Ensimmäisessä ovat lyhytnäköiset ja arvostelukyvyttömät. He ovat tumpeloita. Toisessa ovat ne, jotka osaavat katsoa ja arvioida asioita monesta eri näkökulmasta. He ovat parasta A-ryhmää.

Relativismia esiintyy eri muodoissa esimerkiksi tieteessä, taiteessa ja etiikassa. Siten esimerkiksi käsitykset totuudesta, hyvyydestä ja kauneudesta voivat olla ehdollisia ja avoimia. Relativismin eri muotojen tunnistaminen on tärkeää, jotta voitaisiin erottaa jyvät akanoista.

Suhteellisuusajattelu ja näkökulman vaihto

Maailma on pullollaan erilaisia tapoja ja uskomuksia. Tästä jotkut päättelevät, että kaikki arvot ovat suhteellisia eikä mikään ole ehdottomasti totta. Tämä on tumpeloa relativismia.

Toisenlaista relativismia edustaa erilaisten arvojen ja uskomusten suopean kriittinen ymmärtäminen. Tällainen ymmärtäminen perustuu kykyymme vaihtaa näkökulmaa. Voimme nähdä ja ymmärtää saman asian eri tavalla riippuen siitä, mistä tai kenen näkökulmasta sitä tarkastelemme. Tämä on A-ryhmän relativismia.

Yhden asian tarkastelu suhteessa toiseen

Jyrkät relativistit väittävät, että kaikki arvot ja uskomukset ovat suhteellisia – paitsi relativismi itse, joka on ehdottomasti totta. Väite paljastaa jyrkkään relativismiin sisältyvän ristiriidan. Väite paljastaa myös, että on olemassa muun muassa arvorelativismia ja tiedollista relativismia.

Yhteistä relativismin eri muodoille on se, että yhtä asiaa tarkastellaan suhteessa toiseen. Esimerkiksi käsityksemme arvoista ja todellisuudesta voivat olla erilaisia riippuen siitä, millaisten ennakko-oletusten ja -käsitysten pohjalta niitä tarkastelemme.

Tässä suhteessa useimmat meistä ovat muuta kuin jyrkkiä relativisteja. Ajattelemme, että kaikki käsitykset eivät ole yhtä vakavasti otettavia, vaan jotkin käsitykset ovat selvästi virheellisiä. Emme esimerkiksi laita tieteellistä tutkimusta ja kansanradiossa esitettyjä mielipiteitä samalle viivalle.

Faktuaalinen relativismi ja idealistinen relativismi

Voidaan myös erottaa faktuaalinen ja idealistinen relativismi. Faktuaalisen relativismin mukaan eri kulttuurit ja aikakaudet eroavat toisistaan muun muassa maailmankuvan, erilaisiin vähemmistöihin suhtautumisen sekä sukupuolten rooleja ja asemaa koskevien käsitysten suhteen. Tällaisia eroja voi havaita satunnainen matkailija siinä missä historian professorikin.

Idealistinen relativismi perustuu havaintojen lisäksi oletukselle, että eri kulttuurien arvot ja uskomukset ovat yhteismitattomia. Niitä ei siis voida arvioida samalla mitalla eikä ole olemassa ehdotonta oikeaa tai väärää. Tästä voi tulla mieleen Kuhnin (ei ihan ongelmaton) paradigmateoria. Sen mukaan eri viitekehykset ja käsitejärjestelmät ovat yhteismitattomia.

Idealististen relativistien mukaan eri kulttuurien vertaileva arviointi on yhtä toivotonta kuin ajan mittaaminen painomitalla tai nopeuden mittaaminen tilavuusmitalla. Mitta on suureeseen soveltumaton. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että kaikki arvot ja uskomukset ovat kulttuurisidonnaisia ja että kulttuuria voivat ymmärtää vain sen jäsenet, eivät ulkopuoliset.

