu uskomus.
Henkilön asenne riippuu usein siitä, mitä hän tietää tai luulee. Tämä suhde on kaksisuuntainen, sillä asenne vaikuttaa puolestaan siihen, mitä henkilö uskoo ja toivoo.
Maija moittii Liisaa asenteelliseksi tarkoittaen, että tämä sulkee korvansa tiedon ja järjen ääneltä eikä käsittele asiaa reilusti ja tasapuolisesti. Liisan jyrkät mielipiteet vaivaavat Maijaa niin paljon, että hän pitää tätä asennevammaisena.
Tieto ja asenteet voivat siis olla toisilleen kuuroja, eikä tiedosta johda suoraa tietä asennemuutokseen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tiedon lisääntyminen ilmastonmuutoksesta ei välttämättä muuta ihmisen asenteita, saati tapoja ja käyttäytymistä, kuten liikkumista, ruokavaliota ja kulutustottumuksia (L. Kahlor & S. Rosenthal, ”If we seek, do we learn?: Predicting knowledge of global warming”, Science Communication 30(3), 2009, 380-414; L. Whitmarsh & S. O’Neill, ”Green identity, green living? The role of pro-environmental self-identity in determining consistency across diverse pro-environmental behaviours”, Journal of Environmental Psychology 30(3), 2010, 305-314).
Voi käydä jopa päinvastoin. Uusi tieto herättääkin torjuntaa ja saa ihmisen takertumaan entistä tiukemmin omiin toiveisiinsa ja kuvitelmiinsa (M. Fishbein & I. Ajzen, Belief, Attitude, Intention, and Behavior: An Introduction to Theory and Research, Reading, MA: Addison-Wesley, 1957, 216-218; J. E. Grunig & T. Hunt, Managing Public Relations, New York: Holt, Rinehart & Winston, 1984, 131, 329).
Asenteet vaikuttavat siis ihmisen toimintaan. Vaikka osa henkilön asenteista voi heijastella hänen toteutumattomia ihanteitaan ja tavoitteitaan, myös käytännön elämä kertoo henkilön asenteista. Se, mitä tekee tai jättää tekemättä, puhuu usein selvää kieltä siitä, mikä ihmiselle on tärkeää ja mikä taas merkityksetöntä. Näin asenteet ja arvot kietoutuvat toisiinsa.
Asenteiden arvostelu
On tärkeää tunnistaa ja arvioida asenteita, koska ne eivät ole mitä tahansa satunnaisia ja ohimeneviä ajatuksia, vaan ajattelutaipumuksia, jotka vaikuttavat toimintaamme ja käyttäytymiseemme jatkuvasti. Asenteistaan voi tulla tietoiseksi, ja niitä voi yrittää muuttaa tiedon ja uusien kokemusten avulla (Bradley 2017, 243-244). Olemme siten vastuussa asenteistamme, koska voimme vaikuttaa niihin ainakin jossain määrin, vaikka se ei olekaan helppoa tai yksinkertaista.
Asenne yksin ei kuitenkaan välttämättä johda tekoon, vaan siihen tarvitaan muutakin. Jos rasisti hillitsee itsensä ja asenne jää pään sisälle, se ei ole välttämättä yhtä vahingollista kuin konkreettiset rasistiset teot ja sanat. Silti on tärkeä tunnistaa, arvioida ja tarvittaessa muuttaa myös omia ajattelutaipumuksiaan.
Me Too ja Black Lives Matter -liikkeet ovat omalta osaltaan rajanneet, millaisia asenteita ja millaista käytöstä voidaan suvaita. Liberaaleissa demokratioissa asenteiden ja käytöksen hyväksyttävyyden välttämättöminä kriteereinä on pidetty ihmisten tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Tällaista kunnioittamista osoittaa asianosaisten kuuleminen, heidän antamansa suostumus ja muun relevantin tiedon huomioon ottaminen.
Päivi Räsäsen tapauksessa ollaan vetämässä rajaa siihen, millaisia asenteita ja millaista puhetta seksuaalivähemmistöjä kohtaan voidaan hyväksyä korkeassa julkisessa tehtävässä olevalta. Vyyhteen kietoutuu myös se, mihin asti ja millä perusteella tulisi suvaita suvaitsemattomuutta. Edellä mainitut hyväksyttävyyden kriteerit viitoittavat rajoja suvaitsevaisuudellekin. Lähtökohtaisesti voidaan suvaita sellaista toimintaa, joka ei riko tai estä muiden ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia.
Sellaiset asenteet ja perustelut ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa ongelmallisia, jotka rikkovat edellä mainittuja hyväksyttävyyden kriteerejä. Lisäongelmia syntyy, jos asenteen suhde järkeen, demokratiaan ja tieteelliseen tietoon on poleeminen.
Ristivetoa asenteissa
Asenteet voivat olla myös epäselviä ja vetää eri suuntiin. Henkilöllä voi siten olla samaan asiaan sekä myönteinen että kielteinen asenne (K. Jonas, P. Broemer & M. Diehl, ”Attitudinal ambivalence”, European Review of Social Psychology 11(1), 2000, 35-74). Tällainen ristiriita voi koskea vaikkapa kasvisruokaa.
Pirre ajattelee, että kasvisruokavalio olisi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja eläinten oikeuksien toteutumiseksi aivan välttämätöntä. Toisaalta liharuoat osuvat Pirren makunystyrään, ja hän haluaa tukea kotimaisia lihantuottajia, joita pitää olennaisesti vastuullisempina kuin brasilialaista tehotuotantoa. Kaupassa Pirre empii härkiksen ja jauhelihan välillä, mutta tarttuu lopulta lihapakettiin ja tuntee piston sydämessään. Kotiin tultua tunne on jo hälvennyt, sillä Pirre selittää puolustavansa suomalaista maajussia.
Psykologi Leon Festinger nimesi tällaisen kokemuksen kognitiiviseksi dissonanssiksi (A Theory of Cognitive Dissonance, Stanford University Press, 1957). Sillä tarkoitetaan kahden tai useamman ristiriitaisen informaation (kognition) käsittelyä. Tällaista informaatiota ovat tunteet, asenteet, käsitykset ja käyttäytyminen. Pirren tapauksessa kognitiivinen dissonanssi syntyy siitä, että hänellä on keskenään kilpailevia asenteita ja uskomuksia. Sellaisen on todettu johtavan ikävään ja epämiellyttävään tilaan, jota henkilö yrittää korjata tai josta hän yrittää päästä eroon. Henkilö voi esimerkiksi torjua jonkin faktan, kun se ei sovi hänen uskomusjärjestelmäänsä.
Yhteiskunnallisesti tärkeissä asioissa tällainen torjunta on hyvin epätoivottavaa. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että asennemuutosta voi edistää myötätuntoa herättävillä kertomuksilla ja myönteisillä kokemuksilla toisella tavalla ajattelevista – ei kaatamalla neuvoja ylhäältä alas (M. Nussbaum, Cultivating Humanity: A Classical Defense of Reform in Liberal Education, Cambridge, MA: Harvard University Press, 1997). Tunteet ja kokemukset ovat siten avaimia asenteisiin.
