Lahjoittaminen on monitahoinen ilmiö ja sitä on tutkittu paljon. Perusteos on Marcel Maussin Lahja: vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa (1923-24).

Yksi lahjan antamiseen liittyvä kysymysrypäs koskee siitä kertomista. Olettaisin, että kaikki Vaasan yliopistolle suuria lahjoituksia tehneet ovat antaneet nimensä julkisuuteen. Tarkasteltaessa lahjoittamista yleensä voidaan kuitenkin kysyä, miksi joku kertoo lahjoittaneensa ja toinen taas haluaa pysyä nimettömänä.

New Yorkin modernin taiteen museon, MoMAn aulassa lukee suurlahjoittajien nimet. Rockefellereistä lähtien lista pursuaa tunnettuja miljardöörejä. Mukana on myös iso joukko institutionaalisia lahjoittajia, yrityksiä ja säätiöitä. Eniten huomiota herättää kuitenkin kaksi lahjoittajaa, joista todetaan yksikantaan: anonyymi.

En tiedä, miksi kyseiset lahjoittajat eivät halunneet nimeään MoMAn seinälle. Halusivatko he kuitenkin anonyymimaininnan? En tiedä myöskään, ovatko kyseiset lahjoittajat yksityishenkilöitä vai esimerkiksi säätiöitä. Voi olla, että yritysten ja säätiöiden pitäisi verotuksellisista syistä julkistaa lahjoituksensa. Siksi kyseiset anonyymit saattavat mieluumminkin olla yksityishenkilöitä.

On ainakin kolme lahjoittamiseen liittyvää anonymiteetin muotoa: (1) lahjoittaja ei tiedä lahjan saajaa, (2) lahjan saaja ei tiedä lahjoittajaa ja (3) lahjan saaja tietää lahjoittajan, mutta tämä on kieltänyt nimensä julkaisemisen.

Katsellessani MoMAssa esillä olevia töitä mieleen tuli seuraavia syitä, miksi lahjoittaja haluaisi salata itsensä. Lista ei luonnollisestikaan ole tyhjentävä. Sulkeissa oleva U viittaa utilitaristiseen perusteluun ja V velvollisuuseettiseen perusteluun.

• Lahjoittaja on ujo ja pelkää julkisuutta. (U)
• Lahjoittaja arvelee, että hänen nimensä mainitseminen vetäisi lahjoituksen saajan lokaan. (U)
• Lahjoittaja pelkää, että syntyy pitkä rahan pyytäjien jono, jos nimi mainitaan. (U)
• Lahjoittaja on vaatimaton eikä halua tehdä itsestään numeroa. (V)
• Lahjoittaja uskoo vaatimattomuuden kaunistavan. (U)
• Lahjoittaja pitää nimen mainitsemista omahyväisenä. (V)
• Lahjoittaja uskoo, että julkisuudesta seuraa harmia. (U)
• Lahjoittaja ei halua lahjan saajan hyötyvän nimestään. (U)

Utilitaristiset perustelut ovat listalla enemmistönä ja velvollisuuseettiset perustelu vähemmistönä. Tämän voisi tulkita viittaavan siihen, että lahjoittamiseen liittyy monitahoista laskelmointia, mihin jo Mauss kiinnitti huomiota.

Historiasta tunnetaan paljon mesenaatteja, joiden tuki tieteelle, taiteelle tai urheilulle on ollut ratkaisevan tärkeää. Lahjoittajan nimi on suotavaa kertoa myös silloin, kun tämä on yksityishenkilö.

Julkisuus ruokkii uusia lahjoituksia. Siksi esimerkiksi taiteelle ja urheilulle on eduksi, että lahjoittajan nimi näkyy.

Kuitenkin erityisesti tieteessä on tärkeää, että lahjoituksen saaja ja suuri yleisö tietävät lahjoittajan. Se on tärkeää varsinkin suurissa lahjoituksissa. Jos tutkimus koskee lahjoittajaa tai tämän toimialaa, pitää erityisesti teroittaa tieteen autonomian ja kriittisyyden tärkeyttä.

Lahjoittajan nimi pitäisi siis julkaista muun muassa seuraavista syistä:

• Tieteen autonomia ja tutkimuksen riippumattomuus edellyttävät, että taloudellinen tuki on julkista.
• Lahjoitus voi sitouttaa lahjoittajaa ja lahjan saajaa yhteistyöhön.
• Lahjoitus kertoo yhteiskuntavastuun kantamisesta.
• Esimerkki rohkaisee muita lahjoittajia.
• Lahjoittaja saa mainetta ja kunniaa.

Sitä paitsi nimen julkaisemisen kieltäminen olisi tyly kaksoisviesti lahjan saajalle: tuemme sinua, mutta emme halua liittää nimeämme sinuun.

Vaasan yliopiston loistavaa tulosta ällistellessä äidyn tosikkomaiseksi. Varainkeruukampanjan mainoslause ”Osta pala yliopiston sydäntä” kuulostaa oudolta, vaikka tiedän, että yliopiston tunnus on paloista koostuva sydän kuin Robinin laulussa. Ei kai kukaan myy sydäntään – paitsi se, joka myy vaikka mummonsa! Tohtori Faustus myi sielunsa paholaiselle, mutta myöhemmin katui kauppaansa.

Vaasan yliopiston varainhankinta osoittaa, että kyseenalaisesta mainoslauseesta huolimatta voi tehdä loistotuloksen.