Brittilehti Guardian esitteli hiljattain historian tutkimuksen uusia tuulia.

Kasvava joukko historioitsijoita innostuu matematiikasta ja luonnontieteistä. Heidän mukaansa eksakti mallinnus johtaa parempaan historian ymmärtämiseen. Voisiko se auttaa ihmiskuntaa välttämään uhkaavan katastrofin?

Yhteiskunnat kulkevat suhdanteesta toiseen ennustettavasti, väittää Peter Turchin (Historical Dynamics: Why States Rise and Fall, Princeton University Press, 2003). Syklit kestävät pari kolme vuosisataa ja huipentuvat laajoihin levottomuuksiin – kapinoista vallankumouksiin.

Jack Goldstonen mukaan tarina menee jotenkin näin (Revolution and Rebellion in the Early Modern World, Routledge, 2016): väestönkasvussa tulee vastaan piste, jossa väkiluku ylittää alueen kantokyvyn. Kansan syvien rivien elintaso laskee, mikä ajaa heidät kaduille mellakoimaan. Valtio yrittää rauhoittaa tilannetta säännöstelemällä vuokria, mikä iskee taloudelliseen eliittiin. Koska myös eliitti on kasvanut ja kisaa verissä päin huippuasemista, se on valmis hyväksymään taloudellisia tappioita entistä nihkeämmin. Siksi valtio joutuu ottamaan yhä enemmän velkaa pitääkseen kansan tyytyväisenä. Mitä enemmän otetaan velkaa, sitä vähemmän on joustovaraa tulevaisuudessa. Henkitoreissaan valtio on liian heikko estämään mellakoita, väkivaltaisuuksia ja lopulta vallankumousta.

Goldstone ehdottaa tapoja mitata kansan syvien rivien taisteluvalmiutta, eliitin keskinäistä kilpailua ja valtion vakavaraisuutta. Näiden kolmen suureen tuloa Goldstone kutsuu poliittisen stressin indikaattoriksi. Sen symboli on kreikan kielen Ψ eli psii. Goldstonen mukaan psii-arvo nousi jyrkästi ennen Ranskan vallankumousta, Englannin sisällissotaa, Ottomaanien valtakunnan rappeutumista sekä Ming- ja Qing -dynastioiden välistä murrosta.

• Mihin historian lait perustuvat?
• Niiden katsotaan perustuvan talouden ja psykologian lakeihin sekä valtarakenteiden ja yhteiskuntajärjestyksen vakiomalleihin. Tällaiset lainalaisuudet voivat olla kausaalisia tai konventionaalisia eli kulttuuriin ja vakiintuneeseen tapaan perustuvia.
• Historian lakien perusmuoto on ”jos a tapahtuu ja ehdot c1, c2, c3 jne. täyttyvät, niin b tapahtuu”.
• Historian lait eivät ole kuitenkaan raudanlujia. Sitä osoittaa se, että ihmiset voivat tulla tietoisiksi toimintaansa koskevista ennusteista ja tämän tietoisuuden vaikutuksesta päättää toimia ennusteiden vastaisesti.
• Psykologisten lakien, kuten turvallisuuden tarpeen ja muiden perustarpeiden, pohjalla on biologisia lakeja, biologisten lakien pohjalla kemian lakeja ja kemian lakien pohjalla fysiikan lakeja. Tästä on vain kukonaskel fysikalismiin: käsitykseen, jonka mukaan fysiikka on perustiede ja sokkeli, jonka päälle rakentuvat kemia, biologia, psykologia ja sosiologia – tässä järjestyksessä.
• Kysymys tieteiden eriytymisestä ja tieteen ykseydestä on tärkeä myös historian lakien näkökulmasta – koskeehan se yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kehityskulkuihin liittyvien säännönmukaisuuksien perimmäisiä syitä ja tekijöitä.
• Herää kysymys, ovatko kaikki tapahtumat edeltävien syiden seurausta ja sillä tavoin määräytyneitä, etteivät voisi tapahtua mitenkään toisin.

Goldstone myöntää, että historian melskeissä sattumalla on oma osuutensa. Yksittäiset tapahtumat, kuten sadon menetys tai naapurimaan hyökkäys, voivat korkean psii-arvon olosuhteissa nousta ratkaisevaan rooliin ja saada konfliktin puhkeamaan. Stressi-indikaattorin idea on yksinkertainen: vaikka ei voida tietää tarkalleen, milloin kriisi puhkeaa, voidaan mitata rakenteellista painetta ja tehdä todennäköisiä ennusteita.

Turchin tunnistaa lakeja ja säännönmukaisuuksia historiallista datasta. Apuna hän käyttää algoritmeja, joilla voidaan tutkia ja mallintaa eri tekijöiden välistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta. Tällainen lähestymistapa on tullut mahdolliseksi vasta viime vuosina, kun tietokoneiden laskentateho on kasvanut ja suuria historiallisia aineistoja on otettu käyttöön entistä enemmän. Kaunopuheisimmat väittävät historian tutkimuksen lähestyvän objektiivista totuutta.

Monet historioitsijat pitävät kuitenkin matemaattista mallinnusta ongelmallisena. He katsovat, että historiasta voidaan oppia vain esimerkkejä. Historia tutkii ihmisen käyttäytymistä, joka on kauhean arvaamatonta.

Siksi edelleenkin useimpien tutkijoiden mielestä on aivan eri asia selittää menneisyyttä kuin ennustaa tulevaisuutta. Heidän mielestään historian tutkimus ei anna tulokseksi lakeja, joiden avulla ennustaminen olisi mahdollista.

Kilpailevan käsityksen mukaan matemaattisia malleja tarvitaan juuri siksi, että sosiaaliset järjestelmät ovat niin monimutkaisia. Olennaista on ymmärtää, että tuloksena olevat lait ovat todennäköisyyksiä, eivät deterministisiä.

Historian lait jättävät siis tilaa sattumalle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lait olisivat yhtä tyhjän kanssa. Eihän sääennusteiltakaan odoteta erehtymättömyyttä.

Jos ennusteen mukaan sateen todennäköisyys on 80 prosenttia, moni varautuu sontsalla. Ehkä jonain päivänä otat mukaan pesäpallomailan, kun väkivaltaisen mielenosoituksen todennäköisyydeksi ennustetaan 80 prosenttia. Torilla tavataan!