Tätä näkemystä on perusteltu Sapir-Whorf -teesillä. Sen mukaan puhumamme kieli vaikuttaa merkittävästi ajatteluumme. Koska kielet ovat erilaisia, ne tuottavat erilaisia maailmankuvia, jotka ovat toistensa näkökulmasta käsittämättömiä ja yhteismitattomia. Tämä väite on kuitenkin kyseenalainen sekä empiiristen havaintojen että teoreettisten seuraustensa perusteella.

Idealistiset relativistit siis katsovat, että meiltä puuttuu ylikulttuurinen eli eri kulttuurien arvo- ja uskomusjärjestelmistä riippumaton vertailuperuste. Siinä idealistiset relativistit voivat olla oikeassa (vaikka asiasta on muitakin käsityksiä, kuten arvo-objektivismi ja tieteellinen realismi). Idealistiset relativistit erehtyvät kuitenkin siinä, että erilaisten arvo- ja uskomusjärjestelmien olemassaolo tekisi kulttuurien ymmärtämisen ja vertailun mahdottomaksi.

Toisen kulttuurin kieltä voidaan oppia ja kääntää omalle kielellemme. Voimme myös tunnistaa ja ottaa huomioon toisen kulttuurin arvoja ja uskomuksia. Tällainen vertailu lisää tietoa ja ymmärrystä niin omasta kulttuuristamme kuin muista kulttuureista.

Tiede vs. relativismi

Tiedollista relativismia vastaan voidaan huomauttaa, että tieteellinen tieto on puutteistaan huolimatta paras ja koetelluin mittapuu todellisuutta koskeville käsityksillemme. Tämä käsitys edustaa maltillista realismia: tieteen tulokset ovat tiedon mitta, mutta tuo mitta ei ole erehtymätön eikä lukkoon lyöty. Ristiriitatilanteessa on kuitenkin järkevämpää hyväksyä tieteen tulokset – ei siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla.

Sama henkilö voi kuitenkin olla arvorelativisti ja tieteellinen realisti. Se voi johtua ensinnäkin siitä, että arvot ovat ihmisten luomia ja ylläpitämiä. Toisekseen arvokeskustelulta puuttuu kansainväliseen tiedeyhteisöön rinnastettava yleisesti tunnustettu foorumi. Vaikka esimerkiksi YK:n yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta käytetään erilaisten ihmisarvokäsitysten mittapuuna, sen tulkinnasta ja sitovuudesta ollaan eri mieltä.

A-ryhmän arvorelativismi

Parhaaseen A-ryhmän kuuluva arvorelativisti voi pitää kiinni oman kulttuurinsa arvoista, jos ne kestävät kriittisen tarkastelun. Tällainen henkilö kuitenkin näkee ja ymmärtää, että myös toisenlaiset arvot ovat mahdollisia ja että kaikki oman kulttuurinkaan arvot eivät välttämättä ole ongelmattomia.

Jos toisen kulttuurin arvoissa on A-ryhmäläisen oman kulttuurin mittapuiden mukaan ongelmia, hän voi tuoda tämän esiin kriittisessä ja toista kunnioittavassa keskustelussa. Parhaaseen A-ryhmän kuuluva arvorelativisti voi siis kritisoida niin omaa kuin toistakin kulttuuria.

Missä mielessä tällainen henkilö on sitten relativisti? Ehdotan seuraavaa määritelmää: Arvorelativismi on käsitys, jonka mukaan järkevien ja hyväksyttävien arvojen joukko ei välttämättä ole identtinen minkään yksittäisen kulttuurin arvojen kanssa. Silti arvojen tulkinta on aina riippuvainen kulttuurista. Näin ajattelee maltillinen arvorelativisti.

Arvorelativisti voi uskoa myös siihen, että jotkin arvot kuten hyvyys ja oikeudenmukaisuus tunnustetaan useimmissa, ellei kaikissa kulttuureissa. Hän voi lisätä, että myös tällaisten arvojen tulkinta vaihtelee tilanteen ja kulttuurin mukaan.